Hyvin hevosenhoitotäyteinen viikko alkaa olla takana. Töistä mulla on ollut melkein koko viikko vapaata, ihan vain hevosenhoitojärjestelyiden takia, sillä toinen hevosenhoitaja on lomaillut tämän viikon etelän lämmössä - siellä kylläkin tuntuu kovasti olevan Aatua ikävä. ;) Ihme kyllä, Aatu on pysynyt hengissä koko viikon ajan vain minun hoidollanikin... Syyslomaa se on kylläkin viettänyt, sillä minulta kiellettiin jyrkästi oriilla ajaminen. Maanantaina Aatu pääsee kuitenkin jälleen lenkkeilyn makuun ja aika työntäyteinen talvi tulee kyllä Aatullakin olemaan.
On ollut ihana keskittyä viikon ajan vain hevosiin ja tallihommiin. Valjaat on tullut rasvattua, loimia pestyä, tarhoja siivottua, tallia järjesteltyä ja muuta vastaavaa, mutta äkkiä se aika silti vain johonkin katoaa - ja vapaapäivistä huolimatta tuntuu, että on koko ajan jonnekin kiire... Salamaan oon ehtiny keskittyä viikon aikana kuitenkin oikein toden teolla. Tamma on liikkunut ahkerasti viitenä päivänä ja ennen kaikkea jalkojen hoitoon oon ennättäny oikein syventyä. Salama vaikuttaa edelleen ihan mukavanoloiselta treenien perusteella. Jopa siinä määrin, että herättälin itelleni vähän toiveita, josko tamma starttaisikin vielä tänä vuonna, mutta turhapa siitä on ainakaan mitään tavoitetta saati stressiä itelleen ottaa, sillä aivan varmaa on, että pian joku vaiva jälleen ilmenee! Täytyy kuitenkin olla iloinen näistä hetkistä ja muistaa, että kyllä se välillä kuitenkin hyvin juoksee!
Mielettömän iloinen oon viime aikoina ollut myös seuratessani Salaman 5-vuotiaan täysveljen Samurai Rokin otteita. Samurai haki ensiksi Kuopion Nuorten Sarjasta voittorahat ja eilen sama meno jatkui Seinäjoella, missä ori otti ylivoimaisen voiton. Samurai on noussut syksyn aikana upeaan kuntoon ja eilinen voitto oli jo kolmas viiteen viimeiseen starttiin! Mahtavaa Samurai, Rok-talli, Saran Salama ja Alpertta-Rok! :) Rantalan Pertin sanoja lainatakseni "Samurai on tyypillinen saransalamalainen, joka kehityyy hitaasti, mutta osaa ravata". Niissä sanoissa on paljon myös Salamaakin - toivottavasti vain niin paljon, että myös tämä Samurain pikkusisko kehittyy ensi talven aikana yhtä huikeasti. Sanoinkin, että oon löytäny mun upeasta Salamasta jälleen yhden uuden hyvän puolen: Sillä on juoksijaveli! Joten Salaman siitosarvokin vain nousee! (tosin minähän en enää ikinä aio astuttaa tammaani, mutta se onkin vain sivuseikka...) Jos ei muuta, niin meikäläiselle Samurain menestys tuli juuri oikeaan aikaan, sillä sen voittokulku ja hienot otteet saavat Salaman treenaamisen tuntumaan jälleen hyvin tavoitteelliselta touhulta. Kunhan kaikki terveysongelmat saadaan nujerrettua niin voittajaesittelyyn kääntyy myös Salaisuus Rok.
Eilen Salama oli kuitenkin jossain ihan muualla kuin ravien voittajaesittelyssä - nimittäin Merin kouluvalmennuksessa Sievissä. Oli mukava tunti. Mentiin pelkästään keskiympyrällä ja (kerrankin...) hyvin yksinkertaisia asioita: Siirtymisiä käynti-pysähdys, ravi-käynti ja ravi-pysähdys. Ideana oli, että hevonen tekis nämä pelkästään istunnalla. Ja kyllähän Salama ne tekee, on se niin herkkä ja rehellinen hevonen. Joten oli ihana, kun oli Salamalle helppoja harjoituksia, vaikka kovastihan ite siinä saa kuitenkin töitä tehdä. Pysähdykset ravista piti tehdä ihan tasajaloin tai ainakin tuntea, kumpi takanen jäi taakse ja korjata se sitten myös tasan. Oli hauskaa! Lopuksi laukattiin keskiympyrällä. Ja löytyihän se kadoksissa ollut vasen laukkakin taas. Ite oon vain tehnyt sen virheen, että oon pyytäny hevosta nostamaan vasemman laukan yhtä hitaastia ravista kuin se oikeankin laukan nostaa. Ja kun se on vähänkään rynnänny, oon ottanu kiinni ja nostanu uudelleen ja ainahan sieltä silloin nousee oikea laukka. Nyt Meri sanoi, että antaa tamman vain kiihdyttää ravia ne pari askelta ennen laukan nostoa. Ja thats it, sieltä se vasen laukka aina kuitenkin tuli. Nuo on kyllä niitä hetkiä, jolloin sitä muistaa, miksi on hyvä kun joku ammattilainen edes joskus kattoo meikäläisen ratsastuksen perään. :)
Ilmojen puolesta tällä viikolla on ollut ihan kahdenlaista syksyä: On ollut sekä upeita aurinkoisia raikkaista syyspäivä, että niitä masentavia kelejä, jolloin vettä ja räntää tulee taivaan täydeltä ja vielä tuulen kans höystettynä. Mutta nekin kuuluu Suomen syksyyn. Ja onneksi nykyään on niin hyviä loimia, että ei varmasti sadekeleilläkään hevoset palellu tai kastu. Mitä tästä siis taas opimme: loimia kannattaa omistaa iiiiso läjä! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti