Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



23.5.2011

Tähtitamma

En tiedä mitä tähän alkuun nyt oikein voisi sanoa. Joten lainataan ihanaa Mertarantaa ja huudetaan: Taivas varjele!!! Mikä sieltä tulee?! Nyt ei tule maalia, ilmaveiviä tai maailmanmestaruutta - nyt tuli minulle paljon tärkeämpi meriitti. Tähtijuoksijatitteli. Minun Salaisuudelleni!


Mitenkähän sitä osaisi pukea sanoiksi sen kaiken ilon, mykistyksen, kiitollisuuden ja onnen siitä, että nyt meidän pienessä tallissa asustaa tähtiaikainen tamma. Salama on tottakai ollut viimeiset neljä vuotta minun silmäteräni, kaiken ajan, rahan ja rakkauden kulutuksen kohde. Se on ystävä, joka on ehkä luotettavin laatuaan. Se on harrastuskaveri, jonka kanssa on mukava viilettää metsäteillä, reissata raveissa, ratsastaa laukkaympyröitä hangessa tai käydä jokirannassa ihastelemassa Suomen luonnon kauneutta. Harrastuskaveri Salaman tärkein tehtävä onkin, vastapaino työlle ja kaikelle maailman ärsytykselle. Mutta. Kaikkea tätä Salama on nyt ja jatkossakin, mutta lisäksi tästä lähtien Salaisuus Rok on oikeasti tähti ravitaivaalla. Sillä eilen Vaasassa tehtiin ihmeitä. Ravimaailmassa kovin pienen tytön suurista unelmista tuli totta. SALAISUUS ROK 29,4a, uusi tähtijuoksijatamma!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Salama on ollut tämän kauden jokaiseen neljään starttiin kummallisen hyvä. Se on mennyt jokaisessa startissa tänä vuonna kovempaa kuin kahtena edellisvuonna kertaakaan. Kieltämättä syitä siihenkin on tullut viime aikoina mietittyä. Ratkaisevin seikka saattaa olla se, että tamma sai treenata talven terveenä ja nyt koko kevään ajan se on hiitannut hyvänoloisesti. Ravi on ollut tämän vuoden starteissa Salamaksi yllättävän hyvää, sillä nyt hevosesta on nähnyt ulospäinkin, että se tohtii vihdoin juosta. Kiitos siitä kaikesta kuuluu Salamaa hoitaneille eläinlääkäreille, kengityksestä vastaavalle Jyrille ja tietenkin Vellulle, jonka valvovan silmän alla hiittejä on ajettu. Ihan tähän tähtiaikaan tuskin kukaan kuitenkaan jaksoi uskoa - ei ainakaan hevosen omistaja, joka kyykkii illat tamman jaloissa kylmäkääreitten ja Back On Track- patjojen kanssa. Salamalla on ollut koko uransa alkuvuosien mittaan paljon ongelmia jalkojen kanssa, eivätkä ne nyt täysin kadoksissa ole vieläkään. Mutta vanhemmiten ja kaikin puolin vahvistuttuaan myös itse hevonen on alkanut oppia elämään vaivojensa kanssa. Silti Salamaa kiusanneet takavuohisongelmat teettävät työtä ihan jokaisena päivänä. Ja jo tässä vaiheessa kesää pakastimen ja tallin väliä kävellessä on ikävä lunta, jolla jalkojen kylmäyskin onnistui ihan tuosta vain...

Vaasassa ei oltukaan käyty Salaman kanssa sitten toissavuoden ja 4-vuotiskauden. Tuntuikin ihan hassulta käydä pitkästä aikaa Vaasassa ja nähdä kaikkia tuttuja paikkoja, siellä kun tuli opiskelujen takia vietettyä aikoinaan lähes 3,5 vuotta... Eipä silti, ei kaupunkiin ikävä todellakaan ole, mutta onhan siellä tosiasiassa osa niistä nuoruuden ja aikuistumisen muistoista. Mutta nyt siis sinne raveihin, jossa nautittiin auringonpaisteesta mutta myös kovasta tuulesta. Salamalla oli pitkästä aikaa puolen vuoden paussin jälkeen ohjelmassa ryhmäajo eli matkaan ampaistaan lähtöauton takaa, mikä sinällään on aina yksi jännitysmomentti lisää. Kuski oli jo Salaman lämmittelyyn tyytyväinen ja ihan rennon reippaalla asenteella Salama siinä näyttikin porhaltavan. Itse lähtö sujui kuin kaikkien käsikirjoitusten mukaan. Salama avasi auton takaa kohtuulisen hyvin ja pääsi johtohevosen perään. Unelmapaikka pelisuosikin takana. Mihinkään ei tarvinnut missään vaiheessa kääntää tai kiertää, sen kun koitti pysytellä johtavan matkassa mukana. Ja olihan Salama taasen urhea. Moni kilpakumppani laukkasi, ja jo kierroksen täyttyessä viisi hevosta olivat karanneet muilta. Ja kerrankin tuossa kärkijoukossa juoksi myös Salama. Johtohevonen lisäsi kaasua koko ajan matkan edetessä ja Salama roikkui mukana sen minkä kykeni. Maalissa upeasti kolmas ja sitten vain jännitettiin sitä aikaa... Kuski sanoi kyllä heti hevosta minulle tuodessaan, että tähdeksi meni. Ja voi kuinka tyytyväinen hänkin Salamaan oli. Hevonen ravasi täysin suorassa, rennosti ja koko ajan täysillä töitä tehden - kuskin ei kuulemma ollut tarvinnut muuta kuin ottaa kyytiä. :D Ja kuuluttiinhan ne viralliset tuloksetkin sitten jossain vaiheessa. Ja uskottavahan se oli sitten kun sanottiin: Onnittelut uusille tähtijuoksijoilla Rätinä ja Salaisuus Rok. Niin niistä unelmista tuli totta...


Yksi unelma on toteutunut ja yksi etappi saavutettu. Mutta töitä saa jatkossakin tehdä. Ja niin hullulta kuin se kuulostaakin Salama ja Aatu kävivät tänään hiitillä Kaustisella. Vettä satoi ja rapa lensi, mutta treenata pitää! Sillä seuraava jännityspäivä on tulossa jo ensi lauantaina. Silloin starttivuorossa on Aatu. Paikkana Kaustinen ja lähtönä - ei enempää eikä vähempää - kuin Hippoksen Nuorten Sarja. Ja se taas tarkoittaa, että monta tulevaisuuden tykkiä on viivalla. Mutta niin vain siellä joukossa on meidän Aatukin. :) Ja mielestäni jo siitä mukanaolosta saa olla onnellinen. Ajetaan kilpaa ja katsotaan, mitä saadaan.
Kuvat uudesta tähtijuoksijasta ovat tylsiä tarhakuvia tältä päivältä, mutta täytynee yrittää joku kaunis päivä ottaa parempia edustuskuviakin. Ja Jonnalle pahoittelut, että blogin päivitys meni näin myöhään... ;) Päivällä on muka niin paljon tekemistä, että aina menee yöhommiksi. Ja tämän johdosta ei sitten yhtään varmaan huomisessa koulutuksessa väsytä...

6 kommenttia:

  1. Pitää kyllä onnitella vielä täälläkin! On tää kyllä niin mahtava homma! Onneksi olkoon koko Salaman taustajoukoille tästä mahtavasta meriitistä!!

    Salama on kyllä tosi kaunis hevonen, IHANA liinaharja :)

    VastaaPoista
  2. Onnea vielä kerran! Pitänee tulla jokupäivä oikein livenä katsomaan Tähtiaikasta tammaasi =) Olette te kyllä sellainen parivaljakko ja esimerkki, että kova työ ja luja usko tuo tulosta! Voi kumpa pääsisin koskus kokemaan saman oman tammani kanssa, mutta sitä ennen on paljon paljon töitä edessä ;)

    Ja sitten sellanen juttu, että en ole etes iskälles uskaltanut soittaa.. Meidän annikalla on valmistujaisjuhlat ens lauantaina!! että mä en taida nyt sitten päästä katsomaan Aatun juoksua livenä...

    VastaaPoista
  3. Onnea vielä kerran, ei kai noin hienosta suorituksesta voi liikaakaan onnitella?!

    Nauratti tuo sun viimeinen kommentti: Hauska kuulla, että myös muilla kuin pienen lapsen äidillä menee yöhommiks nää nettihommat ;O))

    VastaaPoista
  4. Laura: Kiitokset vielä. :) Vähän pökerryksissä meikäläinen on vieläkin, mutta eiköhän se arki taas pian tule vastaan, joten fiilistellään nyt tästä hyvällä omalla tunnolla. ;) Mutta tästä lähin Salamalla on kuitenkin hevosena ihan oikea arvo, vaikka kilpailu-ura loppuisi tähänkin. Salama tosiaan on tuollanen blondi ja kesäkarvassa siitä tulee tuon papumus-värityksen johdosta ihan pilkullinenkin... :D

    Merja: Kiitos sinullekin vielä kerran. :) Usko kuule pois, että te kykenette Viltsun kanssa ihan samaan jonain päivänä. Kaikki on näköjään todellakin mahdollista, kun vain jaksaa tehdä hirvittävästi töitä, uskoa omaan tekemiseen ja ennenkaikkea niihin omiin unelmiin. :) Ja jalkavaivoja teillä varmasti tulee olemaan Salamaan verrattuna vähemmän riesana, joten sekin on helpottava asianhaara. ;)
    No voihan kauhistus, jos Aatun uskolliselta fanilta jaää ens lauantain startti näkemättä. Eihän siitä mitään tuu! :D Joskin eikö ravikoulusta valmistuneen juhliin luulis olennaisena osana kuuluvan pieni ravireissukin?!? ;) Tuuhan ihmeessä käymään, pe oon pitkän päivän töissä, mutta muutoin mun pitäis aina silloin tällöin olla kotonakin... Ne Aatun voiton kakkukahvit on muuten sun kans juomatta - ja nyt olis toinenkin kakkukahvituksen aihe!

    Outi: Heh, kiitos. Eihän onnitteluja varmaan tosiaan voi koskaan saada liikaa. :D No juu, tuntuu tosiaan, ettei päivisin ehdi tekmään mitään, mutta kaikeksi onneksi illat ja yötkin on niin valoisia, että ulkonakin voi puuhailla pitkälle iltaan - ja sitten loppuyön istua koneella... ;)

    VastaaPoista
  5. Jospa taas uus yritys, en saanu eilen kommentoitua kenenkään blogiin mitään.:(

    Voi Salli-Salama.<3 Joko se on kesäkarvassa (kuvista katsottuna hiukan vielä epäilen), pitäähän siitä kunnon Tähtitamma kuvat ottaa!!

    Ja älä huoli, en todellakaan ollu hereillä enää tähän aikaan millon tän oot kirjottanu, ei puhettakaan että noin myöhään jaksasin valvoa nykypäivänä. Tai jos jaksan, niin se kostautuu aamulla pahasti.;)

    VastaaPoista
  6. Pöh, Jonna. Ei kait Salama nyt vielä toukokuussa nyt missään täydellisessä kesäkarvassa ole! :D Tuosta alimmasta kuvasta näkee aika selvästi, missä karvan rajat menee. ;) Se inhoaa jostain syystä nykyään yli kaiken harjakivellä rapsuttamista ja muutenkin luulee olevansa niin herkkähipiä, että omistajalla on ongelmia saada kiskottua nuo viimeisetkin talvikarvan rippeet pois... :D Aatu ei ookaan ollu kesäkarvassa kuin varmaan ainakin viimeiset kaks kuukautta ja Samukin kuukauden, mutta Salama onkin vanha ja viisas eikä usko vielä kesän tulevan. Tähtitamma-kuvat siis odottavat oikeaa (Salamankin) kesää!

    Mietin jo Vaasasta tullessa, että pitääköhän mun ottaa Salamakin näyttelyyn kantakirjattavaks, kun nyt se pääsis automaattisesti kakkospalkinnolla kantakirjaan. Mutta ehken mä kuitenkaan vielä halua sitä kantakirjauttaa - ootellaan vaikka suoraan sitä ykköspalkintoa... ;)

    VastaaPoista