Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



1.5.2011

Ongelmakuljetus




Hohhoijaa. Vappua on vietetty varsinaisella työpaikalla sairaalalla sekä toisella työpaikalla tallilla. Tai hevoskopissa Samun kanssa. Menihän se aika taas tänään sekunteja laskien sielläkin. Kaikki jäi henkiin ainakin tällä matkustuskerralla, mutta olihan siinä matkan varrella taas niitä kuuluisia vaaramomentteja kerrakseen, kun kerran harjoiteltiin Samun kanssa kuljetuskäyttäytymistä. Tämän päivän jälkeen ja etenkin tässä mielentilassa hermostun jokaiselle, joka uskaltaa sanoa, että hänen hevosensa on hankala lastattava tai hankala kuljetettava. Tervetuloa tutustumaan Samun ihmeelliseen kuljetusmaailmaan niin ymmärrätte, mistä puhun. Hengenvaarasta. Silkasta hulluudesta.

Samun kanssa käytiin tänään Lampin omalla Lapinkairan harjoitusraviradalla ajelulla. Sen verran viisaita osattiin olla ennakkoonkin, että kärryt menivät radalle toisella kyydillä kuin kopin perässä - jotta perälauta saataisiin mahdollimman äkkiä auki sitten jos (ja kun) tilanne siltä näyttää. Koppiin viritettiin viikolla valvontakamera, mikä on kyllä superkätevä kapistus, kun autosta näkee suoraan, mitä kopin kyydissä tapahtuu. Siten ihmisten on sata kertaa nopeampi reagoida tilanteisiin silloin, kun hevonen  kyydissä matkustaa jossain muualla kuin omalla paikallaan... No joo, menomatka meni loppujen lopuksi ihan mukavasti. Varsan hermot kesti tyhjänpanttina seisomista varsin pitkiäkin minuutteja - eikä se kivunnut puomin päälle kuin kolmesti ja joka kerta se saatiin ihan ehjin nahoin työnnettyä takaisinkin puomin oikealle puolelle. Itse radalla kaikki meni hienosti. Iskä ajoi Samulla muutaman kierroksen rataa ympäri, peruutti katokseen ja kävelytti takaisin kopin kyytiin. Moni asia siis onnistuu ja monessa asiassa Samu toimii nykyään varsin hienosti. Mutta periaatteessa millään niillä ei sitten olekaan mitään virkaa, jos se yksi ja ainoa asia joka takkuaa on kuljettaminen. Varmaa on kuitenkin se, että miksikään kotona tarhassa seisotettavaksi hevoseksi Samua ei ole hankittu. Sen tulevaisuus on toivottavasti raviradoilla ja sinne ei pääse kyllä mitenkään muuten kuin kopin kyydissä...
Radalta paluumatkaalla Samu kipusi jälleen puomin päälle ja sitä sitten poistyöntäessä varsa hyppäsi jälleen kerran niin lennokkaasti pystyyn että kaatui kopissa selälleen. Niin. Makuullakin on sitten yritetty matkustaa. No, joo, perälauta auki ja hevonen pystyyn, mutta jätettiin se nyt sitten seisomaan kopissa väärin päin eli takapää menosuuntaa kohti. Siinähän se ei sitten voinut kiivetä etupuomin päälle - mutta kahteen otteeseen se roikkui sitten väliaidan päällä... Ei ihan hirvittävästi naurattanut. Näitä tapahtumia kertoessa kuulostaa siltä, ettei koko hevonen suurin piirtein edes olisi ollut missään kiinni, jolloin se vain yksinkertaisesti pääsi niin halutessaan hyppäämään pystyyn. Mutta voin kyllä samaan hengenvetoon kertoa, että oli se pirun kenguru kiinni. Monelta puolelta, monella narulla, lattian rajaan vedettynä niin tiukalle kuin ikinä saatiin ja taas vähän löysemmälläkin ja vaikka millä metodilla. Ei auta. Järjellä ajateltuna on täysin käsittämätöntä, miten koko varsa saa niin halutessaan etujalkansa kuinka korkealle tahansa. Mutta todellisuudessa se kyllä saa - ja helposti. Tämä pitkäkinttu-kenguru hyppää varmasti näin alle vuoden ikäisenäkin 130cm esteitä. Jos jollain on hakusessa estehevosvarsa, niin täällä sellainen on. Ravisukuinen, mutta hyvin pomppaa.

Kotiin päästyämme Samu seisoi vielä varmaan tunnin kopin kyydissä erilaisia sitomismenetelmia testaten. Ja oli se varmaan 20 kertaa puomin päällä roikkumassa niin, että takajalat vain roikkuvat ilmassa... Kokeiltiin myös niin, että etupuomi otettiin kokonaan pois ja laitettiin varsa vain kahta puolta kiinni. Tuloksena se, että hevonen pääsi hyppäämään entistä kauemmas ja hajotti mm. kopin lamput ja lommotti seinät katosta lattiaan... Toki se sai itsekin jalkoihin haavoja ja silmäänsäkin jonkin tällin, mutta samapa tuo. Haavoilla ja silmällä on aikaa parantua.


Kukaan ei tätä lukiessaan usko, että Samu kyllä kävelee nätisti kopin kyytiin (ylhäällä on sentään kuvatodiste!) eikä se pelkää matkustamista mitenkään. Itse olen seissyt tänään kopissa sen kanssa jutellen, rapsuttaen, komentaen, syöttäen. Ihan sama. Kun Samulle tulee tylsää, se hyppää pystyyn...

 
Samu ja Jenna (jolle kiitokset avusta!)

Kun hevoskoppi oli jo tarpeeksi moneen osaan hajotettu, ei meidänkään auttanut kuin taluttaa varsa kyydistä pois. Ja myöntää tappiomme. Samu voitti. Viimeisen kerran. Ja kyllä tympäs...




Plääh. On tässä vuosien aikana tullut nähtyä jos jonkinlaista hevosta ja jos jonkinlaista ongelmaa niiden kanssa. Mutta mitään vastaavaa me emme koskaan ole nähneet. Samu on aivan ainutlaatuisen idiootti. Iskä oli siihen niin kyllääntynyt, että olisi varmasti kuskannut koko kopukan sinne kuuluisalle orilaitumelle vaikka tänä iltana - jos hevosta vaan voisi jonnekin kuskata ilman, että tulee ruumiita. Ilta on kerätty ideoita ja suunniteltu ratkaisua. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin lähipäivinä kopissa on sellaiset viritelmät, että yksi kengurukin pysyy kyydissä. Tai sitten kenguru saa muuttaa Australiaan hyppimään lajitovereidensa kanssa. Kohta kiitos riittää.

10 kommenttia:

  1. Hih, sain kyllä tälle aamulle mahtavat naurut tästä Samun tarinasta.:D Vaikka oikeasti, tästä on kyllä nauru kaukana jos itse oisin samassa tilanteessa. Mutta luotan kyllä teidän iskään, sillä on varmasti joku superpatentti jo viritteillä, millä kengurukin alkaa pysyä siellä missä kuuluu.:) Onneksi sentäs Liina jätti teidän kopin mukiloinnit Samulle..

    VastaaPoista
  2. Oon kuullut sellaisen neuvon joskus että laittaa ylhäältä katosta kiinni ja suht tiukalle, ettei pää pääse yhtään alaspäin. Hevonen ei kuulemma pysty hyppään puomin päälle jos ei saa päätä alas tai yleensäkään pystyyn. Ja vaan pelkästään katosta kiinni, ei mistään muualta.

    Ja sitte HUOM, en oo testannu enkä tiedä toimiiko:)

    VastaaPoista
  3. mites jos ottaa etupuomin pois ja molemmilta puolin narulla kiinni ja sit kaulapanta kaulaan ja siittä naru taakse kiinni niin ettei se pääse hyppäämään eteenpäin? bwt:llä ne kuskaa kaikki varsat sillain et ne on kaulapannalla vedetty ihan taakse ja sillon ne ei pääse puoman päälle hyppäämään...

    VastaaPoista
  4. Mun on kans ihan pakko keksiä jotain vaikka ei siitä varmaan mitään apua olekaan... :)

    Jos ottaa välipuomin pois ja kuskaa väärinpäin.Sitten ei ainakaan ole mihin hyppäis.Eihän sitä aina voi niin tehdä mutta josko alkuun pääsis... Meillä auttoi jo se että etuosassa oli sellainen iso heinäpressu joka peitti koko etuosan ja ikkunan. Ei halunnut sinnekään hypätä, tosin Samun kohdalla tilanne voi olla toinen. Ja noilla pompuilla varmaan onkin...

    Hengessä mukana ja peukkuja pitäen niin ravimenestyksen suhteen kuin kuljetusprobleeman ratkaisussakin.

    VastaaPoista
  5. Uh, melkoinen kenguru O.o
    Olen siis onnellinen, että vaikka Thalikin lastaus joskus kestää ja kestää (ja kestää), niin se matkustaa niin hiljaa ja rauhassa, ettei kukaan muu =)

    TSEMPPIÄ!!!

    VastaaPoista
  6. Huh mikä kuskausreissu! meidän pieni lastaus"ongelma" ei enään tunnu missään..Mutta komiasti Samu toimii kärryjen edessä! =) ja kun teidän talossa asuu Erkki niin se on jo varmasti keksiny keinon tai ainakin toteuttamassa sitä =) Tsemppiä harjoituksiin!

    VastaaPoista
  7. Kiitos vain kaikille ideoista ja tsempeistä. :) On tämä hyvä, kun täällä tarpeeks purkaa kiristyneitä hermojaan, niin tulee paljon hyviä vinkkejä kokeitavaksi. KIITOS!

    Jonna: No juu, kyllähän tuo melko koomiselta kuulostaa, mutta todellisuudessa piilopaikat on hieman hakusessa kopissa, kun hevosen etujalat huitovat ties missä. Koita siinä sitten nostaa varsaa millon etupuomin ja millon väliseinän oikealle puolelle. Samu on remontoitu meidän koppia nyt kyllä ihan urakalla. Etuikkunankin se tosiaan hajotti nyt sitten lopullisesti. Ei se oo kyllä mikään ihme, että nuo kopit hajoaa ihan palasiksi, jos aikuinen ori siellä päättää ruveta möykkäämään, kerta pikkunen kevyt varsakin saa jo vaikka mitä tuhoa aikaan...

    Mara: Kiitos neuvosta. En oo kuullutkaan, että ihan kattoon pitäis vetää kiinni. Mutta onhan siinä toki ideaa kun näin järjellä ajettelee. Samu oli kyllä nytkin kahdelta puolelta melkosen ylös vedettynä kiinni ja silti se pomppas ihan tuosta vain yli, joten tiedä sitten toimiiko tuokaan, mutta kokeiltavahan se on. :) Kiitos.

    Käpsy: Jep, tuota kaulapantaakin ollaan kovasti mietitty, että auttaisko se ja mihin se sitten pitäis vetää kiinni. Etupuomi on tosiaan kyllä jatkossa varmaan pakko olla pois. Täytyypä ehkä käydä hankkimassa Saariselta tuo kaulapanta ja tehdä koppiin lisää virityksiä, että mihin sen sais vedettyä kiinni...

    Heidi: Kaikki neuvot on kuule nyt tarpeen ja saa tänne muutoinkin kommentoida! :) Tuo varmasti olis turvallisin tapa kuskata Samua nyt, että todellakin ottais väliseinän pois ja laittais väärinpäin koppiin seisomaan. Siinähän tosiaan on sitten vain se huono puoli, ettei esim. Salamaa voi ottaa mukaan "järjestystä pitämään", mutta toisaalta ei Samun kans voi nytkään kukaan matkustaa, kun ahtaaks käy olot kopissa jo yhdenkin hevosen kanssa. Väärinpäin se nytkin seisoi ehkä kuitenkin kaikkein parhaiten, mitä nyt tietenki kipus sen väliseinän päälle ja sieltä se vasta hankala olikin alas saada, kun onhan se seinä kuitenkin aika korkea! Kyllä tässä järki lähtee (jos ei henki) kun näiden kopukoiden kanssa koittaa kaiken liikenevän vapaa-ajan tapella... On tämä mahtava harrastus, jotenkin niin hermo lepää. ;)

    Haliponi: Heh, joo ei tosiaan kannata hermojaan menettää, jos ongelmana on "vain" hidas lastaaminen. :D Onhan se toki vähän eri juttu kuskata vuotiasta orivarsaa kuin vanhaa ruunaa, mutta tämä Samun hankaluus on kyllä aivan jotain uskomatonta. Luulis, että normaalin hevosen päähän menis jotain järkeä esim. tuon selälleen kaatumisen jälkeen, mutta tämän kaaliaivon päähän ei kyllä näyttänyt jäävän mitään... Ihme otus.

    Merja: Tais olla kyllä kaikkien aikojen vappu, kun neljä tuntia tapeltiin yhden pikkusen varsan kuskaamisen kans... Kaikeksi onneksi Samu tosiaan muuten toimii ihan kunnialla ja tuo ajohommakin luistaa hyvin. Ei sen kans muuten jaksaiskaan kyllä värkätä, jos kaikki olis yhtä hankalaa kuin tuo kuljetus... Tähän asti mua on hermostuttanut ihan tarpeeks paljon se, että Aatu joskus passuuttaa tuota lastaamishommaa niin, että menee ehkä minuutti ennenkuin se kävelee kyytiin. Nyt sitä jotenkin huomaa, että kaikki tosiaan on suhteellista ja tästä lähin Aatu on taas maailman helpoin kuljetettava - heti Salaman jälkeen. ;) Patentteja on viritteillä, saa nyt nähä milloin seuraavan matsin jaksaa Samun kans ottaa. Voi olla, että se olis kuitenkin järkevistä rauhottaa nyt muutamaksi seuraavaksi kuljetuskerraksi. Katsotaan.

    VastaaPoista
  8. saakos se jalat puomin päälle vaikka on pää ihan puomiin kiinni vedetty?

    VastaaPoista
  9. Pakko minunkin antaa korteni kekoon!!Älkää kuljettako ollenkaan viikkoon vaan lastatkaa joka aamu ja ilta syömään ruuat koppiin!! siis koppiin ja ruuat eteen kun ne on syöty niin alas ja taputukset päälle! Viikon päästä vielä pariksi iltaa heinäverkko sinne kaurojen päälle.Näin meillä on kaikki ongelmat opetettu. oppivat ymmärtämään että traileri on kiva paikka kun siellä saa ruokaa ja pääsee pois.Tämän jälkeen ei yleensä kauheesti ongelmia ole. Huom! yleensä! Stemppiä Aatulle :)hengessä ollaan vaikkakin hyvin kiireisenä ;)!

    Miina

    VastaaPoista
  10. Käpsy: Saa se, ihan uskomaton akropaatti koko otus. Mutta nyt on kopissa lisää aspeja, johon saa vedettyä kiinni, täytys vaan ehtiä joku päivä testaamaan.

    Miina: Juu, ongelmahan ei Samun kanssa ookaan se, etteikö sen mielestä traileriin olis kiva mennä. Se kävelee sinne kyllä, siellä on kyllä syötetty kauroja ja juotettu melassivettä. Lastaaminen ei oo ongelma tai se, että Samu mitenkään pelkäis siellä olemista. Ei sillä oo siellä mitään hätää, kunhan tylsistyy seisomaan. Tuo pystyyn pomppiminen on jotenki vaan niin Samun juttu. Aluksi piti pomppia käytävällä kiinni ollessa, kuolaimia suuhun laittaessa, pesupaikalle viedessä jne. Kopissa on vain se ongelma, että siellä ihan oikeasti voi tulla vanhinko, jos varsa pääsee tarpeeks pahasti hyppäämään puomin päälle ja vetää siitä kuperkeikan. Mutta kai tuonkin otuksen on vain joku kaunis päivä kuljetukseen totuttava, ja harjoituksia pystytään jatkamaan kunhan saadaan kopissa olosuhteet sellaisiksi, että varsa saa ihan rauhassa yrittää pystyyn ilman että loukkaa itsensä tai ihmisiä... Huomenna on jännä päivä. :)

    VastaaPoista