Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



7.5.2016

Kesän korvalla

Aatu Kokkolassa 5.5.2016
Kevät. On ollut ihan huikean hieno viikko kelien puolesta. Aurinko on paistanut, linnut laulaneet, ruoho on alkanut vihertää ja puiden lehdet pikkiriikkisen auenneet - ja tarhat ovat aika pitkälti jo kuivuneet. Raksi seinään. Valo ja luonnon herääminen antavat itsellekin normiarkeen paljon uutta virtaa ja motivaatiota. Juuri nyt hevosharrastaminen on taas varsin mukavaa ajanvietettä. Niin, siitäkin huolimatta, että tämänviikkoinen ravireissu Aatun kanssa Kokkolaan meni täysin penkin alle ja kotiin tultiin pelkän kirjainyhdistelmän kanssa. Tulos tottakai harmittaa, mutta ei ehkä nyt kuitenkaan mitenkään määräänsä enempää, koska alla oli suuri onnistuminen juuri siinä kauden jännittävimmässä ja kamalimmassa startissa - sairastauolta paluussa.

Kokkolassa juostiin Helatorstaina Pohjanmaan alueen Suomen Cupin karsintalähtö. Etukäteen Aatu ilmoitettiin siihen pelkästään erittäin sopivan sarjamäärityksen ja lähellä olevien ravien takia. Pieneen mieleenkään ei tullut ilmoittautumishetkellä haaveilla mistään Lahden finaaliin pääsemisestä. Kun Seinäjoen startti meni niinkin hyvin kuin se Aatun kohdalla meni, niin oli tietenkin selkää, että odotukset Kokkolan koitostakin kohtaan nousivat. Sää todellakin suosi kesäravikauden avausta, eikä Kokkola olisi voinut enää parempaa ravikeliä saada. Kesäravit on niin hieno asia Suomen kesässä.

Kesäravit. Ja Aatu.

Kesäravit. Aatu ja iskä.

Aatua ei ole koskaan aikaisemmin startissa ajanut kukaan muu kuin Vellu. Nyt hänellä oli tähän lähtöön oma valmennettavakin, joten Santtu kipusi Aatun kärryille. Lämmityksessä Aatu näytti minun silmääni harvinaisenkin rennolta. Jonkin verran epävarman oloinen se oli ollut Santunkin käteen ja sitä kai tuo hevonen aina on enemmän ja vähemmän ollutkin. Aatu on varma suorittaja, mutta epävarma ravaaja, niin kummalliselta yhtälöltä kuin se kuulostaakin. Itse lähdöstä ei ole oikein mitään kerrottavaa. Aatu ehkä kuumui hieman liikaakin pruuvailuista, ehkä rata oli liian pehmeä ja mureneva sen tyylillä, ehkä sitä sun tätä. Onhan tuo osannut laukata ennenkin, mutta nyt Aatu ei ensimmäisen kierroksen aikana juuri muuta tehnytkään. Ravi oli todella epävarmaa ja hukkui useampaan kertaan. Hylkäystuomio taisi tulla jo ennen ensimmäisen kierroksen täyttymistä. Toinen kierros sujui paremmin ja Aatu tuli kyllä maaliin ihan puolijuoksua, mutta pelihän oli pelattu jo aikapäiviä sitten ja se siitä startista sitten. Uudelle kuskillekin taisi olla melkoinen haaste pitää epävarma suomenhevonen ravilla, mutta Santtu ansaitsee kuitenkin kaikki pisteet asiakaspalvelustaan ja suorasta asenteestaan. Lähdön jälkeen kuskin kommentit olivat lähinnä häntä itseään kohti rakentavia eikä vain hevosta haukkuvia, vaikka siihenkin olisi ehkä nyt voinut aihetta ollakin.

Aatu ja Santtu

Lämmitysajosta

Lopputuloksesta ja minua yövuorojen jälkeen vaivanneesta armottomasta väsymyksestä huolimatta Kokkolan ravireissustakin jäi hyviäkin asioita mieleen. Ensinnäkin, Aatun kanssa on ihan armottoman mukava reissata raveissa. Se on nykyään niin aikuinen, niin rauhallinen ja niin kiva käsitellä varikolla. Tuollaisissa avomallin tolppavaljastuspaikoissakin, mitä Kokkola kesäratojen tapaan tarjoaa, tämä ori ei kertaakaan ääntänsä päästä muille hevosille tai ala muutoinkin isottelemaan kavereille. Toisekseen, sain mielestäni Kokkolasta Aatusta lämmitysajossa aika kivoja ravikuvia. Ja kolmanneksi, Aatun hankkarijalka on ollut tämän hieman huonohkolla radan pohjalla laukkailunkin jälkeen ihan entisenlainen ja se on ollut minulle ihan suunnattoman suuri ilonaihe. Kesä on vasta edessä. Me ehditään kenties käydä vielä monissa muissakin raveissa laukkaamassa ennen kuin syksyn räntäsateet taas saapuvat.





Muutkin hevoset ovat voineet ihan normaalisti. Salaman kanssa kävin viimeksi eilen ratsastustunnilla. Mentiin ekaa kertaa tälle keväälle meidän tunnilla kentällä maneesin sijasta ja voi että, oli hienoa, kun oli tilaa ympärillä. Salamaa ahdistaa maneesin seinät ehkä jopa saman verran kuin ratsastajaansakin, niinpä molemmista oli varsin kivaa päästä jumppailemaan ulkona.

Tänään oli sitten Samun ja Vilman vuoro päästä reissuun ja käytiin niiden kanssa Kaustisella. Vilma pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan (toivottavasti) tulevaan työmaahansa. Ja olihan sillä jännittävää. Varsa matkusti kyllä hienosti ja käyttäytyi koko reissun muutenkin ihan siivosti, mutta kärryjen edessä sillä oli niin hauskaa. Vilman elämässä aukesi aivan uudenlainen maailma sen päästyä leveälle, hyväpohjaiselle Nikulan baanalle hölkkäilemään. Eiköhän se liika into siitä laannu seuraavien kymmenen vuoden aikana... ;) Mutta onhan nuo varsat ja niiden valtava into ja tekemisen riemu aina jotenkin itseä tavallaan huvittava mutta tavallaan voimaannuttava ilmiö.

Vilma ensimäistä kertaa raviradalla.

Jopa iskää vähän hymyilyttää Vilman touhukkuus.

Samulla oli ensimmäistä kertaa tänään kärryt perässä sitten viime lauantain Seinäjoen startin. Ruuna hölkkäili tänään varsin hyvillä mielin Kaustisella ja oli niin kovin tärkeänä opastamassa Vilmaa ravihevosen tavoille. Hiljaiselo Samun kohdalla tietenkin jatkuu, mutta jossakin määrin itselle tuli tänään vähän parempi mieli sen rentoa hölkkäilyä seuratessa. Ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu. Jonain päivänä. Sillä eikö sitä niinkin sanota, että pessimisti näkee ongelmia jokaisessa mahdollisuudessa ja optimisti mahdollisuuksia jokaisessa ongelmassa. Niinpä.

Loppuun iloisen Vilman tämänpäiväisiä ratakuvia. Ehkäpä Vilma onkin seuraava mahdollisuus eikä ongelma. ;)

Vilma 7.5.2016


Varsalla oli niin jännittävää ja hauskaa







En ole oikein koskaan nähnyt Vilmassa isänsä leimaa.
Mutta tätä kuvaa katsoessa näin jotain Bokerimaista ensimmäistä kertaa.

12 kommenttia:

  1. Miksi hiljaiseloa samun kanssa vaikka hevonen on ollut ok? Eikö tuohon Santun valintaan Aatun kärryille vaikuttanut Vellun&Samun viime lähdön tapahtumat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoh. Kokkolan raveihin ilmoittautuminen oli jo ennen Seinäjoen raveja. Eli ei todellakaan vaikuttanut. Sitäpaitsi Vellu on aina ajanut Aatua erittäin hyvin. Samu palaa radalle varmasti sitten, kun se on meidän mielestämme siihen taas valmis. Tai me olemme valmiita tuomaan sen raas radalle, miten vain.

      Poista
  2. Olenko havaisevani että olemme saamassa herneprinsessa anonyymin kommentoijien rinkiin? Muutamaan viimepostaukseen tuntunut tulevan hieman kärkkäitä kommentteja ;) Enivei... Hieno ja tomera Vilma. Onnea reeneihin ja tuleviin startteihin. Kiitos että kerrot blogissa asiat totuudenmukaisesti ja suorasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, havaintosi saattaa hyvin olla oikea... ;) Ja minä kun olen pyrkinyt olemaan hyvin rehellinen näissä teksteissä ja mielipiteissäni, mutta ilmeisesti jotain epäselvää on silti jäänyt.

      Iso kiitos sinulle kommentistasi. Vilma oli ekalla ratareissullaan kovin tomerana ja kerrankin siitä ainakin sai hyviä kuvia. On kiva, kun Vilman kanssakin saa hiljalleen ruveta puuhastelemaan kaikkea vähän enemmän ravihevosmaista. :)

      Poista
  3. Hyvä Ponnen Aatos:-) Tais sopia Forssin käteen. Onnea:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. En ihmettele yhtään, että Forss on ajajaliigan kärkinimi. Olihan ajomies. :)

      Poista
  4. Onnea hurjasti Aatun voitosta! :) Ollut mukava seurata Aatun paluuta noin valmiina koviin tehtäviin pitkältä tauolta..

    Teidän hevosia on tullut seurattua sivusta jo Salaman uran alku metreiltä saakka.. Jotkut hevosit jäi mieleen Nikulassa olo ajalta paremmin kuin toiset, ja Salama oli yksi niistä.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos onnitteluista ja ihanasta kommentistasi. Meille on ollut yllätys, että Aatu on ollut noin valmis, sillä mitenkään poikkeuksellisen kovalla treenillä tai laitolla se ei ole ollut. Mutta ilmeisesti on sitten saanut sopivassa suhteessa liikettä, huilia ja hoitoa.

      Erityiskiitos sinulle sanoistasi Salamaa kohtaan. Salama on hevonen joka jää ikuisesti itselleni mieleen ehkä kaikkein hienoimpana ja viisaimpana hevosena, mitä minun kohdalleni tulee. Katselen silloin tällöin vieläkin sen juoksuja videokirjastosta ja ihmettelen kerrasta toiseen tuon tamman uhrautuvaista juoksupäätä. Salama on toki edelleen ihmisen palvelija viimeiseen asti. Kimpale kultaa.

      Poista
  5. Onnittelut Aatun hienosta voitosta! Antoi myös totossa mukavan kertoimen, kiitos!
    Bokerilaiset näyttävät juoksijoilta jo yksi vuotiaana...
    Samuakin odotellaan jo radalle.
    KH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuntuu lähes käsittämättömälle, että Aatu on kyennyt pitkän taukonsa jälkeen palaamaan takaisin tasolleen. Hyvä, että toiset osaa pelata oikeita hevosia - itse en kyllä kuulu siihen sakkiin. :D

      Boker on minusta mielenkiintoinen "lisä" suomenhevosravijalostukseen yhtenä Vieskerin hienona poikana. Toivottavasti jälkeläiset juoksevat sitten vanhempanakin kuin vain vuotiaina. ;)

      Samukin palannee radoille piakkoin.

      Poista
  6. Hei! Jos haluat Aatusta kuvia Kokkolan raveista, laita sähköposti tähän viestiin :-) -Jenni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Tottakai ravikuvat kiinnostaa! Sähköpostiosoite on tuulennopsa@luukku.com ja miia.jamsa@kpshkp.fi . Luukkuun ei tunnetusti kuvia oikein mahdu, mutta tuonne työsähköpostiin mahtuu. Kiitos jo etukäteen.

      Poista