Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



31.3.2013

Pääsiäispäivitys


Seliseli heti aluksi. Ei vain ole ehtinyt päivittämään kuulumisia. Kulunut viikko on ollut taas melkoisen kiireinen ja tulipahan tästäkin viikosta vietettyä sellaiset 60h työmaalla. Mutta eilen yövuoron jälkeen alkoi minunkin pääsiäinen - ja ehti vihdoin paneutua enemmän tallihommiinkin. Joten jospa nyt olisi sitten blogin vuoro.

Kaustisen raveista ei ole kuvia, joten fiilistellään vielä Ylivieskaa... ;)

Aloitetaan niinkin tuoreista kuulumisista, kuin Aatun viikon takaisesta Kaustisen startista. Sarjatarjonta on tällä hetkellä ihan koko Suomen maassa Aatun rahaisille ihan toivottoman onnetonta - ja vielä epätoivoisempaa on yrittää löytää edes sinnepäin sopiva sarja jostain parinsadan kilometrin haitarilta. Kaustinen sentään tarjoili aika sopivan voltin viime sunnuntaina ja Aatulle kahtakymppiä pakkia. Sinne siis. Lähtö oli ravien viimeinen, Aatulla numero 9 ja loistava kakkosrata yhdeltä pakilta. Iltaravien viimeinen lähtö tarkoitti myös sitä, että Aatu kävi aamulla jo kotona hölkkäämässä 10km lenkin. Kaikki hyvin. Lenkit tai hölkkäämiset eivät kuitenkaan tuntuneet hevosessa yhtään missään, kun ravipaikalle saakka päästiin. Aatu oli melkoisen virtava ja juuri   silloin(kin) se säheltää kaikkea ylimääräistä aivan liikaa. Jo valjastamisen aikanakin saa laskea niin monta kertaa kymmeneen, että vähemmästikin jo sekoaa laskuissa... Lämmityksessä ori taivalsi kolme kierrosta puolireipasta juoksua. Kaikki edelleen hyvin. Radalla käymisen jälkeen hevonen rauhoittui huomattavasti ja katoksella seisoskelu onnistui niinkuin muiltakin hevosilta.

Ylhäällä Samu, alhaalla Aatu
Lähtö uusittiin kertaalleen, mutta Aatu lähti molemmilla lähtöyrityksillä yllättävän hyvin matkaan. Ravia ja vielä ihan eteenpäinkin. Lähdön ensimmäiset 400 metriä olivat melkoista sekamelskaa. Sanotaan vaikka, että oli suomenhevosvoltti, oli paljon jarruttomia suomenhevosia, oli suomenhevosia, jotka veivät kuskejaan kuin joskus ennen vanhaan.... Eli paljon laukkoja tuli jo ensim
mäiseen kurviin mentäessä, mutta Aatu kulki kiltisi ravia juoksupaikkanaan kolmas pari ulkona. Kärkitrio veti kuitenkin niin vauhdilla, että vasta kierroksen jälkeen jälkijoukko kera Aatun saavutti karkulaiset. Ja sitten vain 800 metriä ennen maalia kolmannelle. Aatu eteni tasaisesti kärkiparin rinnalle vauhtia vaatimaan. Maalisuoran alussa melkein tiesi, että se syö voimillaan kaikki vastustajansa ja niinhän Aatu lipuikin johtoon. Ja juuri samalla hetkellä 100 metriä ennen maalia se tollo itse sekosi laukalle. Ihan omaa typeryyttään. Ei tullut voittoa, ei tullut totosijaa eikä oikein mitään muutakaan. Tuli tuomio HLO 5 30,5.

Laukkoja ja hylkäyksiä on tullut aikaisemminkin ja tulee tulemaan jatkossakin. Mutta tottakai loppusuoran laukka harmitti. Kun väkisin koittaa ajatella positiivisesti, niin eipä HLO-hylkäystä olekaan tullut siten Kriteriumfinaalin - ja silloin harmitti vielä paljon paljon enemmän. Jo joskus aikaisemmin Vellu on voittostarttien jälkeen sanonut, että Aatu heittää vähän turhankin vapaalle loppusuoralla, kun viimeinen vastustaja on ohitettu. Hevonen on kai juuri sillä hetkellä tyytyväinen tekemäänsä työhönsä ja luulee homman olevan ohitse - ja silloin se itse voi parissa askeleessa seota omaan löysäilyynsä. Mutta. Kun tässä lajissa pitää aina osata etsiä vain ne hyvät puolet, niin olihan hevonen lopputuomiosta huolimatta hyvä. Aatu on siinä mielessä ihmeellinen ja ihantellinen ravihevonen, että sen kanssa tietää melkeinpä aina, että se pärjää lähdössä kuin lähdössä JOS se ravaa. Mutta se on sitten hyvin JOS aina lähdöstä maaliin saakka. Aatun kasvattaja Miina sanoi oriista mielestäni aika osuvasti, että "Aatu on kaikki tai ei mitään -hevonen". Ja juuri niinhän se on. Se ei ole koskaan "ihan hyvä" tai tee "ihan hyvää" juoksua. Se kaikessa yksinkertaisuudessaan joko onnistuu tai ei onnistu. Ja se taas on kyllä ihan vain herran omasta korvienvälistä kiinni.


Nyt ollaan taas sitten siinä tilanteessa, ettei todellakaan tiedetä missä ja milloin Aatulla ajetaan seuraavan kerran kilpaa. Kun ei ole sopivia sarjoja, niin ei ole. Neljänkympin pakille ei ole mitään mieltä enää näissä sarjoissa lähteä ja Aatun kohdalla juostava matkakin saisi mielellään olla mailia pitempi. Huhtikuu menee pitkälti varmaan vain hiittaillessa, sillä toukokuussa sentään on sopivia sarjojakin tarjolla. Odotellaan kesäratoja. Ja toivotaan, että hevoset pysyvät terveenä.


Samu käytävällä

 Perhon tamma- ja varsanäyttelyt menivät peruutukseen Hippoksen nettisivujen mukaan virustaudin takia. Huhujen perusteella siellä olisi ihan pääntautiakin liikkeellä, joten jos asia pitää paikkansa, niin peruutus oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Nähtäväksi jää tuleeko Samua enää tänä vuonna sitten käytettyä muualla näyttelyssä. Tai tiedän jo, ettei käytetä, jos varsan liikkeitä ei ole mahdollista esittää ajaen. Tuosta muutoksesta on ollut nyt paljon puhetta ja mielestäni tämä uudistus olisi todellakin tervetullut. Viime vuoden esittämistaistelu Samun kanssa Kaustisen näyttelyssä riittää minulle täysin, sillä homma ei ole eläväisen orivarsan kanssa todellakaan mitään herkkua. Mutta kärryt perässä homma olisi ihan toinen, sillä kyllähän 3-vuotiaat ovat jo täysin työntekoon tottuneita, joten liikkeet pystyisi ajaen esittämään sekä paljon paremmin että huomattavasti turvallisemmin.

Olen nyt joitakin kertoja ratsastellut Samulla ja tänään käytiin ratsain ensimmäistä kertaa metsätiellä kunnon 10km lenkki Aatun kaverina. Samu ei ole vaivautunut tekemään ratsastuksesta minkäänlaista ylimääräistä numeroa ja lenkkeily on selästä käsin onnistunut ainakin tähän saakka oikein hyvin. Sekistä en kyllä ihan hetkeen ole luopumassa pään heittelyn takia, mutta se ravihevoselle sallittakoon. ;) Tänään lompsittiin ihan konkreettisesti metsässäkin moottorikelkkojen tekemiä reittejä pitkin ja oli kyllä mukavaa.

Samun kanssa ratsastelua tänään
 
 

Viimeisen parin kuukauden aikana olen onnistunut houkuttemaan myös melkein kaikki mun kynnelle kykenevät kaverit mun kanssa hevosia lenkittämään. Salama on niin luotettava, että sillä pystyy ratsastamaan kyllä ihan kuka tahansa, joten Jenna uskaltautui pitkästä aikaa hevosen selkään ja Jonnan kanssa saatiin toteutettua monta talvea suunnitteilla ollut lenkki hevosten kanssa. Salama on ratsastuttanut myös Sannia ja onnistunut ilmesesti nostattamaan alkavaa hevoshulluutta entisestään... ;) Viime viikonloppuna tehtiin myös historiaa, kun Merja tuli ajamaan Salamalle, niin kaikki kolme hevosta pääsi kärryt perässä samaa aikaa lenkille. Oli ihan suuremmankin ravitallin fiilis, kun oli oikein kunnon ryhmä lenkillä yhtäaikaa. Kyllähän nuita hevosia ajelisi päivän mittaan vaikka kuinka monta, jos niitä pystyisi kerralla kolmekin liikuttamaan. Ja jos aina olisi töistä vapaata. ;) Joinakin päivinä sitten puolestaan tuntuu, että kolme liikutettavaa on ihan liikaa. Vaan onneksi on kevät ja kesäaika. Kyllä aurinko vain auttaa. Sen voimalla taas jaksaa!


Orien kanssa lenkille lähdössä tänään.

8 kommenttia:

  1. Katsoin Aatun starttia TotoTV:stä ja oli hevonen sen näköinen ruudun tällekin puolelle, että tuo hevonen se pesee kaikki! Vaan noille sattumuksille kun ei aina mitään voi. Kiitos kuvista jälleen, talviset on vielä maisemat. :) Kuinka aloitit Samun ratsuopetuksen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, onneksi hevonen ei ollut voittajan näköinen vain taustajoukkojen mielestä. ;) Vaan tätäpä raviurheilu on, yhtä sattumusten, menestyksen ja tunteiden vuoristorataa. Loppusuoran aikanakin ehtii tapahtua vaikka mitä. Noh, uutta putkeen vain, kun sattuu löytymään jostain sopiva sarja.

      Meillä on vielä ihan talvi. Yöt on niin kylmiä, ettei päivisin auringon paistaessakaan ehdi paljoa tapahtua. Mutta eiköhän se kevät ihan oikeasti tule seuraavan parin viikon aikana. Pakkohan sen on, kun jo huhtikuuta mennään.

      Samun ratsuopetus on ollut varsin yksinkertaista. Minä niin tykkään näuistä ravihevosista, joille laitetaan satula selkään, kiivetään kyytiin ja lähdetään. Ekalla kerralla iskä talutti pihalla ja sitten oon mennyt tarhassa pari kertaa. Aatun kanssa ratsastustouhu ei onnistunut, mutta Samu on luonteeltaan paljon rauhallisempi, joten en kyllä rehellisesti sanottuna odottanutkaan siltä mitään sen suurempaa reagointia ratsastukseen. Samusta ei ole tarkoitus tehdä mitään ratsua, mutta olisi kiva, jos sillä voisi joskus hiittien välipäivinä tehdä palautuslenkkejä selästä. Se olisi meidän ratsuprojektin tavoite. :D

      Poista
  2. Voi vitsit miten fiksu ori Samu on! ihte en voisi viellä kuvitellakkaan nousevani Alman selkään, on se viellä niin pieni ja takakorkea että selekähän siinä siltä katkeis!
    Toivottavasti pääsettä pikku-oriin kanssa viellä näyttäytymään näyttelykehissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samu on kyllä aika mukava hevonen luonteeltaan. Sille millään asialla ei ole mitään väliä eikä se vaivaudu suurentelemaan tai tramatisoimaan asioita. Luulen, että siitä tulee vanhemmiten vielä tosi rehti ja suora hevonen.

      Samu on meidän tallin suurin hevonen eikä se nyt 3-vuotiaanakaan ole mitenkään keskentekoisen näköinen. Ei ole kyllä tarkotus mitenkään paljoa sillä ruveta ratsastamaan, kunhan nyt touhu tässä vaiheessa tulee tutuksi, niin hyvä. Tavoitteet on kuitenkin jossain muualla. :D

      Lämpöset on niin siroja ja kapeita, että minä en varmaan edes pysyisi enää sellaisen selässä. Ja kyllä sinä sinne Alman selkään vielä ennätät - ties vaikka montea vielä joskus sillä päästät. :) Kaikki on vielä edessäpäin!

      Poista
  3. Nonnii! Täällähän on Samusta oikein kuvia ratsun työssä. Mainio kaveri😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, äiti onneks ehti ottamaan jotain todistusaineistoa. :D
      Samusta voi tulla iän ja ajan myötä oikein reilu kaveri, jos se näin lunkina pysyy. Aika näyttää.

      Poista
  4. Voi että, olisitte lähempänä, niin tulisin vaikka joka päivä lenkkeilyttämisavuksi.. :) No, aina saa haaveilla. Ihanan näköisiä hevosia, ja edelleen todella hyvä blogi!

    Terkuin, Sanni

    VastaaPoista