Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



2.5.2016

Hyvää ja huonoa

Aatu taas tositoimissa. Seinäjoki 30.4.2016

Ravikuvat alkaa olla taas niin kuin ennen vanhaa, kun tyrkkäsin Merjalle kameran! :D


Kun tämä rekka on näkösällä, niin tietää olevansa ihan oikeissa raveissa...

Seinäjoen lauantainen ravireissu tarjoili taas kerran tunne-elämyksiä laidasta laitaan. Iloa, yllätyksiä, riemua, ihmetystä, pettymystä ja surua. Raviurheilussa kaikki on yhden päivän aikanakin mahdollista kokea! Molemmat hevoset olivat kaikesta huolimatta hienoja. Samun ja Aatun sijoitukset olivat kyllä keskenään täysin päinvastaiset mitä etukäteen oltiin luultu.


Aatu oli tietenkin päivän suurin kysymysmerkki. Hevonen palasi järjettömän pitkältä sairas- ja kuntoutustauolta suoraan kovimmalle mahdolliselle tasolle. Etukäteen oltiin saatu enemmän ja vähemmän suoraa kuittailua siitä, että Aatu tuotaisiin tauolta suoraan T76-raveihin. Tottakai asia mietitytti meitäkin. Mutta jostakin kilpailukausi ja uusi tuleminen oli vain aloitettava. Nyt Aatu lähti vähän niin kuin Samun matkakaveriksi raveihin ja mielestämme vahvan hevosen oli perusteltua aloittaa kausi 2600 metrin matkalta, jossa ei ehkä mentäisiin ihan koko aikaa niin hanat auki kuin lyhemmillä matkoilla. Eikä meillä ollut mitään odotuksia. Ei yhtään minkäänlaisia.

Iloinen tauoltapalaaja.

Lämmityksessä



Aatu oli silmin nähden iloinen päästyään raveihin. Toki se on äärettömän iloinen ja leikkisiä hevonen muutenkin, mutta Seinäjoelle tultuamme oriin silmät kirkastuivat entisestään. Aatulla oli ensimmäistä kertaa elämässään edessä alumiini-combikengät. Viimeinen hiitti ajettiin ne jalassa ja ravi oli kieltämättä epävarmaa. Aatu on kuitenkin suurin piirtein koko elämänsä merkannut jonkin verran kovassa vauhdissa takajalkoihin säärisuojien ja putsin väliselle alueelle, jota on ihan toivottoman hankala saada täysin suojattua. Jotakin muutoksia oli siis ruvettava tekemään ja koska tähän starttiin ei muutenkin ollut mitään odotuksia, niin kengitysmuutosta oli sinällään hyvä kokeilla nyt. Kenneth vakuutteli viimeisellä hoitokeikallaan combikenkien nimeen ja kengittäjämme Jyri oli aika samoilla linjoilla. Aatu näytti Seinäjoella lämmityksessä niin kovin iloiselta. Hevonen pursusi iloa, joka ei voinut olla välittymättä myös taustajoukkoihin. Tuntui upealta nähdä Aatu pitkästä aikaa radalla voilokki kyljessä tekemässä sitä, mihin tuo hevonen on ehdottomasti luotu. Ravikin näytti paljon paremmalta kuin viimeisessä hiitissä, vaikkei kuski siihen edelleenkään tyytyväinen sitten kuitenkaan ollut. Etujalkoihin lisättiin lämmityksen jälkeen kevyet putsit.


Voltissa. Aatulla numero 12.

Ekalla kierroksella, Aatu on päässyt toiselle radalle.

Startti sitten. Aatulla oli kahdenkympin pakilta suljettu sisäradan paikka kahdeksan, joka sopi meille enemmän kuin hyvin. Aatu ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaankaan minkäänsortin lähtöraketti, joten tuolta paikalta sen oletettiin pääsevän sille hevoselle kuitenkin aika sujuvasti liikkeelle. Ja niin tapahtuikin. Aatu lähti omaksi itsekseen varsin hyvin. Tottakai se jäi lähdössä vähän mutta lähti kuitenkin ravia ja suuntasi eteen- eikä ylöspäin. Juoksupaikka oli jossain sisäradan syövereissä kuudennessa sisällä ja ensimmäisen puolikkaan ajan ravi näytti tyypilliseen tapaan jonkin verran epävarmalta. Vellu pääsi nostamaan Aatun toiselle radalle kuudenteen ulkopariin, kun juoksua oli takana kuutisen sataa metriä. Siinä oli hyvä paikka juosta. Tuntui niin kummalliselta nähdä Aatu taas tositoimissa ja ensimmäisen kierroksen ajan ihmettelinkin, kuinka se kuitenkin pysyi joukossa mukana. Kun matkaa oli maaliin kierroksen verran, kolmas ratakin ruuhkautui. Vähän yllättäen Vellu nosti Aatunkin kolmannen radan letkaan kolmanneksi. Ihmetytti, että tuntuuko hevonen muka oikeasti vielä joltain, kun kuski kuitenkin käänsi sen kolmannelle. Mutta Aatun valttikortti on tietenkin vahvuus eikä sitä ole koskaan kiertäminen haitannut. Eikä se haitannut nytkään. Viisisataa metriä ennen maalia tultiin jo neljä hevosta rinnakkain. Koko nippu hevosia oli niin tiiviisti kasassa, että harvoin suomenhevoslähdössä moista tasaisuutta näkeekään. Jossain siellä nipun keskellä Aatukin tuli. Edelleen. Voi elämän kevät. Loppusuora. Varikkokurvissa seistessä siitä ei nähnyt oikein yhtään mitään. Kuvittelin Aatun tulevan edelleen keskijoukoissa ja iloitsin sen hienosta tauoltapaluusta. Se ei ollutkaan viimeinen! Sitten maalipaalun lähestyessä Pylkkänen kuulutti jotain ihan kummallista: Vixen ykkönen, PONNEN AATOS KAKKONEN ja Aaron Hem kolmonen. Siis mitäh? Ei voinut olla. Mitä tuo hevonen juuri teki? Juoksi itsensä takaisin! Totta se kuitenkin oli. Aatu punnersi umpirehdin kierroksen kirin kolmannella radalla ja vapaata latua irtosi loppusuoralla sen verran sopivasti, että se pääsi kirimään ja kiri itsensä toiseksi. Oltiin ihan ällikällä lyötyjä koko sakki. Aatu veti meidät esityksellään niin sanattomaksi. Ja tuntui, että kun iskä toi hevosen katokselle lähdön jälkeen, että Aatu melkein nauroi meille. Siihen se tupsahti lähes vuoden kilpailutauolta T76-lähdön kakkosena sierainkaan värähtämättä. Myönnän, että olin tämän kuntoutustauon aikana tainnut itse unohtaa, kuinka hyvä hevonen Aatu oikeasti on. Tarvittiin Aatu itse näyttämään ja muistuttamaan mikä se oikein on hevosiaan. Suurenmoinen tauoltapaluu. Maailman paras Aatu.

Viimeinen kierros tultiin kuin Ranskassa kolme rataa käytössä. Aatu tulee kolmantena kolmannella kaistalla.




Aatun lähdön jälkeen saatiin hetkisen aikaa sulatella tätä pommia ennen kuin oli aika ruveta valmistelemaan Samua omaan koitokseensa. Samun ja meidän ihmisten suuri onni oli, että Samu pääsi ravien ajaksi ratatalliin karsinaan. Siellä se pysyi rauhallisempana kuin ehkä koskaan ravireissulla. Myönnettäköön, että olin yrittänyt huumata sitä Good as Gold -magnessiumpastallakin, koska tiedettiin, että Samun hermoille koko ravien mittainen odottelu saattaisi olla ihan liikaa vaadittu. Pitkä päivä sillä tietenkin nytkin oli, mutten millään usko, että se nyt väsytti itseään millään tavoin stressaamiseen. Katoksellakin meillä oli nyt ihan erilainen Samu kuin vaikka viime kerralla Ylivieskassa. Toki se rapsutuspalvelunsa vaati, mutta pysyi kuitenkin Samuksi yllättävän rauhallisena.

Iskä pääsi telkkarihaastatteluun Samun kanssa. ;)

Lämmityksessä ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Samu ravasi hyvin ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Lähtö oli etukäteenkin sen näköinen, ettei Samu ole tainnut juostu noin tasokkaassa ja tasaisessa porukassa sitten nelivuotiskautensa ikäluokkalähtöjen. Samulla oli auton takaa paras mahdollinen lähtörata ykkönen, josta tiedettiin sen saavan hyvä juoksu ja roikkuvan lopussa sitten kiritilojen mukaan niin pitkälle kuin mahdollista. Niinhän me luulimme. Kun lähtöön kuulutettiin minuutti aikaa, oltiin kuitenkin taas kerran tutun ongelman äärellä. Samu ei kääntynyt kilpailusuuntaan. Ne on siiten pitkiä sekunteja. Lopulta Vellu sai Samun kääntymään sisäkentän kautta, mutta muut olivat jo auttamatta menneet. Taas se tapahtui. Samu joutui ottamaan hurjan viidensadan metrin spurtin ihan urku auki jo pelkästään keretäkseen lähtöauton taakse. Sinne se kuitenkin taas viime tipassa kerkesi ja jatkoi saman tien kaasu pohjassa keulaan. Ensimmäiset 500 metriä kellotettiin Samulle 22,5! Ja tuo ruunaraasu oli juossut sitä ennen toisen puolikkaan jo varmasti samaa kyytiä. Kierros täyttyi aikaan 25,5. Vertailun vuoksi todettakoon, että Seinäjolla kovimmassa mahdollisessa kylmäveristen lähdössä ensimmäisen kierroksen väliajat olivat tismalleen samat, kuin mitkä Samulle kellotettiin. Ainut vain, että noilla avoimen sarjan suomenhevosilla on ainakin sata tuhatta enemmän rahaa kuin Samulla ja sata starttia enemmän kilpailukokemusta. Oli päivän selvää, ettei Samu jaksaisi maaliin saakka. Minusta se jaksoi urhoollisesti yllättävän kauan. Vasta noin 400 metriä ennen maalia sen eväät olivat täysin syöty. Luonnonlait pätevät kaikkiin hevosiin, niin ne pätevät Samuunkin, joka saapui maaliin rättipoikkiväsyksiin ajettuna ylivoimaisesti viimeisenä.



Samu lämmityksessä.




Samun lähtötunnelmat. Keskikentän kautta keikka ja hurja revitys lähtöauton perään.

Eka kurvi, Samu keulassa.

Ekalla kierroksella askel oli vielä kepeä.

Toisella kierroksella Samun vielä vetäessä joukkoa, mutta hevonen näyttää jo väsyneeltä. Ymmärrettävästi.

Ei ole sanoja kuvaamaan sitä harmitusta, mikä meillä tuon Samun lähdön jälkeen oli. Aatun lähdön aiheuttama suunnaton ilo vaihtui hirmuiseksi huoleksi Samua kohtaan. Emme olleet missään nimessä pettyneitä hevoseen. Se teki kaiken minkä kuski käski siihen saakka kuin se jaksoi. Minulla ei riitä ymmärrys vielä tänä päivänään Vellun ajoa kohtaan. Ihminen, joka tuntee Samun läpikotoisin kaikkine vahvuuksineen, oikkuineen ja heikkouksineen. Joka tietää, kuinka paljon ongelmia Samun kanssa on ollut ja kuinka pitkä tie senkin kanssa on sekä jänteen että pään kuntoutukseen tehty. Sama ihminen ei sitten arvosta meidän tekemäämme työtä eikä tuota jättilahjakasta hevosta sen vertaa, että antaisi ruunalle mahdollisuuden kehittyä tulevaisuuden hevoseksi. Samu on hyvin kovaluontoinen ruuna, mutta jossakin vaiheessa senkin selkäranka katkeaa. En ymmärrä, kuinka monta kertaa se täytyy väkisin väsyttää näihin keulakaahotuksiin. Jos minä olisin Samu, en kääntyisi enää koskaan kilpailusuuntaan. En koskaan.

Tiedän, että kilpailu on kovaa. Tiedän, että jokaisessa lähdössä ajetaan kovaa. Tiedän myös, että hyvä lähtönopeus on kaikissa lähdöissä suunnaton etu, sillä sellaisen kyvyn omaavat hevoset pääsevät aina juoksemaan hyvillä juoksupaikoilla - jossakin kärjen läheisyydessä. Tiedän, että Samu menee helposti todella todella lujaa, mutta tiedän myös, ettei se voi jaksaa pitää huippuvauhtejaan kahta kierrosta. Tiedän senkin, että hevosen luonnolle tuollainen totaalinen tyhjennysstartti ei tee hyvää. Lauantain startin jälkeen Samun kilpailuohjelma meni täysin uusiksi. Olimme kuvitelleet ajavamme sillä jatkossakin parin viikon välein näitä haastajadivisioonakarsintoja, mutta nyt olemmekin yhtäkkiä siinä pisteessä, että hevosen on annettava vetää rauhassa henkeä ja kun se taas vaikuttaa olevan valmis starttaamaan, niin on yritettävä löytää sille sellaisia tehtäviä, joissa sen saa piilottaa jonnekin pitävään pussiin. Ja näin on tehtävä pitkän aikaa. Samu on silti ollut reipas. Se on syönyt ja käyttäytynyt kotona startin jälkeen täysin normaalisti. Mutta me ihmiset emme hetkeen pääse tästä harmituksesta ja pettymyksestä yli. Koska meille ei enää koskaan suoda tuollaisilla juoksulahjoilla varustettua kultakimpaletta talliin mitä Samu on. Siksi me olisimme halunneet vaalia sitä vielä seuraavat kymmenen vuotta ja rakentaa siitä rauhassa hevosen, joka vielä joskus tulevaisuudessa voittaa jotain suurta.

Elämä jatkuu. Ravikausikin jatkuu. Aatu starttaa jo tulevana torstaina Kokkolassa Suomen Cuoin karsinta-lähdössä. Lähtö seiska, numero seiska. Täyden matkan voltti ja kahdestakympin pakilta nelosrata. Kyydissä on ekaa kertaa Raitalan Santtu! Meni syteen tai saveen, niin Aatun kanssa jatketaan hymyssä suin harrastamista. Aatu on tullut takaisin.

Aatu. Paras laatuaan.

16 kommenttia:

  1. Hmm. Mitä lopullista tässä startissa siis nyt tapahtui? Miksei samusta vielä voisi tulla huippuhevosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tietenkin tulla. Ja toivottavasti tuleekin! Ei elämä tähän starttiin lopu. Mutta. Kun hevonen ajetaan väsyksiin ja se käytännössä pysähtyy sinne loppusuoran alkuun niin on täysin mahdollista että hevonen tekee jatkossa sen muissakin starteissa, koska se muistaa kuinka kamalalta loppusuoralla tuntui. Ja se voi olla lopullista.

      Poista
  2. Mulle on jäänyt hyvin mieleen, kun Samua silloin ongelmien keskellä ajoikin Vellun sijaan Jussi. Itse ajattelin ihan varmaksi silloin, että nyt Samu sai uuden vakkarikuskin, kun tuo juoksu meni niinkin hyvin. Tulipa vain mieleen.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Vellu taisi olla tuolloin Ruotsissa ajamassa kilpaa. Jussi ajoi erinomaisesti Samulle tuolloin ja on huipputaitava hevosmies kyllä. :)

      Poista
  3. Voi... en voisi olla enempää samaa mieltä kanssasi! Jotenkin aina korvan takana, että "tämän lähdön lisäksi ajetaan jo vähän seuraavaakin varten". Oman ruunan kohdalla on selitelty sitäkin, miksi oli "vain kolmas"?! Siksi!

    Samu on viisas ja vahva ja tulee vielä - näistä kovista kyydeistä ja kokemuksista huolimatta. Näin uskon ja toivon. Hieno kirjoitus, kiitos!

    ...niin ja se kaksari tosiaan jäi tekemättä. Kerranki ois pitäny! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kommentistasi. Ihana, kun kirjoitit niin monta sellaista ajatusta, joita itsellänikin on päässä pyörinyt.

      Niin. Olen miettinyt viimeisen viikon aikana asioita niin paljon. Enkä vieläkään keksi vastauksia. Onko tässä sitten ammattilaisten ja amatöörien ero? Kun me emme todellakaan tee tätä työksi. Meistä on upea harrastaa raviurheilua ja pyrimme tekemään hevostemme hyvinvoinnin eteen varmasti kaiken mahdollisen. Haluaisimme iloita hevosistamme radoilla mahdollisimman pitkään ja siksi juuri toivoisi, että jokaista lähtöä ajettaisi vähän tulevaisuuttakin varten.

      Kaikkien viimeisten vuosien ongelmien jälkeen pelkkä raveihin pääseminen hevosen kanssa on noussut aivan uuteen arvoon. Ja voi, kuinka onnellisia me tavalliset raviurheilun taapertajat sitten olisimmekaan niistä himmeimmistä totosijoitakin. Jo rahasijoita. Ehjistä juoksuista. Onnistumisista. Ja kyllä - jo pelkästään kuskin positiivisista kommenteistakin.

      Toivon, että olet oikeassa ja Samu nousisi vielä näistä koettelemuksista huolimatta takaisin. Välillä en tiedä onko tuo hevonen liian viisas vai liian tyhmä, mutta joka tapauksessa tämmöiset tapahtumat koettelevat liian kovasti sen päätä.

      Poista
  4. Onnea Aatulle ja harmitus Samulle!

    Vaihtuikos teidän hevosilla nyt sitten kokonaan kuskit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin kokonaan. Aatullehan Vellu on aina ollut ehkä paras mahdollinen kuski.

      Poista
  5. Kuski vaihtoon. Luottamus pitää olla kuskiin. Ei niitä tollasia hevosia amatööreille tule useasti vastaan. Tsemppiä sinne:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luottamus. Siinä on juuri se oikea sana. Kun sen kerran menettää, niin hankala on saada rakennettua uutta tilalle. Totta, Samu on harvinainen suomenhevonen vauhtivaroiltaan. Hevosemme ovat meille hirveän tärkeitä ja pyrimme varmasti tekemään niiden hyvinvoinnin eteen kaiken mahdollisen. Mutta tämä on kuitenkin tiimityötä, jossa jokaisen tekijän kohdalla toisen arvostus ja luottamus toisen työtä kohtaan pitää olla olemassa. Kiitos tsempeistä!

      Poista
  6. Olipa Aatu ihan huisinhieno. Kaksaria en saanut kiinni, sijaa ja tottakai pelasin orhille :) Sanot vaan ihmettelijöille terveisiä että ei näillä paremmilla hevosilla mihinkään kyntöpeltoraveihin lähdetä avaamaan kautta!

    Toivottavasti Samu ei ottanut liiaksi itseensä. Uskon että jokainen hevonen kestää x määärän (treeni)kilometrejä, y määrän startteja ja z määrän raskaita reissuja. Joku nitkahtaa yhteen kertaan, toinen kestää vähän enemmän, todella harvat eivät ota koskaan itseensä. Ei kuitenkaan ehkä kannata kokeilla (tarpeettomasti) onneaan, montako raskasta reissua hevonen kestää. Kun se pää kerran menee, hankala niitä on siitä enää kuntouttaa ja parhaimmillaankin kuntoutukseen saa varata erittäin pitkän ajan.

    Tsemppiä, on teillä vaan hienot hevoset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riika kommentistasi. Aatu oli Seinäjoella ihan mykistävän hieno - mutta palasi jo eilen Kokkolassa omaksi laukkaivaksi itsekseen. Päivät on niin erilaisia. :)

      Niinpä. Kirjoitit hyvin tuosta nitkahtamisesta. Väitän, että vaikka nämä hankkarin ja jänteen kuntoutuksetkaan eivät ole helppoja teitä, niin tuon kilpailupään uudelleen löytäminen on kuntoutusprojektina kyllä ihan vaikeimmasta päästä. Joskus toivosin, että Samu osaisi puolustautua tämmöisissä tilanteissa sitten vaikka laukalla. Aatua ei koskaan epävarmuutensa (ja fysiikkansa) takia saisi ajettua näin väsyksiin, mutta Samu on niin umpiravuri, ettei sitten tajua edes laukata. ;)

      Kiitos tsempeistä. :)

      Poista
  7. Toivottavasti myös kuskille on kerrottu palaute suoraan, eikä vain lue täällä :)

    VastaaPoista
  8. Vielä kerran onnea Aatun huimasta esityksestä, ja kyllä se teidän Samukin on niin hieno, vaikkei aina juoksu onnistukaan :) Jännitin hengessä mukana, että toivottavasti Samu löytää tiensä sinne Onnin eteen auton taakse, koukkaus sisäkentän kautta, ja joutui kyllä tulla hirmuisia vauhteja auton taakse, ja kova eka puolikas, ettei ihme että vähän alkoi väsy painaa lopussa.
    Mukava oli pikaisesti nähdä, oisin tullut enemmänkin moikkailemaan, mutta tällä kertaa meijän Nuori Mies vei mun kaiken huomion alusta loppuun saakka ;)
    Tsemppiä jatkoon ja törmäillään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vielä. Mua nolotti jälkeenpäin, kun en tajunnut onnitella sua vaikka teidän talliin tuli T76-voittokin. Anteeksi. Ja ONNEA vielä näin jälkikäteenkin.

      Juoksut ei tietenkään aina onnistu. Siksi sitten pienemmätkin onnistumiset tuntuvat niin hienoilta. Ei ollut Samun eikä Onnin päivä Seinäjoella, mutta ehkäpä molemmat onnistuvat vielä monta kertaa joskus muulloin. Ja jos ei muuta, niin pitäväthän nuo jätkät hoitajiensa huomion raveissa aika tarkasti vain itseensä kiinnitettyinä. ;) ;)
      Nähdäänpäs toivottavasti pian taas jossain raveissa. Onneksi kesä on vasta tulossa. Menestyksekästä ravikesää teillekin!

      Poista