Uskomatonta kuinka vauhdilla aika kuluu! Kaksi vuotta sitten pieni, suloinen, karvainen ja hienoliikeinen orivarsa muutti Etelä-Suomesta Keski-Pohjanmaalle ja samalla iskän 49,5 vuotta kestänyt unelma omasta hevosesta kävi toteen. Kahden vuoden aikana me olemme saaneet opetella eloa oriin kanssa, mikä onkin osoittautunut ennakkoaavistuksia paljon helpommaksi touhuksi. Tosin Aatu on kylläkin ollut hyvin helppo jajärkevä varsa opettaa. Vilkas, ilkikurinen ja elämäniloinen kaveri se on, mutta ei missään nimessä vihainen. Vanhojen hevosmiesten sanonta "oriin kanssa on vain opittava elämään", pitää todellakin paikkansa. Ainakin Aatun kohdalla siihen tulee suhtautua tietynlaisella kunnioituksella - ja pitää tietty välimatka niin etu- kuin takapäähänkin. Se ei ole hevonen, joka kerjää huomiota tai odottaa rapsutuksia. Mutta äärimmäisen rehellinen ja mukava työkaveri Aatu on. Se ei mökötä koskaan ja lenkille lähteminen on Aatun mielestä aina yhtä mukavaa. Iskä muistaakin aina sanoa, että jos olisi tiennyt, kuinka mukavia hevosia oriit ovat, ei miedän talliin olis koskaan tammoja tullutkaan... Kahden vuoden aikana Aatusta on kasvanut hieno, suurikokoinen ravurinalku. Vielä tosin saa odottaa toiset kaksi vuotta ennen kuin tietää, tuliko Aatusta koskaan sitä Pikkupelimanni- ja Kriterium-voittajaa, mikä se iskän haaveissa tietenkin jo nyt on...
Salama pitää meidän pikkuoriille kuitenkin säännöt selvillä. Salaman silmille ei hypi kukaan - ainakaan mitkään itseään täynnä olevat orivarsat. Aatun on ihan turha oristella Salamalle - kun Salkkari kerran mulkasee takaisin, tietää pojankoltiaiset olla hiljaa. Siinä tulee hevosten ikä- ja auktoritettikysymys selkeästi esiin. ;) Iskä käytti Salamaa viime perjantaina Kaustisen klinikalla tähystyksillä ja verikokeissa ja lasketteli samalla hiitinkin Nikulan radalla. Puhaltamiseen löytyi järkisyy, sillä tamman keuhkoissa oli jonkin verran "vanhaa räkää". Eihän se sieltä poiskaan tule, kun ei Salama koskaan yski... Nyt se sai kuitenkin Equivent-kuurin limaa irrottamaan, niin jospa sieltä ainakin suurin osa räästä saataisiin pois. Fibrinogeeni ja leukkarit olivat kuitenkin ihan normaalit ja verikoevastaukset muutenkin ihan priimat, joten kyllä me hiitinajoon hiljalleen taas aletaan. Salama on tuntunut kotona treeneissä nyt niin hyvältä, että jos se vain vastaavana pysyy, niin kyllä me talven aikana kokeillaan sillä kilpaa ajaa. Treenataan sitten lisää, kun startissa taas tarpeeksi petytään...
Viime aikoina meitä on kismittänyt erityisen paljon Hippoksen typerä päätös olla laman vuoksi maksamatta opetus- ja koelähtörahoja vuonna 2010. Onpa erityisen terävää jättää yksi ikäluokka välistä! Eihän se elämä niihin viiteensataan euroon kaadu, mutta kun tästä raviurheilusta ei muutenkaan ole euronhyrrää tuloja, niin kyllä tuo 500€ olisi ollut meillekin iso raha. Vielä kun kerrankin olisi ollut sellainen varsa, jolla ne rahat olisi pitänyt kaiken järjen mukaan saada. Toki Aatunkin kanssa tavoitteet ovat jossain kauempana kuin opetus- ja koelähdöissä, mutta silti en vain periatteesta voi käsittää Hippoksen päätöstä säästää juuri nuorten hevosten kohdalla. Aatun treeneihin päätös ei kyllä vaikuta - se on aisoissa edelleen 3-4 kertaa viikossa. Minulle on ainakin nyt epäselvää ajetaanko ensi vuonna koko opetuslähtöjä laisinkaan? Jos ajetaan, niin mitä virkaa niillä sitten on? Koska jokaisesta asiasta pitää koittaa nähdä jotain hyvääkin, niin iskähän vaatimattomasti oli sitä mieltä, että eihän Aatu olisi niin hiljaa pysynyt menemäänkään, kuin opetelähdössä olisi vaadittu, joten ajetaan suoraan sitten vain koelähtö. ;) Voi, kun oriin kanssa pääsiskin joskus edes sinne asti...
Talviaikaan siirtyminen tuo hevosten treenaamiseenkin oman haasteensa. Tällä hetkellä hevosten on oltava aisoissa viimeistään puoli neljältä, jos meinaa tehdä lenkin edes jossakin määrin päivänvalon aikaan... Lumi kyllä auttaisi asiaa, joten voisiko joku pakkasherra sen vihdoin uskoa ja tuoda talven Lampille!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti