Kolmen kopla

Voi valtava, kuinka paljon asiaa minulla olisi tällä hetkellä tänne kirjoitettavaksi, kun vain jostain löytyisi ylimääräistä aikaa!  Täytynee yrittää hyödyntää tulevat pari vapaapäivää niin, että ehtisi tännekin jotain sepustuksia kirjoitella. Tuntuu, että kesäaikaan siirtyminen vei ajankulusta useammankin kuin yhden tunnin yhdeltä vuorokaudelta pois. Siirsinköhän minä kelloja jotenkin väärin, vai  lyhenikö kesäajan myötä vuorokauden tuntimääräkin muutamalla? Noh, kunhan tämä aikataulutus saadaan taas järjetykseen, niin onhan se vain vallan ihanaa, että nyt päivä jatkuu pitkälle iltaan eikä siten enää hevosten treenaus ole enää aivan kellontarkkaa puuhaa. Kunhan koululinja-autojen aikataulut ottaa huomioon, niiden kanssa kun on vähän ikävämpi sattua hevosen kanssa vastakkain.

Mutta. Kuten jokainen on jo kuvista voinut päätellä on meidän tallissa yksi uusi asukas lisää joten kolmen kopla on nyt sitten koossa. Tämän vuoden puolella on tuntunut kovasti siltä, että Salama ja Aatu ovat jo ihan liian aikuisia hevosia ja että niiden lisäksi täytyis saada jokin tulevaisuuden projekti kasvamaan. Ja nyt sitä projektia on sitten kerrakseen. Yksivuotias orivarsa R.R. Samu tuli viime perjantaina täydentämään meidän tallin karsinoita ja järjestämään työtä moneksi vuodeksi eteenpäin. Samu on todellakin projekti, koska sen kanssa kaikki, aivan kaikki, täytyy alkaa alusta asti. Se on täysin käsittelemätön ja täysin opettamaton pihattovarsa. Yritän purra huuleeni ja ilmaista ajatukseni nätisti: Tämän varsan myötä minun mielipiteeni pihattokasvatusta kohtaan on entistä selvempi. Se ei ole hevosen, ei ainakaan varsan paikka elää ja kasvaa. Ei. Liian usein pihatto tarkoittaa samaa kuin laiskaa ja helppoa hevosenpitoa. Riittäkööt tämä tästä aiheesta, sillä uskon, että yhden varsan elämä muuttui nyt elämisen arvoiseksi. Ainakin toivon niin.

Samun kanssa ollaan nyt vajaa viikko tutustuttu toisiimme ja opeteltu hevosen tapoja. Tämän varsan kanssa on harjoitukset lähdetty niinkin arkisista asioista kuin siitä, että se antaa ihmisen koskea itseensä, että hevoset asuvat tallissa ja käyvät vain päivän olemassa tarhassa, että hevosilla on ruoka-ajat, että hevoset syövät muutakin kuin heinää, että hevoset saavat juoda vettä silloin kun niillä on jano. Mutta tällä hetkellä Samun kanssa ollaan lähtötilanteeseen nähden jo aika pitkällä, joka kertoo siitä, että varsa on kyllä kiltti ja jokseenkin fiksu hevosenalku. Nyt iloitsemme kovasti sellaisista asioista, että Samu antaa karsinasta kiinni, että sen voi taluttaa tarhaan, että se antaa tarhassakin ihmisen tulla lähelle ja antaa ottaa itsensä kiinni. Samu on harjoitellut käytävällä kiinni olemista kahdelta puolen, harjattavana olemista, pesemistä, loimittamista, kavioiden nostamista, taluttamista. Niin, siis sitä peruskäsittelyä, joka minun mielestäni varsan kanssa pitäisi aloittaa heti syntymänsä jälkeisenä päivänä, eikä kymmenen kuukauden ikäisenä arkana ja epäluuloisena hevosenalkuna...

Samu on kiltti. Se on hyvin utelias ja kiinnostunut kaikesta uudesta, mutta samalla se on vielä arka ja epäluuloinen. Samun ratkaisu kaikkiin ongelmiin on nousta pystyyn ja ilmassa seistään sitten sitä kauemmin, mitä kovemmin jotain uutta asiaa vastaan täytyy protestoida. Mutta toistaiseksi ainakaan se ei potki eikä pure ja toivoa sopii, että moinen kahdella jalalla seisoskelukin jäisi ajan myötä pois. Jatkossa Samu alkaa opetella ajohommien saloja ensiksi Salaman perähevosena hölkytellen ja sitten kesemmällä toivottavasti myös itse kärryjä vetäen. Mutta siihen on vielä kovin kovin pitkä matka.

Salaman ja Aatun suhtautuminen uuteen kaveriin on ollut ihan positiivinen. On suuren suuri onni, että tallissa asuu sellainen tamma, joka hyväksyy kaikki uudet kaverit, ohjaa ja opastaa varsat oikeille raiteille, mutta samalla pitää molemmat pojankoltiaiset tiukasti kurissa ja nuhteessa. Aatu heräsi oriina henkiin Samun tultua ja kuluneiden päivien aikana Aatun on kovasti täytynyt vannotella paikkaansa tallin kuninkaana ja niiden jokaisen yhden tamman omistajana. Täytyy kyllä myöntää, että omat silmät aukenivat aika lailla Aatunkin kohdalla nyt uuden varsan tultua talliin. Tähän asti Aatu on ollut se keskentekoinen varsakorri, mutta viimeisen viikon aikana siitä onkin kasvanut  oikein aikuinen ori. Ja kyllähän se kieltämättä komealta näyttää. Ja olenhan minä valtavan ylpeä Aatua jo pelkästään katsellessakin...

Tallin ravihevoset alkavat pikkuhiljaa palailla radoille. Hiittiä on päästy nyt kuukauden verran ajamaan, kelirikkoajat ovat käsillä, mutta eiköhän se "oikea" kevätkin sieltä huhtikuun myötä ala ilmestyä. Salama aloittaa kautensa maanantaina Oulussa. Lähtö näyttää kovalta ja kun pitkältä tauolta tullaan on oltava realistinen ja lähdettävä mukaan hakemaan vain ehjää ja nättiä kauden avausstarttia, mikä ei tarkoita minkäänlaista menestymistä. Mutta jostakin tämäkin ravivuosi on nyt vain polkaistava käyntiin joten olkoot paikkana siihen sitten vaikka Äimärautio. Aatu puolestaan tulee starttiin heti kun kelit mahdollistavat kesäkengässä ajamisen. Veli Ponnen Onnin kauden avausstartti sen kun vain nostatti paineita. ;)

Ja lopuksi maininta viimeksi mainostamistani Toholammin raveista. Ravit vietiin kunnialla läpi eikä ainakaan minun korviini ole mitään negatiivista kommenttia kantautunut ravien tiimoilta. Voittajat saivat hienot loimet ja komeat pokaalit, Toholammin yrittäjät olivat hyvin esillä paikan päällä raveissa ja siten samalla tietenkin myös toto-tv:ssa. Ilahduttavan monen auton nokka kääntyi 13.3 Kaustisen suuntaan ja raveissa nähtiinkin paljon sellaisia kasvoja, joita raveista ei aikaisemmin ole löytänyt. Minä olin sekä valtavan tyytyväinen, että hirvittävän helpottunut siitä, että järjestelyissä onnistuttiin ja että kaikki työ on nyt Toholammin ravien eteen tehty. Mutta pienoisesta väsymyksestä/turhautumisesta huolimatta täytyy silti myöntää, että melkein jo mietin, jaksaisiko samanlaisen projektin vetää ensi vuonnakin läpi... Aika näyttää. :)