Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



2.7.2014

Lomalla viimeinkin!

Melkoista haipakkaa on taas viime viikot pidellyt ja sen johdosta blogi laahaa auttamattomasti myöhässä. Josko tähän nyt jonkinlainen korjaus seuraavina viikkoina saataisiin, koska lauantaina alkoi neljän viikon loma "oikeasta" työpaikasta ja se taas tarkoittaa, että voi enemmälti paneutua tähän kakkostyöpaikkaan eli talliin. Tai ei talli ja hevoset miltään työtä oikeasti tunnu, mutta aikaa menee ainakin yhtä paljon kuin oikeissa töissäkin. Josko kuitenkin bloginkin saisi enemmän ajan hermoille loman aikana, toivoa sopii.

Asiaa olisi paljon. Todella paljon. Niin paljon, että turhauttaa edes ajatus ruveta rustaamaan tänne kaikkea sitä asiamäärää. Lyhyestä virsi kaunis. Ravirintamalla on viimeiset 1,5 viikkoa ollut vilkasta. Ja hyvin on mennyt. Aatu huipensi meidän juhannuksen voittamalla Rovaniemen T75-raveissa juhannussunnuntaina. Siitä viikkoa myöhemmin Aatu juoksi ja laukkaili Kajaanissa kuudenneksi uudella volttiennätyksellään 25,0ke. Ja maanantaina Samu saalisti Kaustisen Pikkupelimannikarsinnoissa kakkossijan ja finaalipaikan kotiradan ikäluokkakilpailuun! Mah-ta-vaa!

Rovaniemi 22.6.2014

Upea Rovaniemen Mäntyvaara
Juhannus on kesäravien aikaa. Perjantaina käytiin nauttimassa Vieremän juhannusravitunnelmasta, lauantain olin töissä ja sunnuntaiaamuna pakattiin Aatu lähestulkoon talvitamineisiin (lämpöasteita taisi olla puoli kuudelta peräti kolme) ja otettiin suunnaksi Rovaniemi, jossa juostiin juhannuksen T75-kierros. Rovaniemen Mäntyvaara on ehdottomasti yksi Suomen upeimpia raviratoja ja sinne on yritettävä päästä edes kerran kesässä käymään. Reissun suurin kriisi koettiin menomatkalla, kun tajusin Oulaisissa, että Aatun nimikoitu rintaremmi jäi kotiin. No, tästäkin kriisistä selvittiin, kun Vellu ehti vielä käydä noutamassa sen meidän tallilta. Taisi tajuta, kuinka äärettömän olennaisesta asiasta oli kysymys. ;)

Aatu matkusti tuttuun tapaan hyvin ja joi kaiken mitä eteen vain tarjottiin. Perillä oltiin hyvissä ajoin ja Aatu ehti hyvin käydä Rovaniemen metsissä hölkkäilemässä matkajäykkyytensä pois ennen kuin alkoi valmistautuminen varsinaiseen starttiin. Aatun lähtö oli huippudivisioonakarsinta, mutta rajattu pois varsinaisesta 75-pelistä. Jo etukäteen sanoin, että tämä lähtöjärjestely tarkoittaa sitä, että Aatu voi voittaa koko lähdön, sillä se ei ole koskaan voittanut T75-pelikohteen lähtöä, mutta näitä seiskaviispelistä poisrajattua lähtövoittoja Aatulla oli jo kaksi. Ja nyt tuli Rovaniemeltä kolmas.


Aatu keskittymässä starttiin.
Juhannus 2014 Rovaniemellä. Kuvaajana äiti.
Ennen esittelyä Aatun hermot alkoivat pettää ja se oli todella hankala ajettava varikolla omine keulimisineen ja piruetteineen. Tähän todettakoon vain, että onneksi kuski tuntee hevosen täydellisen hyvin. Aatun ajatusmaailmaa tuskin moni terapeuttikaan ymmärtäisi, mutta Vellu sentään ymmärtää. ;) Radalle selvittiin ja starttiin päästiin. Matkana oli 2600m ja Aatulla auton takaa numero yhdeksän. Lähtö uusittiin kerran. Aatu lähti molemmilla lähtöyrityksillä ravia, mutta oli niin hermostuneen oloinen, ettei kiihdytykseen pystynyt panostamaan minkään vertaa. Kiihdytyksessä Aatu putosikin joukon viimeiseksi, mutta kun askelmerkit oli saatu kohdilleen, Aatu rymisteli jo ensimmäisen puolikkaan aikana heittämällä kuolemanpaikalle. Ja koska Aatun ase on vahvuus oli taktiikka sitä myöten selvä. Prässi päälle. Keulahevonen nujertui Aatun ahdisteluun jo kierros ennen maalia ja Aatu pääsi keulaan. Kukaan ei koskaan päässyt edes tuntumaan ja Aatu sooloili Rovaniemeltä komean, hallitun ja ennenkaikkea vahvan voiton. Tuntuipa hienolta saada pitkästä aikaa kokea Aatunkin kanssa voitonhuumaa! Tosiasia on se, että Aatu on menestynyt hienosti ja ravia mennessään tekee aina jonkinlaista jälkeä, mutta lähdöt ovat näissä sarjoissa niin kovia, että voitot ovat todella harvinaista herkkua. Nyt sitä päästiin kuitenkin maistamaan. Aatun ajaksi tuli 27,2akp. Kotimatka kesäisen, vihreän, valoisan Suomen halki mainio juoksijaori kyydissä ei olisi voinut enää hienompi olla. Sitä paitsi kotona oltiin jo yhdeksältä (kiitos jo Aatulla olleen toisen lähdön) eli harvoin raveista edes päästään kotiutumaan näin hyvissä ajoin!


Olisko tämä nyt sitten sitä mediapyöritystä? ;)

Aatu ja iskä voittajaseremonioissa

Voittajahaastattelussa. Aatu ottaa kehut vastaan - enkä ymmärrä vieläkään, miten se aina voittajaseremonioissa sitten esiintyy näin rauhallisena ja leppoisana ;)



Kajaani 29.6.2014
Aatu lunasti Rovaniemen ja Ylivieskan 75-kierroksilta paikan kotiratamme Kaustisen T75-finaalikierrokselle 12.7. Sitä silmällä pitäen piti yrittää sovitella Aatun kilpailukalenteriin vielä yksi välistartti ennen finaalikierrosta, koska muutoin starttivälistä olisi tullut auttamattomasti liian pitkä. Tarjolla oli vain epäsopivia sarjoja, mutta yhteen sellaiseen Aatu sitten ilmoitettiin. Aikatasoitus Kajaanissa viime sunnuntaina. Täyden matkan voltti ja Aatulla neljäkymppiä pakkia. Lähdöstä tuli kovatasoinen Pikkukahvelin, Helmen Vilin ja Liekin Ekon johdolla.

Aatu Kajaanissa 29.6.2014. Kuvaajana Merja.

Lämmityksessä Aatulla oli kaikki hyvin. Se porhalsi varsin meneväisenä kolme kierrosta upeaa Kajaanin punaista rataa ympäri. Rataa, jossa Aatu ei ollut vielä koskaan aikaisemmin hävinnyt. Nytpä tuli sitten nähtyä sekin päivä. ;) Aatu lähti neljänkympin pakilta numerolla yhdeksän, mikä tällä erää tarkoitti ykkösrataa. Ravia matkaan ja helpotuksen huokaus. Pikkukahveli paineli keulaan ja vastasi lähdön kovasta temmosta. Vellu nosti Aatun toisen radan letkan vetäjäksi ensimmäisellä takasuoralla ja hiljalleen Aatu alkoi hinautua kohti kärkeä. Ensimmäisen kierroksen väliaika oli 27,0. Tuossa vaiheessa kaasu laitettiin Pikkukahvelin toimesta pohjaan ja kilvanajo alkoi. Kolmas puolikas 23,0. Aatu oli hivuttautunut tuossa vaiheessa kolmanneksi ja totosijaan vaikutti olevan kaikki saumat. Loppusuora oli kuitenkin taas se Aatun heikko kohta. Tai se jossa se laukka taas kerran tuli. Aatu oli maalisuoralla jo melko väsähtänyt, hevosia kiri sen molemmin puolin ja kuskin pyytäessä vielä lisää vauhtia, meni Aatulla herne nenään ja se laukkasi. Laukka ei ollut montaa askelta pitkä, mutta vauhti tottakai tyssäsi sitten siihen ja haaveiltu totosija vaihtui kuudenteen tilaan. Iloinen yllätys kuitenkin oli, että Aatua ei hylätty loppusuoran laukasta ja toinen vielä iloisempi yllätys oli, että laukasta huolimatta Aatu kirjautti Kajaanista itselleen uuden tasoitusennätyksen 25,0. Ilman laukkaa se olisi tietenkin mennyt valiovauhtia jo voltistakin, mutta komea on volttiennätys tuollaisenakin!


Aatun tyylinäytettä pruuvissa.

Kaustinen 30.6.2014

Ihan muutama päivä sitten Merja sanoi lukeneensa blogini vanhoja tekstejä - tapahtumia ja mietteitä kolmen vuoden takaa. Hän muistutti, että vuoden 2011 heinäkuulta löytyy tällainen merkintä:

"Myös Samu palaa kunkkareiden jälkeen kesälomaltaan kotiin valmistumaan Pikkupelimanniin ja Pikkuprinssiin 2014. Hah-hah"

Öö. Sen piti olla vitsi. Ihan heitto vaan. Sellainen haave, jonka voi vain heittää ilmaan, mutta jonka toteutumiseen ei kukaan kuitenkaan jaksa oikeasti uskoa. Tuo vuosi 2011 oli Aatun nelivuotiskausi. Tuo oli vuosi, jolloin meillä oli ikäluokkahevonen tallissa. Se oli aikaa, jolloin tuskin uskalsi hengittääkään, ettei vain tuuri kääntyisi. Ikäluokkahevonen. Puhuttiin niin suurista asioista, niin suurista kilpailuista, ettei niitä tavallinen harrastelija voinut tajutakaan. Aatu raivasi kauden aikana tiensä Pikkupelimanni-, Oulu-Express- ja Kriteriumfinaaleihin. Tuo oli aikaa, jota ei pitänyt päästä elämään enää koskaan. Aikaa ikäluokkahevosen kanssa.

Mutta. Olkoon tämän tarinan opetuksena nyt sitten vaikka vanha viisaus: Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Eletään vuotta 2014. Meillä on ikäluokkahevonen tallissa. MEILLÄ ON PIKKUPELIMANNIFINALISTI tallissa! Meidän Samu on IKÄLUOKKAHEVONEN!

Samu hölkkäilee tutuissa treenimaisemissa, mutta nyt voilokki kyljessä

Ei herranjestas tätä voi ihmismieli millään käsittää. Kuinka tässä nyt näin kävi?
En tiedä, mutta jotenkin se vain "taas" tapahtui.

Maanantai-iltana Kaustisella juostiin Pikkupelimanniajon karsinnat. Myös Samu oli mukana. Biofarm-Cupin finaalin jälkeen Samu oli saanut penisilinikuurin ja sipuliviinasörsselit ja lopulta myös klinikalla tähystyksen jälkeen starttiluvan. Samu oli viikon ajamatta ja treenasi sen jälkeen taas normaalisti Aatun kanssa Kaustisella. Viikolla harjoiteltiin vielä lähtöauton takaa lähtemistä sillä tuloksella, että Aatulla oli harjoituslähdöissä paljon enemmän ongelmia kuin Samulla. Viimeistään tuon treenikerran jälkeen kummallinen, suuri luottamus Samua kohtaan valtasi mielen. Samu pärjäisi kyllä.
Lämmityksen jälkeen starttiin keskittymässä

Samulla oli ensimmäinen karsintalähtö, numero yksi auton takaa. Ennen lähtöä Samulla ei käyty lainkaan radalla, vaan se lämmitettiin hiittisuoralla - kuten hiittireissuillakin. Ennen lähtöä Vellu otti Samulla vielä osaa harjoituslähtöön, jossa nyt viimeistään selvisi, ettei Samu välitä lähtöauton siivekkeistä yhtikäs mitään. Varsinaisessa lähdössäkin se lähti varmasti ja sai vaivatta keulapaikan. Jo etukäteen pahimmiksi vastustajiksi pelätyt Taruntuuli ja Kihisee ottivat paikat Samun rinnalta ja perästä. Rivakan lähtökiihdytyksen jälkeen hölköteltiin sopuisasti puolikkkaan väliajaksi 32,5, kilometrille 34,0, kolmannnelle puolikkaalle 32,5. Ja sitten mentiin. Samu latoi kaulassa ja Taruntuuli hiosti aivan sen rinnalla. Upea varsakaksikko tuli tasatahtia koko loppusuoran eikä kumpikaan antanut tuumaakaan periksi. Kihisee sai myöhään kiritilaa, mutta syöksyi sekin rivakasti mukaan samaan rintamaan ehättäen kolmanneksi. Voiton vei maalikamerataistossa hienonhieno Taruntuuli Samun saalistaessa kakkossijan! Sekä voittaja että Samu kirjauttivat ajakseen 30,7ake, mutta vasta viimeisen puolikkaan kellotus kertoo näiden varsojen todellisista lahjoista; 22,0!
On tämä hurjaa touhua, ei voi muuta sanoa!

Me olimme Samun esitykseen valtavan tyytyväisiä. Räkätauti on toivottavasti ollutta ja mennyttä, sillä nyt hevonen palautui hyvin ja siitä todellakin irtosi taas sellaisia pätkävauhteja, mitä pitikin. Suurenmoinen lahjakkuus. Suurenmoinen hevonen. Suurenmoinen Samu.

Maalisuora

Täysiä. Hienot ikäluokkavarsat tosissaan voittotaistossa

Pikkupelimannifinaali 2014 on ennakkoon paitsi tasaisin myös ehkä tasokkain miesmuistiin. Viivalla on upeita varsoja, joista kuka tahansa voi voittaa koko lähdön. Vellu pääsi valitsemaan Samulle radan neljäntenä ja Samulle saatiin sama paikka kuin karsintaankin; ykkönen. Finaaliin on vain 1,5 viikkoa aikaa. Tuohon väliin saadaan mahtumaan muutama treenikerta, mutta kaikki muu aika sitten vain toivotaan, että Samu pysyisi terveenä. Sillä siinä tapauksessa Samu on yksi mahdollinen vuoden 2014 Pikkupelimannin voittajista. Uskomatonta.

Voittotaistossa. Taruntuuli tuli edelle.

Salama

Se, ettei Salama ole startannut, ei sentään tarkoita, etteikö siitäkin kuuluisi tässä muutamaa sanaa mainita. Salama oli viime viikolla "huollossa"Kaustisen klinikalla. Se sai jännejalkansa vuohisniveleen Irab-piikin ja lisäksi suonen kautta Tildren-tiputuksen. Näillä eväillä kokeillaan päästä vielä kilvanajoon ja ainakin nyt näyttää, että hoidoille on saatu toivottua vastetta.

Salaman kanssa treenaamassa eilen Kaustisella.


Se kaikkein tärkein. Nyt ja aina.

Lisäksi Salama on siemennetty. Isäorivalinnassa on käytetty paljon enemmän tunnetta kuin järkeä, mutta väliäkös tuolla, kun itselle sitä varsaa ollaan kuitenkin tekemässä. Silti. Kuuluisa virhe oman tamman astuttamisesta omalla oriilla on nyt kuitenkin tehty. Salama on siemennetty Aatulla ja ensi viikolla nähdään, onko vielä mitään tulosta näkyvillä.

Iloinen Salama

18 kommenttia:

  1. Valtavan upeaa ollut teidän ravimenestys! Toivottavasti Samu pesee koko porukan finaalissa! :)
    Toivon myös että Salama on tiine, mikäs sen mukavampaa kun on siitosori omasta takaa. Tupla tunneside siihen varsaan sitten! Mukavaa ja menestyksekästä ravikesää ja kesälomaa sinulle. On NIIN mukava seurata tätä blogia. Kiva jos ehdit vähän useammin kirjoittelemaan kuulumisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos niin kovasti minua piristävästä kommentistasi.
      Pikkupelimanni on tänä vuonna niin hurjatasoinen, että saapa nähdä miten Samun kanssa käy, mutta mukana ainakin ollaan. :)
      Ja juu, varsaa on tehty juurikin tunnepohjalta, enkä oikein itse kyllä osaa päättää onko se hyvä vai huono asia. ;)

      Poista
  2. Toivottavasti Salama on tiine, onnea sillekin rintamalle! :)

    VastaaPoista
  3. Mahtavia startteja taas takana - ja edessä =)
    Yks ilta mua oikein nauratti, kun istuin katsomassa oriiden lähtöjä. Kun ei mua ravit enää jaksa kiinnostaa. Paitsi näiden heppojen kohdalla ;) Jos se Viltsukin vielä tulis kohta radoille, niin olis jo tosi monta seurattavaa!
    Peukkuja Salaman tiineydelle, toivotaan parasta =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, hieno on ollut tämäkin ravikesä jo tähän saakka. Hienoja elämyksiä rakkaan harrastuksen parissa.
      Niinhän se on, että pitää olla joku tuttu tai edes puolituttu hevonen, jonka seuraamiseen mielenkiinto riittää. Vaan sitten äkkiä huomaa, että niitä puolituttuja on melkein joka lähdössä. ;) Sun pitäis ostaa vakka siitä Kaustisen raviliigavarsasta osuus, niin pääsisit oikein suomenhevosravurin omistajaksi kolmeksi ja puoleksi vuodeksi. Olis oikein oma hevonen mitä seurata. :)

      Poista
  4. Onnea ja peukkuja finaaliin!

    Varsinkin kun itselle tekee, saa astuttaa ihan millä tykkää, pidä se mielessä ;) Tuossa saat juuri sopivasti - ainakin siis näin paperilla, varhaista lahjakkuutta ja pätkänopeutta - mutta myös kestävyyttä ja vielä Vieterinkin linjaan. Toivotaan Salamalle plussausta ja vielä pientä kiristystä radoilla kun tiineyshormoonit alkavat jyllätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, niitä peukkuja kyllä tarvitaankin!

      Juu, suvullisestihan Salama ja Aatu passaa kyllä oikeinkin hyvin toisilleen. Salama on suvultaan tänä päivänä melkoinen aarre, kun sen sukutaulussa ei ole Suikkua tai Vokkeria ollenkaan - ja sekös laittaa aika monen oriin kyllä suvullisesti passaamaankin. ;) Tunnearvoltaan tuo ehkä tuleva varsa olisi tietenkin sitten ihan vertaansa vailla.
      Jos vaan tuo Salaman jännejalka kestää, niin koitetaan kyllä vielä vähän päästellä loppukesästä kilpaa.

      Poista
  5. Aivan mahtavaa! Onnea varsan odotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. Pitkä on tie vielä varsaprojektissakin, mutta tämä viikko näyttää edes alustavaa suuntaa.

      Poista
  6. Voi kuinka hienoja juoksuja teidän hevoset ovat taas tahkonneet. Onnea tuleviin koitoksiin niin radalla kuin varsan odotuksessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Onnea tarvitaankin kyllä molemmilla saroilla. :)

      Poista
  7. hmmm...ei yhtään kuvaa Samusta? ;)

    VastaaPoista
  8. Ihan lukea tätä blogiasi. Toivottavasti ehdit päivittämään tätä useammin, on niin mukavaa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentistasi. Kesällä tahtoo tapahtua aina kaikista eniten, asiaa olisi paljon, mutta sitten ei aika tahdo riittää. Kokeillaan kuitenkin nyt lomalla vähän panostaa blogimaailmaankin sen mitä hevoshommilta ehtii. :)

      Poista