Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



17.5.2011

Valoa, vihreyttä, virityksiä ja Vaasa

Kevätsateen ropistessa hiljaa ikkunaan on hyvää aikaa kirjoittaa muutama sana tänne kuulumisia. Luonto näyttää jo ihanan vihreälle ja luulisi, että tämän päiväisten pienten sadekuurojen jälkeen se näyttää pian entistä vihreämmältä. Luonto kaipasikin kyllä kovasti vettä kuivan kevään jäljiltä. Valoisuus on uskomaton asia tähän aikaan vuodesta. Töissä yövuoroissa huomaa, ettei öisin enää ole pimeää aikaa kuin muutama hassu tunti. Ja aamuauringon nouseminen on yököillekin aina melkoinen ilonaihe. :)

Aatu on selvinnyt voitostaan varmasti paljon omistajaansa paremmin. Ori oli kyllä jo startin jälkeisenä päivän täynnä energiaa ja iloa. Tällä hetkellä sen kuningasolemusta kotona ja rentoa tekemisen meinikiä hiiteillä on pelkästään ilo katsoa. Omistaja sen sijaan nukkuu päiväunet Aatun ensimmäisen voittoloimen alla ja kelaa voittojuoksua videolta edestakasin monta kertaa päivässä. Ja aina se vain sykähdyttää yhä uudelleen. Aatu on iskän ensimmäinen oma hevonen, vaikka hän ikänsä onkin jossakin määrin hevosten kanssa värkännyt. Kun Aatu sitten vajaa neljä vuotta sitten muutti Toholammille toteutui samalla myös iskän 49,5 vuotta kestänyt unelma omasta hevosesta. Ja kun vuosien tarkasti ja huolella tehty opetus- ja valmennustyö sitten palkittiin Ylivieskan voitolla, sen täytyi myös tuntua jossakin. Ja kyllähän se tuntui.

Salama on meidän hevosistamme kuitenkin se, joka seuraavaksi ravikauttaan jatkaa. Salkkari starttaa sunnuntaina Vaasassa. Nyt ei ainakaan ole minkäänsortin takamatkaa rasitteena vaan matkaan ampaistaan pitkästä aikaa lähtöauton takaa. Lähtö näyttää paperilla hurjan tasaiselta. Toivotaan, että Salama ravaisi kaikki kaksi kierrosta. Jos niin käy, niin mielestäni se voisi hyvällä tuurilla saada tuossa lähdössä rahaakin. Ehkä. Tai ehkä ei.

Ja sitten meidän ongelmanuoremme Samu. Joka itseasiassa on tänään Samu -synttärisankari. Ikää hurjat 1v! Aika kuluu kyllä siinä mielessä valtavaa vauhtia, että ensi viikolla tulee kuluneeksi jo kaksi kuukautta siitä, kun Samu meille muutti. Tänä päivänä on kyllä hieman komeampi, kesympi ja opetetumpi versio hevosenalusta... Samulla on ajettu pellolla pientä lenkkiä kahdesti viikossa. Saisi varmasti ajaa vähän useamminkin, jos vain ihmiset ehtisivät. Toisaalta Samulla on myös hiittipäivä kahdesti viikossa, kun Salama ja Aatu käyvät Kaustisella. Sen ajan varsa revittelee omaan tahtiinsa kotona tarhassa, joskin nyt minusta tuntuu, että se alkaa tottua jo yksinoloonkin ja luottamaan siihen, että kyllä ne kaverit kotiinkin aina palaavat. Joka tapauksessa liikettä se ottaa niin paljon, että ruokaa saa vastaavasti lykätä koko ajan varsan eteen. Ajolenkeistä Samu nauttii. Ja lauantaina pellolla sitä ajellessani mietinkin, kuinka mukavaa on pitkästä aikaa istua varsan kärryjen kyydissä. Siitäkin huolimatta, että varsan askellaji on lenkillä pitkälti laukan, peitsin ja ravin sekaräpellystä, niin ainakin sillä itsellä on valtavan hauskaa. Ja sehän tässä vaiheessa riittääkin. Voima, kunto ja vahvuus hallita omia pitkiä jalkoja tulevat vain lenkkeilemällä ja piiiiitkän ajan tuloksena. Silti uusi ravihevosprojekti tuntuu mukavalta tekemiseltä - kun tuota tekemisen puutetta ja vapaa ajan käyttöongelmiahan tässä kauheasti onkin... Paras edistys Samun kanssa on kuitenkin se, että viime aikoina myös sen matkustaminen on alkanut onnistua. Kopissa olemista on treenattu vain tallin pihalla trailerin kyydissä seisoen, mutta nyt kun se vihdoin alkoi onnistua, on päästy autonkin kanssa liikkeelle. Reseptiksi ja virityksiksi ei loppujen lopuksi tarvittu muuta kuin, että pikkuhevoselle nostettiin etupuomi kunnon estehevoskorkeuteen, laitettiin varsa todella ylhäältä kahdelta puolelta kiinni ja kaulapannalla vedettiin varsa lattiastakin kiinni. Hah, ja siellä oli ja pysyi! Valvontakamerasta näkee kyllä, että jonkinlaisia hyppyharjoituksia Samu silti vielä kopissa kokeilee, mutta nyt se ei pysty saamaan vauhtia mistään suunnasta eikä siten ponnistusvoimaa niin, että pääsisi enää puomin ylitse. Onhan se toki sellainen kenguru, että nyt kun sitä tässä kehun, niin ensi kerralla se aivan varmasti saa taas jonkin pomppimiskohtauksen, mutta tällä hetkellä ollaan kovin tyytyväisiä tähän edistykseen. Ehkei Samua sitten vielä lähetetäkään Australiaan... ;)

Kevät on täynnä valoa, raikkautta ja vihreyttä. Uutta voimaa ja uusia ideoita. Äsken tallista kävellessäni (illan hiitin takia Salamalta piti käydä vielä ottamassa kylmäyssuojat jaloista pois) mietinkin, kuinka pienistä hetkistä sitä ihmisen onni koostuu. Siitä, kun saa sulkea illalla perässään oman tallin oven ja omat hevoset jäävät talliin tyytyväisinä rouskuttamaan heiniä, kun saa itse vetää keuhkot täyteen sateen raikastamaa kevätilmaa ja kuulostella täydellistä hiljaisuutta. Kyllä maalla on mukavaa. :)

4 kommenttia:

  1. Mä kans joka ilta, kun käytän koiria iltapissalla, haistelen ilmaa ja kuuntelen ääniä ja mietin, kuinka mukavaa maalla on =)
    Vaikka kiirettä on, nytkin isäntä on pellolla, mutta onneksi on pitkästi iltaa hoitaa hevosetkin talliin. Saavat ainakin hyvää harjoitusta kesää varten, kun tarkoitus olis ruveta pitämään yötkin ulkona, kun laidun on valmis! Tolpat on tänään haettu, ehkä minä huomenna lähden sitten kiertämään peltoa niiden kanssa ;O))

    Ja peukkuja Salamalle Vaasaan!!

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä Salamalle huomiseen koitokseen! Tuun huomenna vaasaan, mutta se menee kummitytön synttäreiden merkeissä.. Joten Toto-tv:n kautta kannustetaan =)

    VastaaPoista
  3. Onni on omistaa Tähtijuoksijatamma!<3 Siitä ei ollu epäilystäkään, että niihin lukemiin ei Salamalla pääsis, mutta onhan se hienoa.:) Yksi etappi jälleen saavutettu! Onnea vielä tätäkin kautta!

    VastaaPoista
  4. Outi: Älä muuta sano, tämä kesäaika maaseudulla on vain jotain niin parasta. :) Ei sitä varmasti kaikki voi edes ymmärtää, mutta ehkei kaikkien tarvitsekaan. ;) Luinkin jo sun blogista, että olit reippaana saanut laitumen aidattua ja hevoset laitumelle. Se on aina tietyllä lailla sellnen kesän merkki, kun hevoset pääsee laitumelle. Meidän urheilijahevoset joutuu valitettavasti olemaan niin kurinalaisella nälkäkuurilla, ettei ne pääse ruohon makuun kuin tuota tarhan olemattoman lyhyttä heinää nyhtämällä. Mutta onpahan siinäkin ajankulua. Samulle olisi tietenkin tärkää päästä nyt tänä kesänä oikealle laitumellekin, joten voi olla että se lähtee vielä jonnekin orilaitumelle kesän viettoon. Katsotaan.

    Merja: Kiitos hyvästä kannustuksesta. :D Lauantaina sitten radan varteen Kaustiselle eikös juu?!

    Jonna: Sinäpä sen todellakin niin kauniisti sanoit. Onneahan tämä todellakin on. :) Omistajalla ei kyllä aina ole usko ihan näihin kyyteihin riittänyt, mutta on se hyvä, että aina löytyy tsemppareita huonoinakin hetkinä. Oon tässä miettinyt, että kuinkahan suuri kakku nyt tämän meriitin ansiosta pitäisi yrittää leipuri-Miian väsätä. :D Vissiin joku tähden mallinen. No joo, onnistuis ees joskus ihan normipyöreäkään...

    VastaaPoista