Hokkikengät jalkoihin

Ensimmäinen yritys talvesta on tullut Lampille - ja pikkuhiljaa tieten mennytkin taas menojaan. "Kunnollinen" ensilumi pysyi kuitenkin lähes viikon päivät ennen näitä plussakelejä ja ärsyttävää raparallia. Uusi pysyvä lumi on kyllä edelleen enemmän kuin tervetullutta! Sinällään on ollut kyllä uskomattoman hieno syksy, kun ajattelee, että esimerkiksi hevosten tarhat ovat nyt vasta ensimmäistä kertaa tälle syksylle märkiä ja rapaisia. Eipä ole paljon tarttenut hevosten jalkoja tänä syksynä pestä - eikä toivottavasti tarvisi nytkään kauaa, kunhan vain ne pikkupakkaset tulisivat uudella yrityksellä ja tällä kertaa koko talveksi jäädäkseen. Eihän ole paljoa vaadittu. ;) Hevoset saivat hokkikengät jalkoihin eilen, kun Jyri kävi molemmat kengittämässä. Tierakumit laitetiin molemmille myös, niistä en kyllä luopuisi enää mistään hinnasta - Suomen nykytalvet ja kelivaihtelut tuntien... Melkolailla kiirettä taitaa kengittäjilläkin tähän aikaan vuodesta pitää, sillä meidänkin kengittäjä totesi eilen, että "enää ei olekaan kuin 37 hevosta jonossa odottamassa talvikenkiä". Ei käy tuotakaan ammattiryhmää kateeksi, ei, sillä niin raskasta ja tärkeää työtä he tekevät!

Hevosille ei sinällään mitään erikoista kuulu. Ajettu on molempia ihan kunnolla. Tänään käytiin Salamalla ja Aatulla Mäkitalossa kääntymässä. Pohjapuolentie on nyt sateiden jäljiltä tarpeeksi pehmeä ja luojan kiitos lanattukin eilen, joten nyt siinä oli hyvä päästellä. Ajettiinkin tänään rintarinnan ihan kunnolla reipasta, kun Aatulla tuntui olevan niin vaikeaa keskittyä tänään olennaiseen työntekoon. Tosin vaikka se painelisi kuinka kovaa tahansa, niin siitä huolimatta se näkee silmälappujensa takaakin jokaisen postilaatikon, tuulimyllyn ja kivetkin tien laidoilla. Ja kaikkiahan pitää ehdottomasti "pelätä" - siis tällaisina mörköpäivinä, huomenna niistä ei taas välttämättä tarvi välitää tuon taivaallista. Varsat on varsoja, ja juuri siksi niiden kanssa touhuaminen onkin niin mukavaa.

Puuta koputtaen voin nyt kai todeta, että Aatu on vihdoin lopettanut harjansa hinkkaamisen. Oikeastaan se loppui heti sitten, kun oltiin ensiksi Titan kanssa saatu tyhjennyttyä koko Kärkkäisen vauvaöljy-varasto... Lampin kaupathan minä jo olen vauvaöljyistä tyhjentänytkin - anteeksipyyntöni vain Lampin äideille ja heidän vauvoillensa... Tuntui, että en täällä enää kehdannut kaupan kassalle mennä, kun tämmöisen lapsirakkaan hyypiön ostoskorissa oli aina noin kuusi pulloa vauvaöljyä... Hmm... Niinpä raahasin Titan Kärkkäselle vauvaöljyostoksille - hieman kyllä meikäläinen kokee aina ahdistusta sinne tuttipullohyllyille kävellessään (Tittaa tuskin haittas yhtään ;)), mutta mitäpä näiden elukoiden hyvinvoinnin eteen ei tekisi. Ja mitä ilmeisemmin se jokapäiväinen Aatun harjan öljyäminen on auttanut, kun nyt herra on ainakin täysin unohtanut harjansa tuhoamisen. Mutta voin kertoa, että hyvin kattava varasto mulla tallista edelleen vauvaöljyjä löytyy! On monen merkkistä, ja monenkokoista pulloa... Kumma kun niitä ei myydä ollenkaan sellaisia 5 litran päniköitä, sillä ostelepa sitten noita puolen litran pulloja, jotka hevonen kuluttaa kahdessa päivässä, niin loppuu kai ne suuremmista kaupoista, kun Lampin Siwasta... Täytyy toivoa, ettei Aatulle nyt ens kesänä oikeasti ole kesäihottuma puhkeamassa, kun kovastihan nuo jouhien hinkkausoireet siihen viittaisi. Noh, jos tulee kesäihottuma, niin sen kanssa on vain opittava elämään ja tehtävä töitä sen mukaan. Eihän se mikään maailmanloppu ole, vaikka isotöinen hoidettava onkin, siitä ei pääse mihinkään.

Mitähän siiten Salaman elämään kuuluisi? Syömistä ja lenkkeilyä, siinä kai ne oleellisimmat asiat. Edelleen tamma treenaa kyllä ihan mukavasti. Jokseenkin mua vain vaivaa se tosiasia, että hurjan paljon Salamaa kovemman ajamisen jälkeen ottaa henkeen. Ja sitä puuskuttamista on nyt jatkunut jo varmaan kuukauden päivät. Hevonen ei yski, mutta tuo puhalluttaminen ei ole Salamallekaan ihan normaalia. Voipi olla, että en saa asian tiimoilta mielenrauhaa ennenkuin käytetään tamma klinikalla tähystettävänä ja samalla saisi eläinlääkäri kattoa verikokeetkin. Jos kaikki olisi niiden peruteella ok, niin voisi ruveta harkitsemaan hiittien ajamista radalla ja koittaa sitä kautta saada tamman henkeä auki. Ainahan se kuitenkin joku murhe pitää olla, eihän tämä muuten olisi hevosurheilua!