Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



5.5.2012

Oulun keikkoja

Kaksi päivää ja kaksi keikkaa Oulussa hevosten kanssa. Toinen enemmän antoisa ja helpottava reissu, toinen vähemmän antoisa ja ärsyttävä keikka. Eilen matkassa Aatu ja tänään Salama. Huomenna Samu, mutta sen kanssa ei sentään Ouluun saakka tarvitse lähteä.

Eilen Aatu käytettiin iskän ja Titan toimesta (ite olin töissä) Oulussa kiropraktikko Ismo Haapasen hoidettavana. Myönnän, että nyt liikuttiin sellaisella hevosen hoitamiseen liittyvällä osa-alueella, johon minä en ole tähän mennessä uskonut juuri pätkän vertaa. Mutta nyt käsityksien oli muututtava ja kun Aatun jalkavaivaan ei ole saatu lääketieteellä vastauksia, oli keksittävä muita keinoja. Viimeiset 1,5 kuukautta on etsitty hevosesta vikaa ja nyt se vihdoin saatiin paikannettua. Ristiselässä, vasemmalla puolen oli totaalinen nikamalukko, joka aiheutti kahden hermon puristuksen. Kipu säteili oikeaan takajalkaan ja hevonen oli ikäänkuin pakotettu liikkumaan lantio kierossa. Juuri tätä mieltä minä olen ollutkin, vian täytyy olla selässä ja jotain hermoperäistä. Tällä hetkellä kaikki tuntuu niin järkevältä, että kaikesta skeptisyydestäni huolimatta minä uskon tähän diagnoosiin! Nikamalukko voi kuulemma tulla kiertoliikkeestä hevosen hypätessä pystyyn, astuessa kuljetuskopista peruuttaessa lastaussillalta ohi, tönkkijarrutuksesta kovan vauhdin jälkeen, esim. tarhassa portille laukatessa. Viimeisten viikkojen aikana on ehditty miettiä paljon, mitä hevoselle tapahtui yhtäkkiä tuolloin 1,5 kuukautta sitten. Muuta erikoista ei muistu mieleen kuin se, että Aatu hermostui ajolenkillä liian kovaa vastaan tulleesta autosta ja sitä seurasi pystyyn hyppimistä ja hevosta joutui kiskomaan kovemmin tien laintaan.  Tuon lenkin jälkeen seuraavana päivänä Aatu ei käyttänyt enää oikeaa takajalkaansa oikein.

Aatun selkää, nikamalukkoa ja hermopinnettä hoidettiin laserilla, hierontakoneella ja akupunktiolla. Oli onni, että Aatulle oli eilenaamulla haettu eläinlääkäriltä rauhoitustahnaa varmuuden vuoksi, sillä sen verran tiedettiin, että herralla voi olla vieraassa tallissa vähän turhan mukavaa. Sen takaan, että kiropraktikko ei olisi peltijakkaransa kanssa tämän hevosen viereen kavunnut selkää painelemaan tai kyykkinyt hevosen takajaloissa, jos Aatu ei olisi ollut huumattuna... Ehei, muutoin kiropraktikko-parka olisi lentänyt betoniseinästä läpi jakkaransa kanssa. Vaikka Aatu olikin rauhoitettuna, näki hevosesta kuulemma ihan selvästi kuinka paljon se nautti käsittelystä, etenkin laserointi oli tuntunut selässä ilmiselvästi hyvälle.


En tiedä, paraniko vika yhdellä käsittelyllä tai voiko hevonen ylipäätänsä 1,5 kuukauden jalan vetämisesn jälkeen parantua kerralla kuntoon. Oikeastaan niillä asioilla ei ole mitään merkitystä, sillä tärkeintä on, että vika on vihdoin saatu paikannettua ja että ori on ainakin tarhassa ja narusta juoksuttaessa liikkunut nyt kuin ennen vanhaan. Kyllä meillä on aikaa hoitaa hevonen kuntoon ja Aatulla elämässään aikaa juosta, kunhan vialle on saatu nimi ja selvyys ja tieto siitä, että se ylipäätänsä on parannettavissa! Ensi viikolla Aatua saa alkaa normaalisti liikuttamaan ja kiropraktikon mukaan sen pitäisi heti olla oleellisesti parempi.

Se oli siis se hyvä reissu. Huono reissu tehtiin tänään Salaman kanssa Ouluun 75-raveihin. Olosuhteet olivat varsin toukokuun keväiset; 5 astetta lämmintä, järkyttävä tuuli ja hyytävän kylmä tihkusade siihen päälle. Salama on minusta tuntunut kotona viime aikoina täksi hevoseksi varsin hyvältä ja vappuna ajetussa hiitissä (joista tässä rekvisiittana kuvia) hevonen oli oikein mainio. Odotin tamman pärjäävän tänään. Mutta ei me sitten pärjättykään. Lämmityksessä hevonen oli kuskin mukaan ihan hyvä ja minusta Salama näytti omaksi itsekseen melkeinpä hienolta. Lähtö sitten. Mitähän siitäkin sanoisi. No, lähtö näytti jo ennakkoon paperilla todella tasaiselta ja sellainen se oli todellisuudessakin. Salama juoksi viidennessä ja kuudennessa parissa sisällä, joka on tasavauhtiselle jyrälle ihan väärä paikka. Kun kierroksen väliajaksi kuulutettiin 35,0 tiesi tismalleen, että kaikki oli mennyt jo täysin pieleen. Salama oli pussissa, hevosia oli joka puolella, kun Salamaa pääsi vähänkään kääntämään ulospäin tuli väsyvä hevonen edessä selkä edellä vastaan. Mistään ei tullut yhtään mitään. Loppusuoralla kuski kiskoi tamman varmaan kuudennelle radalle kiriin, mutta kaikki oli ihan liian myöhäistä eikä Salama kerinnyt kuin yhdeksänneksi. Aika oli 31,7. Ajo epäonnistui, mutta onneksi kuski oli itsekin samaa mieltä. Tamma oli kuitenkin edelleen hyvä, vaikka sijoituksen perusteella kukaan ei sitä uskokaan.



Se on sitä raviurheilua. Mutta ei siitä mihinkään pääse, että lähdön jälkeen tympäs, ärsytti ja vituttu aika raakasti. Hevosurheilun jotain kommenttia lainaten; ravit ovat kuin junia  - aina tulee uusia. Luojan kiitos!

Samun viikko sitten teloma jalka on parantunut normaaliksi. Pari päivää olin oikeasti huolissani sen jänteiden puolesta, koska jänteiden yläpää oli todella reilusti turvoksissa. Jossain vaiheessa onnistuin löytämään siitä patinkin, joka ilmeisesti kuitenkin oli ketjun aiheuttama nirhauma. Samua jalka ei ole vaivannut ja minäkin lakkasin siitä vaivaantumasta kun turvotus hävisi. Niin, ja Samun siskon varsa Elias Intomieli otti tänään yliylivoimaisen 75-voiton superhienolla ajalla 25,0! Onneksi saa iloita näistä sukulaishevosten menestyksistä, kun omat ovat jatkuvasti enemmän ja vähemmän telakalla tai eivät muuten vain ota onnistuakseen.

Vaikkei ihan erämaalla asutakaan,
voi hiittireissuilla bongata muitakin eläimiä kuin hevosia

Näillä ei näyttänyt olevan jalat kipeitä!

Pikkupeura

6 kommenttia:

  1. Oliko tuo kiropraktikko kalliskin? Meillä on mystinen takajalan vaiva, joka ilmnenee sillointällöin ontumisena, ja mietin, pitöiskö kiropraktikko kokeilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanottaisiko, että puolta edullisempi kuin eläinlääkäri. :) Hinnat varmaan vaihtelee 100-200€ välillä per hoitokerta. Mutta tämän mun ainokaisen kokemuksen perusteella suosittelen kokeilemaan, jos klinikalla ei ole vikaa löydetty. Kiropraktikkokin kuitenkin lähtee siitä, että myös eläinlääri on tutkinut hevosen. :) Kokeile!

      Poista
  2. Hyvän juoksunhan Salama teki, vaikka juoksu meni ihan pieleen ja vauhdinjako oli vastaan. Toivotaan parempia tuureja jatkoon! Eiköhän tamma ala starttien myötä vetristyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä parempia tuureja todellakin ja onnistuneempia juoksuja todellakin toivotaan jatkoon. Jospa se tästä vielä iloksi muuttuisi. :)

      Poista
  3. Kiva lukea tätä sun blogia, kiitti kun jaksat aina kirjoitella. :) Ja mahtavaa, että vika löytyi Aatusta. Hyvää kevättä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiinnostasi ja positiivisesta kommentistasi. :) Aatun vian löytyminen oli meille äärettömän tärkeä asia. Tuntui melkein lottovoitolta saada kuulla, että hevonen kyllä paranee ihan ennalleen. :) Seuraavia vaivoja siis odotellessa... Mukavaa kevättä sinullekin!

      Poista