Tornion reissu





Lapin ravimatkojen ikuinen ihailunaihe. Mun mielestä nämä tuulimyllyt on upeita!



Tien päällä. Tornioon oli meiltä aika tarkasti 300km per sivu.

Melkein perillä!!!

Viime lauantai oli kolmas viikko peräkkäin, kun sai viikonloppuna lähteä Aatun kanssa raveihin. Nyt tämä ravielämä alkaa olla oikealla mallilla. :) Tällä kertaa suuntana oli Tornion Laivakangas, jossa meidän tallin seurueesta kukaan ei koskaan aikaisemmin ollut vieraillut. Tänä vuonna Tornio sai 76-ravikierroksensa takaisin ja oli aika lailla päivänselvää, että sinne täytyi myös yrittää päästä mukaan. Aatulle Laivakankaalla ei ollut tarjolla mitään erikoisen hyvin istuvaa sarjaa, mutta mukaan haluttiin mennä kuitenkin. Kieltämättä etukäteen kuvittelin, ettei Tornioon tulisi mitään huipputasokasta lähtöä kasaan varsinkin kun seuraavana päivänä Vermo tarjoili Finlandia-ajon kaikille mausteilla. Olin väärässä. Taas. Tornioon ilmoitettiin paljon hevosia, Ruotsia ja Norjaa myöten. Aatun sarjaan taidettiin muistaakseni ilmoittaa 22 hevosta, mutta kaikeksi onneksi Aatun pisteet kuitenkin riittivät mukaanpääsyyn. Lähdössä juoksi kolme kylmäveristäkin Ruotsista, joten ihan oli kansainvälistäkin verta ja tunnelmaa. Ei nyt ehkä ihan Elitkampissa vielä oltu, mutta ihan hienoa silti!



Ensi kosketus Laivakankaan rataan.

Aatu ja Metkutus valmistautumassa.

Meillä oli Aatun kanssa Torniossa ohjelmassa vasta kymmenes lähtö, mikä tarkoitti, ettei kotoakaan tarvinnut lähteä kuin puoli yhdentoista aikaan lauantai-aamupäivällä. Kummallista. Tornion raviradalle oli meiltä aika tarkasti 300km, jonka huristelemiseen ilman pysähdyksiä meni kopin kanssa nelisen tuntia. Perillä oltiin vähän ennen puolta kolmea. Aatu matkusti hyvin heiniä mutustaen ja perillä vesitarjoilukin kelpasi.
Laivakankaalla oli hyvät puitteet ja erikoismaininnan ansaitsee kyllä ehdottomasti aivan äärettömän ystävällinen, iloinen ja avulias varikkohenkilökunta. Ihan loistavaa palvelua, josta tuli varmasti hyvä mieli monelle muullekin kuin minulle.



Tämä on jotenkin hyvänmielenkuva. Aatu ja iskä tyytyväisinä.

Lämmitystä odottamassa.

Vellu ajoi Aatulla normaaliin tapaan kolme kierrosta lämmitystä, jossa hevonen näytti liikahtavan ihan suht reippaan oloisena. Kuski ei ollut valitettavasti kuitenkaan oikein tyytyväinen hevoseen, joten pientä varustehienosäätöä koitettiin vielä ennen starttia tehdä, vaikka aika toivottomaltahan se tuntuu enää tuossa vaiheessa mitään yrittää muuttaa. Tällä kertaa ehkä ne pienetkin asiat toivat toivotun muutoksen, sillä itse startissa Aatu oli oikein hyvä.




Ja lämmityksessä.

Terävä orhi.

Puhtaita papereita se ei vieläkään ansainnut, siksi ongelmallista lähtötouhu taas kerran oli. Neljänkympin pakilta Aatulla oli rata kolme. Aatu ei tunnetusti kestä lähtötouhuissa mitään ylimääräistä häiriötä ja nyt sellaista korjausliikettä vähän ensimetreillä tuli. Herne nenään ja laukka. Tälläkään kertaa Aatu ei montaa askelta laukannut, mutta kaikki vauhti siihenkin haparointiin kuitenkin tyssäsi ja se tippui taas entistä kauemmas kärjestä. Tämä on aina niin tätä. Taas kerran homman nimi oli koittaa ottaa vain pääporukkaa kiinni. Kierroksen juoksun jälkeen Aatu oli ajanut pääpoppoon kiinni juosten viidennessä parissa ulkona eli todella, todella kaukana kärjestä. Taktiikka oli selvä, heti vilkku oikealle ja kolmannen radan letkaan kiertolaiseksi. Aatu sai hyvää vetoapua Siirin Ällistä, mutta toisaalta kuitenkin kolmas rata ei aluksi oikein saavuttanut kärkeä, jossa tietenkin samalla lisättiin vauhtia. Aatu oli jälleen kerran riski. Se kiersi koko viimeisen kierroksen kolmatta ja loppukurvin jo neljättä rataa pitkin ja tuli väkevästi maaliin saakka. Hyvä vauhti tyssäsi hieman viimeisillä kymmenillä metreillä haparointiin, kun hetken aikaa jo näytti, että Aatu ehtii kolmanneksi asti. Ei ihan kuitenkaan, mutta maalissa kuudentena hyvän juoksun jälkeen. Aika 26,4ke laukan kera.

Lopputulokseen oltiin lähtölaukka huomioiden kaikki tyytyväisiä. Hevonen osoitti olevansa kyllä kunnossa, jos joskus vaan malttaisi ravata koko matkan ja jos joskus juoksunkulku edes jossakin määrin sujuisi kuin oppikirjoissa. Jos ja jos. Mutta eihän sitä tiedä, vaikka sellainenkin päivä vielä joskus nähtäisiin, siihen täytyy ainakin itse vain koittaa uskoa.
Kotimatka sujui sujuvasti yhden pysähdyksen taktiikalla ja kotona oltiin yhdentoista aikaan illalla eli oikeinkin hyvissä ajoin!

Seuraavana aamuna tallissa odotti aina yhtä iloinen Aatu. Olkoot niin epävarma laukkuri kuin onkaan, mutta kyllä tuon hevosen iloinen olemus saa ihmiset jokaisena päivänä kotona hyvällä tuulelle. Jotenkin tätäkin piirrettäkin ravihevosessa osaa jo arvostaa; että hevonen on startin jälkeisenä päivänäkin ruokansa syönyt ja lähtee tarhan portilta aina yhtä reippain mielin häntä tötteröllä heinäkasaa kohti. Ei ole väsymystä, kankeutta tai muuten mökötystä. Aatu on aina iloinen.

Aatu ja Vellu Torniossa.