Aatu juhannuksena 2010

Juhannus on juhlittu ja kesä on kääntynyt jo heinäkuun puolelle. Juhannuksena ehdittiin perinteisten Kalajoen ravien lisäksi tietenkin myös grillailla ja käydä Titan ja Nikon kanssa kalassa (edelleen Niko hoiti mato- ja kalapuolen ja me Titan kanssa vain ongittiin...) sekä kuvata Jonnan kanssa hevosia! Eikös lastenkin kanssa oteta kuvia aina syntymäpäivänä, joten Salamaakin kuvattiin sitten tamman 5-vuotiaspäivänä. ;) Ennen kuin joku tekee minulle lähetteen hullujen huoneelle, voin vakuutella, että kyseessä oli päivämäärän osalta kuitenkin pelkkä sattuma. Salaman kanssa käytiin jokirannassa ottamassa vähän maisemakuviakin, mutta Aatun kanssa oli täysi työ, että oria sai hetken aikaa kuvattua edes viereisellä pellolla. Hevoset ovat kyllä luonteeltaan kuin yö ja päivä, sillä siinä missä Salamaa ei moinen kuvaussessio olisi voinut vähempää kiinnostaa (kun siellä joen rannassa kasvoi myös heinää...) Aatu olisi esiintynyt mielellään vain kahdella jalalla seisten. On ne ihania. Jonna sai kuitenkin otettua taas ylihienoja otoksia, joista yllä pieni osa niistä 450 kuvasta yleisesti esille. :)

Hevosten elämään ei hirvittävän mullistavia asioita kuulu. Treenaillaan ja nautitaan kesästä. Salama starttaa tulevana sunnuntaina Halsuan miljoonaraveissa. Sarjaan oli ollut tunkua, koska sarja oli jaettu kahdeksi lähdöksi. Salama pääsee matkaan paalulta radalta kaksi. Lähdössä on useita tuttuja tai sanottaisiko tuttujen hevosia. Ravireissuilla on ihanaa, kun saa joka kerta uusia tuttavuuksia, joiden kanssa sitten purra kynsiä ja jännittää omien ja kavereiden hevosten puolesta lähdön aikana. :) Salama oli eilisessä hiitissä aivan oma itsensä. Me olemme iloisia, että tamman kanssa päästään starttiin ja erityisen iloisia olisimme rahasijasaavutukseen.

Aatu oli eilisellä hiitillä parempi kuin varmaan koskaan, joten tuntuu, että oikeaan suuntaan ollaan oriinkin kanssa menossa. Sille tehtiin kuolainmuutoksia ja vaihdettiin vielä hellempi kuolain suuhun ja jätettiin kieliside kokonaan pois. Ainakin eilen muutokset tuntuivat olevan herra Aatun mieleen, sillä hiitillä kelpasi nyt juosta suorassa ja vänkäilemättä mihinkään suuntaan. Kunpa tämä olisikin pysyvä muutos, niin saisi suuongelmienkin kanssa huokaista helpotuksesta. Itse hiittihomma ei Aatua tunnu huolestuttavan, eikä se kyllä edelleenkään tajua koko touhusta yhtikäs mitään. Pojanviikarilla on vain hauskaa olla reissussa ja päästä juoksemaan. Sisällä olisi niin paljon, mutta sen annetaan vielä myös pysyä siellä, sillä tällä hetkellä on pääasia, että varsa on vain terve, juoksee hyvin ja se ei ota touhua liian vakavissaan. Koelähtöhaaveita elättelemme yhä hyvillä mielin. Hankasalmella ravataan ensi viikolla vuoden ensimmäinen 3-vuotislähtö. Ihastuttavan moni varsa oli jo uskallettu ilmoittaa tositoimiin mukaan. Kovin montaa lähtöähän ei 3-vuotiaille ole edes koko vuonna tarjolla, mutta erityisen mielenkiintoista niitä harvojakin on seurata.

Huomenna suuntaan Kaustiselle katsomaan, kuinka upeita 4-vuotiaita suomenhevosjunioreita on tänä vuonna tarjolla Pikkupelimaannin finaaliin. Aatulla on vielä vuosi aikaa... ;)