Starttiraporttia

Huh, vähän myöhässä tulee ehkä tämäkin starttiraportti viime viikon starteista, mutta tuleepahan kuitenkin. Ei vain ole muka taas ehtinyt raapustella tänne mitään. Mutta. Enää huominen päivä töitä ja sitten unohdan koko sairaalamaailman seuraaksi neljäksi viikoksi. :D Ja teen ne miljoona muuta rästihommaa... ;)

Hevoset ovat menneet hyvin. Viimeisen viiden viikon aikana hevoset ovat juosseet kahdeksan starttia, joista viisi voittoa. Itse asiassa kaikkien noiden starttien sijoittukset ovat olleet neljän joukossa lukuunottamatta Aatun Vieremän hylkäystä. Voitoista neljä on Aatun käsialaa, mutta myös Salama on kilpaillut hyvällä menestyksellä. Viime viikon ravisaldoon kuului siis Aatun Kajaanin voitto, Salaman Kaustisen nelossija ja Aatun Oulun voitto, joista tässä nyt vähän tarkemmin.

Kajaani 3.7.
Aatun kanssa lähdettiin hyvillä mielin käymään kolmannen kerran oriin uran aikana Kajaanissa. Ensimmäiset kaksi yritystä olivat olleet täysosumia ja kolmaskin kerta toden sanoi ja voittoputki jatkui. Vieremän hypyistä viisastuneena sekkiä ja häntäremmiä kiristettiin ja mielestäni Aatu ravasi nyt jo lämmityksessä paljon varmemman näköisesti kuin Vieremällä. Ja kieltämättä mahanpohjassa saakka tuntui, kun kuuluttaja mainitsi Aatun tullessa lämmitykseen, että "radalla on lämmitysajossa viidennen lähdön suosikki, 5-vuotislahjakkuus nimeltä Ponnen Aatos". Huh huijaa, sehän on vain meidän tavallinen Aatu!

Hevosen käytöstavat vain olivat jääneet tällä erää jonnekin välille ja hevonen oli yksinkertaisesti todella vaikea. Katoksessa se seisoskeli vielä ihan rauhallisena, mutta varikolla ajamisesta ei tahtonut tulla yhtikäs mitään. Hevonen riehui, hyppi pystyyn ja esitti kaikki omat temppunsa ja pelkästään sen radalle saaminen sekä lämmitykseen että itse starttiin oli jokseenkin haasteellista. Hevonen kävi niin kierroksilla, että on ihme, että sekä valjaat, kärryt ja ennenkaikkea ihmiset säilyivät kaikki ehjinä. Nyt olisi oudompi ohjastaja voinut kieltäytyä koko hevosella ajamisesta, mutta Vellu tuntee Aatun onneksi täydellisen hyvin. Uskon kuitenkin, että jonkinlainen helpotuksen huokaus pääsi kuskiltakin, kun hevonen oli kaiken sähläämisen jälkeen kuitenkin maalissa ylivoimaisena voittajana. Itse startissa Aatu ei enää joutanut sählätä omiaan. Voltin kolmasrata aiheutti vain lievää kuumentumista, mutta Vellu sai kuin saikin Aatun lähtemään ravilla matkaan. Kriittisten ensimmäisten askelten jälkeen sujuttua oikealla askellajilla, kuski käänsi oriin kolmannelle kiertoon ja Aatu eteni jo ensimmäisen takasuoran auetessa keulaan. Sen jälkeen Aatu piti yllä kireää tempoa eikä kukaan vastustajista käynyt missään vaiheessa edes rinnalla. Aatu tuli viimeisen kierroksen 26-vauhtia ja oli murskaavan hyvä. Voittoaika oli 27,4ke ja kotiintuomisina taas komea kukkakimppu ja valkoinen palkintoloimi.

Samu on treenannut kotona ja käynyt välillä Kannuksen radalla hölkkimässä.

Kaustinen 6.7.
Meidän kotiradan ravikesän pääkilpailuviikonloppu monine hienoine suurkilpailuineen. Vuosi sitten Aatu juoksi (ja laukkaili) Pikkupelimannifinaalissa ja Salama juoksi tammasarjassa. Nyt oli hienoa saada olla Salaman kanssa mukana. Tamma oli viikolla tuntunut vetoja ajettaessa oikein mainiolta ja takarivin lähtöpaikasta huolimatta odottelin sen pystyvän olemaan totohevosia. Hyvin sujuneista viimestelyistä huolimatta Salama ei Vellun mielestä tuntunut lämmityksessä niin hyvältä kuin esimerkiksi Rovaniemellä. Lämmitys ajettiin suhteelllisen hiljaa, mutta jokseenkin jäykältä hevonen kyllä näyttikin. Startissa Salama pääsi lähtökiihdytyksessä kolmanteen pariin ulos, josta kuski nosti sen heti ensimmäisen takasuoran auetessa kolmannelle radalle kiertoon ja siitä toisen radan veturiksi. Tamma taisteli siitä ihan tasaisesti koko matkan läpi. Lopussa ei nähty minkäänsortin kirivaihdetta, mutta oman vauhtinsa hevonen piti kuitenkin maaliin asti tasaisesti ollen maalissa neljäs. Ajaksi tuli 28,0ake. Lähdön jälkeen Salama puhalsi aika paljon, mutta tuolloin oli ehkä se kesän lämpimin päivä, mikä osaltaan hidasti palautumista.

Työn raskaan raataja, Samu

Oulu 9.7.
Starttivuorossa Aatu. Meillä oli ravien viimeinen lähtö, joten kotoakin tarvitsi lähteä vasta puoli viiden aikoihin. Meillä oli satanut koko päivän vettä, mutta Oulussa oli illalla onneksi varsin hyvä ilma tuulella tietenkin silti höystettynä. Kajaanin varikkosäheltämisen takia Aatu lenkkeilytettiin kertaalleen jo aamulla kotona. Varikolla sitä ei edes kokeiltu verrytellä, vaan Vellu haki sen suoraan katokselta ja toi lämmityksen jälkeen suoraan katokselle. Eikä tällä kertaa hommassa ollut mitään ongelmia, ei kerta kaikkiaan mitään. Aatulla oli kahdenkympin pakilta rata kolme. Jotain kehitystä on starttaamisen myötä hevosessa ehkä kuitenkin tapahtunut, sillä nyt Aatu avasi voltista aivan kuin ravihevosen kuuluu; eteen- eikä ylöspäin. Lähtö oli varmasti Aatun uran paras ja se sai heti kättelyssä paalun hevoset kiinni ja Vellu käänsi oriin välittömästi kolmannelle radalle ohituskaistalle. Aatu polki keulaan ensimmäisellä takasuoralla ja kaikki oli sen jälkeen helponnäköistä. Hevosella ei ollut hätäpäivää, kuski istui kyydissä välillä taakseen vilkuillen ja Aatu karkasi maisemiin. Viimeinen kierros oli kellotettu Aatulle 25,9 vauhtiseksi. Voittoajaksi tuli 27,7ke. Startti oli ehkä oriin uran tähän saakka paras, sillä jotenkin hevonen oli Oulussa niin keskittynyt pelkkään omaan tekemiseensä, mitä se ei minun mielestäni vielä koskaan aikaisemmin ole ollut. Jokatapauksessa Aatun kausi on ollut tähän saakka täysin mykistävä. Viisi starttia joista neljä voittoa. Taulu on kerrassaan komeaa katseltavaa!

Salama, jonka oikea etujalka näyttää ihan vääristyneeltä...

Koko kompanja mun pihalta kuvattuna

Tulevaisuus
Ravikausi jatkuu ja kesän päätapahtuma Mikkelissä on enää viikon päässä. Mikkeli on herättänyt viime päivinä suuria tunteita ja kuninkuusravipäivien lähtölistoja on jännitetty viime päivät ihan urakalla. Odotus tuotti yhden pettymyksen ja yhden ilonaiheen. Salama pääsi mukaan kunkkarilauantaina ravattavaan mailin ryhmään! Jo mukaanpääsy oli ihme, sillä lähtöön oli ilmoitettu 25 hevosta. Oman hevosen pääseminen mukaan kuninkuusraveihin herättää suurensuuria tunteita. Kuninkuusraveissa on mukana vain hyviä hevosia lähdöstä riippumatta. Jotenkin on hyvin hyvin kummallista, että niiden hevosten seassa on minun Salamanikin! Lähtö on Salaman uran kovin koitos, vastustajat ovat hurjia ja Salamalla taas ikävä seiskapaikka auton takaa. Mutta lopputuloksella ei ole mitään merkitystä. Tiedän, että Salama tekee taas kerran parhaansa ja se riittää. Tammalta tullaan riisumaan ensimmäistä kertaa tälle vuodelle starttiin kaikki kengät pois ja tietenkin toivotaan, että se roikkuisi maililla muiden perässä omaan ennätysaikaansa.

Ja se pettymys sitten. Aatu ilmoitettiin suurin toivein ja ennenkaikkea ennakkoluulottomin urheilumielin kunkkarisunnuntain 5-vuotislähtöön Pikkukunkkuun. Tiesin, että Suomessa on tällä hetkellä ihan valtavan kovia viisivuotiaita ja että lähdöstä tulee hirmuinen. Silti en ihan kuitenkaan odottanut, että Aatu löytyisi karsittujen listalta... Mutta siellä sen nimi nyt kuitenkin on. Ja myönnetään, että jokseenkin ihmetystä asia on kyllä herättänyt muuallakin kuin tämän hevosen taustajoukoissa (keskustelua epäoikeudenmukaisista Pikkukunkku-valinnoista näytti olevan mm. ravia-palstalla). Hevosen pisteet olisivat kyllä riittäneen mukaanpääsemiseksi, mutta koska kyseessä on suurkilpailu, saavat päättäjä-herrat valita lähtöön käytännössä kai sitten ne hevoset, mitkä itse tykkäävät. Ilmeisesti Aatun nimi oli Etelän tyypeille liian outo. Tai se oli juossut liian pienillä radoilla, liian tavallisia lähtöjä tai tulee liian tavalliselta tallilta. En tiedä. Mutta sen tiedän, että kenelläkään lähtöön valitulla hevosella ei ollut neljää ykköstä taulussaan eikä moni ollut tehtaillut sellaisia volttiaikoja kuin Aatu... Silti Aatu jäi rannalle kahden muun karsitun kanssa. Asia on harmittanut kovasti, vaikkei me sille mitään mahdetakaan. Jotenkin meistä vain tuntuu, että Aatukin olisi paikkansa Pikkukunkussa ansainnut. Viime vuonna se jouduttiin jättämään Pikkuprinssistä sairastumisen takia pois ja nyt se ei edes päässyt lähtölistoille asti. Huoh. Mutta. Joskus se tulee vielä tämänkin hevosen aika. Sen on pakko tulla. Derbykarsintoihin on kuukausi aikaa ja silloin meillä on arvoisat vastustajat ja idiootit Hippoksen/Mikkelin herrat aika paljon hampaankolossa!

Ja jottei kenelläkään jäisi huono mieli, niin loppuun Harmin kuvia. Harmi löytyi 1,5 viikkoa sitten tallin risteyksen lähettyviltä huonossa kunnossa. Ohikulkijat toivat sen meille, koska luulivat sitä meidän tallikissaksi... Pentu oli niin apaattinen, että nukkui ensimmäiset kaksi päivää, mutta on sittemmin kyllä matokuurin ja ruokatarjoilun jälkeen virkistynyt kovasti. Eiköhän siitä minun kissani tule. Ja onhan se suloinen Harmi. :)