Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



26.5.2016

Monenmoista

Viimeisen viikon aikana on hevosten kanssa puuhasteltu monenlaista. Hevoskoppi on liikkunut johonkin suuntaan joku hevonen kyydissä lähes päivittäin. Salamalla on ollut keikkoja eläkekyydistä ratsastustuntiin, Aatu ja Samu ovat käyneet hiittireissuja Kaustiselle ja molemmat starttihevoset kävivät eilen myös Halsualla Kennethin hoidettavina. Viikon parasta antia oli kuitenkin ehdottomasti ravireissu Samun kanssa tiistaina Kajaaniin.

Kamalan pimeä, mutta siksi jotenkin hienokin kuva Samusta pestynä startin jälkeen.
Silmät ovat startin jälkeenkin kirkkaat ja korvat pystyssä. <3 p="">

Samu ilmoitettiin Kajaaniin neljänkympin takamatkalle tarkoituksena ajaa ruunalla päänhoitostartti numero yksi. Samun surullisen Seinäjoen viime startin jälkeen oli kaikilla aikalisän paikka. Kotona ja treeneissä Samu on ollut ihan oma, rento ja laiskahko itsensä, mutta hirmuinen pelko oli, mitä starttitilanteessa sitten tapahtuisi. Etukäteen tiedettiin myös se, että Samu voisi päättää olla Kajaanissa volttaamatta ollenkaan. Kaikkia mahdollisia Samun hermoja stressaavia tekijöitä oli yritetty miettiä ja tiistaina Kajaaniin otettiin sille Salama matkaseuraksi. Kuljetus menikin äärimmäisen hyvin ja Samu saapui ravipaikalle leppoisin mielin ja täysissä voimissa. Mutta. Sen maailma tietenkin pimeni siinä vaiheessa, kun se piti ottaa trailerista pois valjastuskatokseen ja Salama jäi koppiin. Alkoi hirmuinen huutokonsertti. Salamakin, joka ei kotioloissa välitä Samusta tuon taivaallista, kiljui ravipaikalla kopissa Samun jokaiseen huutoon vastauksen. Ja Samun hermot kiristyivät entisestään. Lopulta iskä vei auton ja kopin kauemmas katoksilta, ettei läheisriippuvaiset tallitoveriraasut enää olleet huutoetäisyydellä. Silti Samu oli hankala. Se potki, hyppi pystyyn, rymysi ja reuhasi. Se oli sellaisessa mielentilassa, että ajateltiin jo ettei radalle varmaankaan päästäisi edes lämmitysajoon. Tuollaisen Samun kanssa toiminen on suorastaan vaarallista. Katoksia varatessa ilmoittautumishetkellä olin maininnut, että kyseinen hevonen on niin hankala, että todellakin tarvitsee katospaikan. Ehkä siitä johtuen, Samu oli majoitettu pesupaikaksi suunniteltuun tilaan, joka oli pitkä, leveä ja jossa oli paksut vaneriseinät. Ne todella tulivat tarpeeseen Samun latoessa takasilla ihan tosissaan. Joku kysyi, saako Vellu tuolla hevosella ajamisesta vaarallisen työn lisää. :D Että näin. Hiljalleen kuitenkin Samu alkoi kaiken remuamisen ja valjastamisen jälkeen rauhoittua ja lämmitykseen lähtiessä katokselta lähti kuitenkin hevonen ihan neljällä jalkaa ja iskän taluttamaan suuntaan. Vellu ajoi Samulla neljä kierrosta lämmitystä väärinpäin niin hiljaa kuin hevosella saattoi vain hölkkää päästä. Samu painoi rajusti naruille, mutta yllättävän hiljaa Vellu sai sen kuitenkin kulkemaan. Kaiken kukkuraksi tuohon aikaan varikolla pääsi hevonen irti ja radan portit suljettiin sen kiinniottamisen ajaksi, joten lämmitystä tuli sitten lopulta viisi kierrosta, josta Samu kuitenkin yllättäen suostui kävelemään melkein koko viimeisen kierroksen. Lämmityksen jälkeen koko hevonen rentoutui ja rapsutuspalveluiden käynnissä ollessa rauhoittui seisomaan katoksessa varsin rauhassa.

Samulla oli numero 15. Neljänkympin pakilta lähti vain kaksi hevosta, joista Samu volttasi ykkösradalla. Minulla oli hyvin, hyvin suuret epäilyt ettei Samu suostuisi vetämään volttia tai ylipäätänsä volttaamaan ollenkaan. Mutta iloinen ja koko reissun yksi suurimmista yllätyksistä oli, että Samu volttasikin aivan kuin muutkin hevoset. No, pitihän sen volttiin mennessä hieman jäkertää ja niskojaan nakella, mutta niin vain se alkoi Vellun komennuksesta ympyrää kiertää. Lähtö pääsi kaikeksi onneksi ensimmäisellä lähtöyrittämällä matkaan. Samu lähti rauhassa pitkältä pakilta ottamaan edellä menevää kilpakumppanilaumaa kiinni. Tarkoitus oli ajaa Samulla pussissa vaikka maaliin saakka, mutta ennen lähtöä iskä heltyi sen verran, että antoi kuskille luvan kääntää hevosen kiriin korkeintaan loppusuoralla. Ja nyt ohjeet menivät täydellisesti perille. Samu sai juuri sen tarvitseman suojaisan selkäjuoksun. Ensimmäinen kierroksen väliajaksi kuulutettiin tasan 30,0 ja Samu lomputteli jossain seitsemännessä ulkoparissa ja käytti kuski sitä välillä vähän ohittelemassa muita sisärataakin pitkin. Toisella kierroksella vauhti kiihtyi tuntuvasti, mutta Samu pääsi koko ajan toisten selissä etenemään melko sujuvasti kärkeä kohti. Viimeisessä kurvissa se oli kerennyt jo kuudenneksi ja loppusuoralla Vellun kääntäessä Samun kolmannelle radalle, ruuna tuli rehellisesti menneitä muistelematta maaliin ja kiri vielä kolmanneksi. Kerrassaan upeaa! Nyt Samu oli sellainen kuin kuuluikin ja sai sellaisen juoksun, kuin se nyt todellakin tarvitsee. Ja tulee tarvitsemaan vielä pitkään. Kolmossija ja volttiennätyksen korjaantuminen uusille sekuntiluvuille 26,2 kertovat kuitenkin siitä, ettei hevosen kyvyt ole mihinkään kadonneet. Se osaa itse olla itsensä pahin vastustaja, mutta kyllä nyt jos koskaan vaaditaan kaikilta sen ympärillä pyöriviltä ihmisiltä oikeita peliratkaisuja, jotta tuon huippulahjakkaan ruunan päätä saataisiin varjeltua ja kehitettyä kestämään kilpailutilanteiden kovuuden.

Kajaanin loppusuoralla. Samu kirii ulkoradalla kolmanneksi!

Tämä on hurja laji. Todella hurja. Sitähän voi ajatella lähtevänsä Kajaaniin ajamaan helpon startin ja tosiasiassa palata sitten kotiin volttiennätystuloksen kera. Itse asiassa kellotin Samulle viimeisen kierroksen jotain 24-vauhtiseksi, joten se niistä helpoista lähdöistä. Hevosen itseluottamukselle suojaisat selkäjuoksut ovat kuitenkin nyt se tärkein ja kehittävin asia. Tai Samulle ovat. Aatun kanssa ei ole koskaan tarvinnut miettiä sellaista, koska se hevonen elää voimillaan eikä nopeudellaan. Meillä ei ole montaa hevosta, mutta hyvin erilaisia ne ovat. Hevosten lukeminen, niiden vahvuuksien hyödyntäminen ja heikkouksien kehittäminen korostuvat entisestään silloin, kun hevosilta vaaditaan jatkuvasti venymistä huippusuoritukseen - kuten tämän päivän raviurheilussa tapahtuu mielestäni jokaisessa lähdössä.

Meille jäi Samun Kajaanin startista hyvä mieli - ja toivottavasti sellainen jäi nyt hevoselle itselleenkin. Samu oli taas onnellinen löytäessään Salaman tallessa trailerista ja kotimatka meni mukavasti. Kotona oltiin puoli yhden aikoihin. Salama pääsi vielä pitkän seisomisen jälkeen kävelytyskoneeseen kävelemään siksi aikaa kun Samu hoidettiin, kamppeet purettiin autosta ja Vilma ja Aatu otettiin sisälle.

Samu on palautunut startista hyvin. Kennethin eilinen akupunktiohoito teki vielä varmaankin hyvää. Jotenkin tuntuu, että elämä ehkä kuitenkin taas voittaa kaiken huolen ja murheen jälkeen.
Siltä tuntui myös sunnuntaina, kun pitkästä aikaa kävin ajamassa Salamalla "kunnon" lenkin metsätiellä. Tamma oli niin äärimmäisen hyvänoloinen. Se juoksi niin suorassa, niin iloisena, niin terveenoloisena - kuin ennen vanhaan. Muutos mikä viimeisen vuoden aikana on Salaman liikkumisessa tapahtunut, on jotain uskomatonta. Salaman ei tietenkään tarvitse olla enää koskaan mikään ravihevonen, mutta sen kuntoutusprojekti on ollut minulle itselleni valtavan tärkeä asia. Salaman varsomisesta ja siitä seuranneesta vammautumisesta tulee näinä päivinä vuosi kuluneeksi. Nyt voi viimeistään sanoa, että Salama on ollut sitkeä. Äärimmäisen sitkeä. Riittävän ajan ja oikeanlaisen kuntoutuksen myötä näköjään lähes mitkä tahansa vammat ja vaivat ovat jotakuinkin hoidettavissa. Kiitos Salama. Kiitos, että taistelit.

Salama lähdössä eläkekyytikeikalle viime perjantaiaamuna.
 
Vankkurikärryt haettiin lainaan Kaustiselta ja Niko maalasi ne taas uuteen uskoon.


Salama ja iskä



Keikalta tulossa.




Sillan yli mentäessä piti napata yksi maisemakuvakin. Kaunis kesä.

4 kommenttia:

  1. Onnea Samun kolmossijasta ja volttiennätyksestä! Meinaattako muuten siementää Salaman tänä kesänä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tällä erää meni hyvin. Mitä Salaman astuttamiseen tulee, niin kyllä meinaan. :)

      Poista
  2. Onnea sijasta ja ennätyksestä! Törkeän hienot kärryt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isot kiitokset. Kärryt oli erikoiset ja hienot. Jotkut tuommoset "kummallisemmatkin" menopelit olis kyllä mukava joskus omistaa. Kun kerta nyt on hevonen, jolla tuollaisilla voi ajaa.

      Poista