Paluu arkeen

Lomat on lusittu ja työrintamalla on palattu arkeen. Onneksi kuitenkin kesä jatkuu! Ja niin tekevät hevosten hiittireissut Kaustiselle ja ravimatkat ympäri Suomen! Arki vaatii omat vekslaamisensa hevosten treenaamisen ja kilpailuttamisen suhteen, mutta kaikkihan on loppujen lopuksi järjestelykysymyksiä.


Harmin arki on yhtä kuin puukiipeily

Leevi jos joku osaa nauttia kesästä. Voi kissanpäiviä.



Hevosten arjen ympyröitä - Kaustisen hiittisuoralla Viltsu ja Samu, takana Ellu.

Kaustisen kesän raviviikonloppu on ohitse. Perjantaina sai olla ihan turistina seuraamassa hienoja raveja - ja lauantaina sitten itse raveista ei tiennyt varikolla hevosten kanssa värkätessä yhtään mitään. Lauantaina kokeiltiin huijata myös meidän läheisriippuvaisia hevosia viemällä molemmat starttihevoset eri kyydillä Kaustiselle. Olin varannut valjastuskatokset eri puolilta varikkoa ja vähän sumplimalla homma toimi lopulta loistavasti niin, etteivät hevoset törmänneet toisiinsa missään vaiheessa varikolla pyöriessäkään. Kiitos kuuluu taas mun ihanille ja avuliaille kavereille: Merja kuskasi Salaman raveihin ja avusti sitten Aatun kanssa varikolla ja Jenna taas toimi mun apukäsinä Salaman kanssa värkätessä. Hevosten huijausjärjestely onnistui siinä määrin hyvin, että Aatu oli ollut varikolla todella todella rauhallinen. Ihan varmaa on, että sellainen se ei olisi ollut, jos se raukka olisi tiennyt Salaman hengailevan samoilla kulmilla. ;) Aatulla ja Salamalla oli kaiken lisäksi peräkkäiset lähdöt, joten itse en nähnyt Aatun lämmitystä tai starttiakaan. Vaikutti kuitenkin, että lämmityksessä moelmmat hevoset olivat olleet jossakin määrin epävireisen oloisia. Aatu ei kaiketi ollut tuntunut niin hyvältä kuin "normaalisti" ja Salama oli raviltaan jäykkä ja räpättävä. Lämmityksen jälkeen Salama suuntasi kengityspajalle, missä meidän oma kengittäjä Jyri teki omaltaan osaltaan kaiken mahdollisen. Salamalta otettiin kengät pois, mutta rata oli ehkä aavistuksen karkea, joten hiukan epäilytti, kuinka Salaman kaviot kestäisivät. Kaviot lämmitettiin kuumakengitystyyppisesti, mikä hiukan kovetti kavioiden kulumispintaa.

Kaustisen T75-ravit 6.7.2013

Tuli lähdön kuusi vuoro, Toto-75-pelin toinen osalähtö. Aatun lähtö. Maili. Ensimmäistä kertaa Aatun uralla. Ja se kuuluisa rata kahdeksan. Aatu lähti auton takaa ravia, mikä oli se ensimmäinen jännitysmomentti. Juoksupaikkaa ei kuitenkaan tahtonut löytyä oikein mistään ja ensimmäiseen kurviin kaarruttaessa Aatu oli vaatimattomasti seitsemännellä radalla... Siitä ei auttanut sitten kuin hakea paikkaa takajoukoista ja ehkä 500 metriä Aatu kävikin parhaimmillaan jopa toisella radalla, juuoksupaikkana viiden pari ulkona, ennenkuin kolmas rata jälleen kutsui. Tuossa vaiheessa Salamaa varikolla kävelytellessäni ja Aatun lähdön tapahtumia kuunnellessa ei todellakaan hääviltä kuulostanut. Loppusuoran alussa Vellu käänsi Aatun jo neljännelle radalla kiriin - ja jälleen kerran Aatu oli ihan huikea. Se ei väsy kyllä minkäänlaisesta juoksunkulusta tai mistään kiertelyistä. Ei vaikka lähdössä paineltiin miljoonaa alusta loppuun. Silti. Aatu kehitti loppusuoralla vielä hienon kirin, joka kantoi kovassa lähdössä KOLMANNEKSI! Huh huh. On se vain käsittämätön jyrä! Aatu alitti toista kertaa valiorajan ajan ollessa 24,7aly. Vaikka Aatun vauhtivarat on tiedetty hurjiksi, tuntuu silti käsittämättömältä lukea ja kuulla sille nytkin tehtyjä lähes lämminverimäisiä kellotuksia: Viimeiset 1000m 23,4 ja viimeiset 700m 23,0. Niin ja nämä kolmatta rataa kiertäen hurjassa ylisarjassa... Saattoi muuten näyttää enemmän tai vähemmän hölmöltä meikäläisen tuuletukset varikolla Salaman kärryillä, kun selostusta kuunnellessa selvisi, että Aatu ehti kolmanneksi...

Lähtökiihdytys. Aatu kasiradalla - on se vain aika ulkona...

Hyvin menneen Aatun startin jälkeen Salaman sai viedä hyvillä mielin kuskille seuraavaa lähtöä varten. Meni miten meni, me oltiin saatu jo yksi onnistuminen. Ilman kenkiä Salaman ravi rullasi pruuvissa paljon lämmitystä paremmin. Jo ennakkoon kuskilla tuntui olevan paljon kovempi luotto Salaman mahdollisuuksiin kuin omistajalla... Lähtöauton irrottua luotosta tai taktiikasta ei jäänyt epäselvää; eteenpäin. Salama jyräsi ensimmäiset 500 metriä kolmatta rataa pitkin kunnes pääsi laskeutumaan kuolemanpaikalle. Ensimmäinen puolikas 25,0. Kyllä tuolta tammaltakin ihan valiopätkä löytyy, vaikkei sitä meikäläinen kyllä millään tahdo uskoakaan. Kuolemanpaikalla päästyään Salama ei päässyt kuitenkaan yhtään hengähtämään, sillä hevosia kävi yksi toisensa jälkeen kärjen rinnalla prässäämässä. Kierros 26,5. Tiesin, ettei Salama voi jaksaa tuollaista juoksua. Mutta viimeiseen asti se kyllä yritti. Kolmas puolikas 27,0. Viimeiset 400 metriä alkoivat olla liikaa. Kärki tuli loppupuolikkaan hurjaa 23,5 kyytiä ja vaikka Salama pitikin urhoollisesti oman vauhtinsa maaliin saakka, näytti ero etenkin kärkikaksikkoon räikeän suurelta. Salama teki sen minkä kykeni, mutta se ei riittänyt lauantaina kahdeksatta sijaa parempaan. Ajaksi tuli 27,7ake, mikä edelleen hipoo Salaman parhaita täydeltä matkalta juoksemia aikoja. Mutta kilpailu on kovaa. Näin kovissa lähdöisssä menestyäkseen Salama vaatii kyllä helpomman juoksunkulun, jos pärjää sittenkään. Se, että lähdöissä vaaditaan hurjaa pätkää alkuun ja loppuun ei vain tahdo olla Salaman juttu. Startin ja pesun jälkeen Jyri kengitti Salaman ja iloinen yllätys oli, että kaviot olivat kestäneet startin todella hyvin! Kotiin hevoset pääsivät samalla kyydillä, kun kuurupiiloleiklit oli onnistuneesti raviradalla leikitty.

Kilvanajoa

Kaustisen raviviikonlopun jälkeen sekä Salamalla että Aatulla on tarkoitus pitää muutaman viikon starttitauko. Treenit jatkuvat ja hiljaisia vetoja on tuttuun tyyliin käyty ajamassa Kaustisella. Tänään Salama kävi hiittireissun jälkeen klinikalla taivutuskokeissakin ja sai muutaman irab-piikin jalkoihin, kun vähän vainoharhainen minä oon viime aikoina taas sen jalkatilanteen takia ollut. Tiistaina Salama pääsee hierottavaksi, jotta kaikki mahdollinen nyt olisi ainakin kokeiltu tehtävän ennen seuraavaa starttia.

Muuten tallielämään ei kuulu ihmeitä. Heinätyöt on tältä kesältä ohitse ja rehulato tuoksuu taas jonkin aikaa niiiin hyvälle uudelle heinälle.

Heinätyöt

Ravikuvia on Merjan ansiosta taas paljon - eikä niistä kaikki ole yllättäin julkaisukelpoisia. Mutta jos edes jotain näytille asti:

Varikkotunnelmia. Aatua väsyttää...

Suurien ravien tuntua. Vip-teltta. ;)

 

 

Aatun verryttelyä

Salaman kanssa käppäilyä varikolla

Aatu auton takana.

Salaman lähtö, ensimmäinen kaarre. Tamma puskee kolmatta eteenpäin.

Salama startin aikana, maaliin jotain 800m. Prässääjiä riittää...

Kotona. Jalkojen huoltohommia.

Salama

Aatu kotona Kaustisen startin jälkeen.