Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



10.5.2015

Oulun ravit

Siinä teille laukkuri-Aatun irvistys Oulusta.
 
Eilen oltiin Aatun kanssa viettämässä lauantaipäivää Oulussa. Paljoa muuta kerrottavaa reissusta ei sitten oikein olekaan. Mutta kuvia on sentään kerrankin niin paljon, että on pakko yrittää jotain tarinoida.
 
Iskä kävi aamulla jo kotona Aatun kanssa lenkillä. Ollaan koettu, että Aatun hermoille tekee hyvää käydä ravipäivinä jo kotona kertaalleen pikkulenkillä, jos vain keretään/pystytään se aamusta ajamaan. Haapajärven ravipäivinä näin tehtiin ja nyt myös. Puolilta päivin pakattiin hevonen sitten trailerin kyytiin ja lähdettiin huristelemaan kohti Oulua.
 


Lisää kuvateksti
Katoksilla keskittymässä
Raveihin saavuttiin toisen lähdön mennessä esittelyyn. Sisäänkirjoituksessa kerrottiin, että kahdeksanteen lähtöön osallistuvien hevosten hoitajat osallistuvat Jyväskylän ravipalvelun lahjoittaman Elitloppet-matkan arvontaan. Mielettömän hieno ele! Ja olipa jotenkin vielä mahtavampaa ilmoittaa, että meidän hevonen osallistuu juuri siihen kahdeksanteen lähtöön, joka tarkoitti päivän kovinta suomenhevossarjaa. Huh. Lähtö olikin Joensuun Kuninkuusravien nimikkolähtö, joten kyllä tässä kevään korvalla oikeasti alkaa jo mietteet vaeltaa monella kohti ravikesän suurinta tapahtumaa.
Oulun raveissa yksi parhaimmista asioita on se, että siellä on edelleen kunnon raviohjelmat! Ei mitään aikakausijulkaisun paksuista toto-lehteä tai netistä tulostettuja lähtölistoja vaan ihan oikea, "vanhanajan" käsiohjelma. Näin sen kuuluisi olla. Tämmöinen harrastajahan tunnetusti säilyttää kaikki tärkeät ravimuistot ja kyllä nämä käsiohjelmat ovat/olivat juuri yksi niistä tärkeimmistä muistoista. Oulun ohjelma sanoi Aatun kohdalla pelivihjeisiin seuraavaa: "Väläytti Haapajärvellä tulemistaan paikkaamalla laukkansa hyvin. Ei välttämättä ole juuri tässä voittovuorossa." No ei ollut ei. ;)
 
"Onko pakko lähteä voltista ravia, jos ei taho?! Minen taho!"
Pruuvissa kuitenkin kelpaa juosta
Aatu oli ravipaikalla mukavan leppoisa eikä lämmityksessä ollut mitään moitittavaa. Vaikka hurjan hyviltä kyllä kaikki vastustajat taas kerran näyttivät. Ennen Aatun lähtöä vettäkin alkoi sataa ja rata muuttui aika nopeasti vähän kuraiseksi. Hevosten pruuvaillessa esittelyn jälkeen kuulutettiin myös, että Elitloppet-matkan saa ensimmäisenä ilman rahaa jäävän hevosen hoitaja. Aatun leppoisa ravikäyttäytyminen alkoi starttihetken lähestyessä väistyä. Niinpä niin. Aatulla oli paalun voltista numero neljä joka kakkosen poisjäännin jälkeen muuttui käytännössä kolmoseksi. Heti voltissa kyllä näki, ettei Aatu tuumaakaan lähteä ravia, siksi hermostuneelta se vaikutti. Ensimmäinen lähtöyritys onnistui. Ja itseasiassa Aatu lähti ravia. Mutta vain nimenomaan lähti, askeleet ei tahtoneet millään osua lankulle ja heti kiihdytyksessä tämä sankari sitten laukkasikin. Ja onhan se peli sitä myöten selvä, kun näissä lähdöissä alkaa yhtään antamaan laukan myötä tasoitusta. Sinne ne painelivat edelle myös takamatkalta lähteneet valiodivisioonan hevoset. Hohhoi. Homman nimi olikin sitten vain yrittää ottaa muuta porukkaa laukan jälkeen kiinni. Juoksupaikka oli siis periaatteessa kai viides pari ulkona, mutta käytännössä ihan toivottaman kaukana kärkijoukoista. Aatu sai pääjoukon kiinni kierroksen juoksun jälkeen ja sai käskyn lähteä saman tien kolmannelle radalle. Senhän kuitenkin tietää, että kyllä näissä lähdöissä se kirikierros tullaan ihan kaikkien osallistujien toimesta ihan puolihaipakkaa. Aatun kiri ei edennyt kolmannelle radalla mihinkään, mutta sinnikkäästi se kyllä piti oman vauhtinsa perille saakka. Maalisuoran se tuli nytkin oikein rehdisti juosten ollen loppujen lopuksi maalissa kahdeksas.
 

Ennen starttia
Näin siinä käy, kun päättää lähtöön laukata: Sitten saapi hanat auki yrittää ottaa muuta porukkaa kiinni.
Hah, tähän on tultu! Meidän herkkis-Aatu on ihan ajettavaa mallia koko viimeisen kierroksen. Edistystä kai tämäkin!
Hevonen oli tuskin varikolle kerennyt, kun minulle jo soitettiin ja kerrottiin, että Aatu oli ollut lähdössä ensimmäinen rahoitta jäänyt hevonen ja sen johdosta olin voittanut Elitloppet-matkan. Kehoitettiin tulemaan seuraavan lähdön voittajaseremonioihin mukaan hakemaan lahjakorttini voittajakehästä. Siinä sitten hämmennyksen ja suuren ihmetyksen keskellä purettiin hevonen aisoista ja hätäilemällä kävin sen pesemässä. Seuraavassa hetkessä istuin ysilähdön jälkeen kääseillä menossa voittajahevosen taustajoukkojen kanssa voittajakehään... Vähän huvitti, kuinka kummallinen laji koko raviurheilu onkaan ja millaisista tilanteista sitä yhtäkkiä voikaan itsensä löytää. Noh, siellä minä sitten nautin voittajakehässä kuohuviinitarjoilusta ja koitin pakoilla telkkarikameroita, kun minulle tultiin pahoittelemaan, että anteeksi kaikki väärinkäsitys, mutta Ponnen Aatos onkin saanut rahaa ja ensimmäinen rahoitta jäänyt hevonen lähdössä olikin Metkutus, jonka hoitaja sai Elitloppet-matkan. :D Ja taas voi sanoa, että kyllä huvitti. :D Ja voin kertoa, että pieneen mieleenikään ei tullut enää tulla kääsikyydillä voittajakehästä pois. Koko sähellys oli jokseenkin noloa, mutta kokonaisuutena tietenkin homma meni ihan oikein ja on upeaa, että hoitajiakin joskus muistetaan raveissa tällä tavalla! Ja mikäs siinä, kelpasi se viimeinen rahasija meille kuitenkin enemmän kuin hyvin.
 
Aatun ajaksi tuli 26,8ke, enkä oikein tänä päivänäkään osaa sanoa, tekikö se hyvän vai huonon juoksun. Sen minä ainakin tiedän, että näissä lähdössä Aatun ei kärsisi laukata askeltakaan. On harmittavaa, että se on edelleen näinkin epävarma, vaikka samaan hengenvetoon on toki todettava, että lähtökiihdytykseen voi laukata lähes mikä hevonen tahansa. Toinen asia, mistä olen varma on se, että kukaan ei pärjää näissä(kään) lähdössä, jos ei ole mukana. Joten mukaan mennään seuraavaksi ensi lauantaina Tornioon. Se onkin sekä Aatulle että taustajoukoilleen aivan uusi ravirataelämys. Mutta eiköhän sekin jokin ovaalin mallinen baana ole. Lauantainapa se nähdään omin silmin.
 

 



2 kommenttia:

  1. Kyllä sai nauraa :D Ei Aatulle, vaan tuolle kämmäilyille.
    Aatu on hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, tuo toheloiminen oli kyllä jokseenkin noloa. :D Mutta onpahan asialle saanut itsekin nauraa. Raviurheilussa on kyllä kaikki mahdollista. ;)

      Poista