Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



21.6.2011

Kajaani koettu

Asiaa ja ajatuksia olisi tällä hetkellä ihan liikaa tänne kirjoitettavaksi. Joten tuntuu sitten, ettei mitään vähääkään saa tänne järkevästi rustattua... Jos lähipäivinä aika antaa myöten (tämä lomalla olo kun vasta kiireistä elämää tuntuukin olevan...) niin täytyy yrittää kirjoitella tänne useampi teksti ajatusten purkamiseksi. Nyt koitetaan kuitenkin käsitellä sunnuntaista ravireissua. Mutta siinäpä se ongelma sitten onkin, kun sanat eivät oikein riitä kertomaan tunnelmia Kajaanista.

Sunnuntaina reissuun lähdettiin tallin molempien starttihevosten voimin. Määränpäänä Kajaani ja minulle aivan uusi ravirataelämys. Koskaan ei tosiaan aikaisemmin ole tullut käytyä Kajaanissa raveissa, joten nyt oli kyllä korkea aika! Olkoot Kajaani miten kesärata hyvänsä, mutta voi jestas, että siellä jos jossain oli paikat kunnossa! Ihastuksen huokaus pääsi sama mihin suuntaan päätänäs käänsi. Miksei kaikilla raviradoilla voisi ympäristöön ja olosuhteisiin edes yritää panostaa samalla tavalla? Siistis valjastuskatokset, punahiekkainen huippurata, siistiksi leikatut ruohoalueet, istumapenkkejä ja ihan joka paikka siivottu! Voi teitä Hippoksen herrat minkä virheen teitte, kun ette antaneet Kajaanille kuninkuusraveja. Sinne ne totta totisesti tämän yksittäisen tuttavuuden perusteellakin olisivat kuuluneet!

Ravireissun täydellisyys ei loppunut olosuhteiden hienouteen. Molemmat mukanaolleet hevoset pärjäsivät hyvin kohennellen ennätyksensä taas uusiin lukemiin. Jotenkin tänä vuonna koetut ravielämykset tuntuvat monen vuoden räpellyksen jälkeen uskomattomilta. Mutta koska vielä en ole tästä menestysunesta herännyt, niin antaa olla. Tämä unessa oleminen tuntuukin oikein mukavalta olotilalta.

Kajaanissa Aatulla oli ensimmäinen lähtö ja ryhmäajo. Lähtöauton perässä juoksemista on harjoiteltu todellakin muutamaan otteeseen Kaustisella eikä harjoitukset olleet menneet hukkaan. Nyt Aatulla tosin oli takarivin paikka, joten siivekkeisiin ei tarvinnut mennä kiinni, mutta kuin vanhat tekijät Aatu jokatapauksessa lompsi auton perään omalle paikalleen. Lämmityksessä kaikki oli Aatulla kunnossa ja varikolla verrytellessään se todella luulee olevansa jonkinsortin keisari... Odotuksia siis kieltämättä oli jo ennen lähtöä, mutta mykistävän hieno Aatu silti oli. Lähdössä se jäi huonosti avanneiden eturivin hevosten perässä joukon hännille ja oli kiihdytyksen jälkeen hermostuttavan paljon kärjestä jääneenä viimeisessä parissa ulkona. Kun parijono löysi asemansa Aatun juoksupaikkana oli kolmas pari ulkona. Kierroksen täyttyessä käsky kävi kolmannelle radalle ja siinäkin Aatu sai vetoapua aina viimeiselle puolikkaalle asti. Hevonen oli paineissaan ja meno näytti helpolta. Kun vapaa latu aukesi viimeiselle viissataselle lähdettäessä eteen, ori tykitti aivan omaa vauhtiaan kärkeen. Ja loppusuora olikin sitten silkkaa juhlaa ja siinä vaiheessa kuuluttajakin kuulosti niin varmalta, että meikäläinenkin uskalsi avata silmänsä. Onneksi. Sillä näky oli kerrassaan liikuttavan upea: Aatun ylivoimaa!!!! Kaikki näytti niin kovin kovin helpolta, ori rullasi korvat päässä pyörien maaliin ja kuski otti kärryillä kyytiä. Ajaksi tuli uusi komea ennätys 31,6ake! Mahtava näytös kertakaikkiaan.

Aatun menestyksen jälkeen katseet piti kuitenkin kääntää heti eikä hetken päästä Salaman starttiin. Lähtö viisi, tammasarja, yksi takamatka ja sieltä rata kolme. Tähän väliin on pakko mainita ravien käsiohjelman vihjeteksti Salaman kohdalta: Hieman tasavauhtinen, mutta tammaksi tosi riski vääntäjä. Jyrää ainakin tuntumaan. Häkellyttävän totta jokainen sana!!! Varikolla verytellessäni Salama oli hurjan pirtsakka, lämmityksessä se näytti minusta ihan normaalilta ja kuskin käteen se oli hyvänoloinen. Startti noudatti jossain määrin tuttua Salaman starttikaavaa: hyvä avaus, juoksupaikka kolmas pari ulkona mutta jonkin verran kärsiporukasta jääneenä. Ja sieltä tasainen taaperrus koko matkan läpi koko ajan kärkeä tavoittaen ja askel askeleelta edeten, hevonen hevoselta ohittaen, kuolainta purren ja loppuun asti sisukkaasti taistellen. Taistelun päätteeksi maalissa odotti tammasarjan arvoakas nelossija ja uusi volttiennätys 30,7. Hevonen oli jälleen kerran todella hyvä ja kuskikin oli tammaan kovin tyytyväinen. Saatikka omistaja. :)

Hyvin hyvin tyytyväinen konkkaronkka lähti hevosten pesemisten ja jalkojen kylmäysten jälkeen kotimatkalle. Ja mikäs kauniina kesäyönä on Kajaanista ajellessa onnistuneen ravireissun jälkeen. Kotona oltiin puolen yön jälkeen ja loppuyö hevosten hoidon jälkeen katseltiin videolta raveja. Kun enhän minä varsinkaan kaikelta jännitykseltäni näe raveissa aidan vierestä omien hevosten juoksuista murto-osaakaan... Ja silti siitä kaikesta kamaluudesta nauttii. Ihmismieli on kummallinen.

5 kommenttia:

  1. Kajaanin raviradalla on aina niin mukava käydä, siis totta joka sana minkä kirjoitit:) On ehdottomasti yks munkin suosikkiradoista ja NIIN harmitti ku eivät kunkkareita saaneet, puitteet ois ollut mahtavat!

    Onnittelut vielä ja tsemppiä pikkupelimannikarsintoihin!

    VastaaPoista
  2. Wau! Onnea jälleen kerran, on teillä kyllä ollut nyt aivan uskomaton kevät!!!

    VastaaPoista
  3. Mun mielestä kans Kajaanin radan olis ehdottomasti pitänyt saada kuninkuusravit! kannus on kesärata, mut Kajaani ei ;)

    Mä muutes aion ihan oikeasti keretä käymään sun loman aika ;) rupiaa olemaan useammat voitto kahavit juomatta ;)

    ja voi vitsi ku on jännät pelimannilistat!!

    VastaaPoista
  4. Onnea vielä, mä niin toivon, että teidän mielettömät ravireissut vaan jatkuu ja jatkuu!! Vaikka kaikki sitä tekee yhtä paljon töitä voiton eteen, niin silti harrastajille sitä mielellään suo menestystä =) Silloin se työ on itse tehtyä! Ravitalleilla mun mielestä valmentaja vie kunnian hoitajilta ym. työntekijöiltä ;D

    VastaaPoista
  5. Mara: Kajaani oli kyllä todella niin hieno paikka, että moni (kaikki?) isommatkin raviradat kyllä kalpenee nuiden paikkojen rinnalla. Toivottavasti sieltä löytys jatkossakin meidän hevosille hyviä sarjoja (en kyllä edes tiedä monetko ravit Kajaani vuodessa ajaa) sillä sinne on ehdottomasti päästävä uudestaan!
    Kiitos, tsempit todella tarvitaan mukaan maanantaina. Saa nähdä, kuinka meidän käy..

    Laura: Kiitos, ihan hassulta ja epätodelliselta tämä kevät ja kesä todella ovat tuntuneet itsestäkin. Paljon on toki töitä tehty, mutta kun tähän saakka on silti tuntunut, ettei mikään riitä ja aina on joku vaiva vastustanut. Tätä ei voi jatkua kauaa, joten täytyy iloita näistä hetkistä sitäkin enemmän. :)

    Merja: Olis kyllä ehdottomasti pitänyt saada kunkkarit! Eihän missään Rovaniemeä nyt mukaanottamatta ole tuollaisia olosuhteita kuninkuusravien järjestämiseen. Päättäjät kitisee jostain katsomosta tms, mutta moniko kunkinkuusraviyleisöstä on tähän asti sitä lasikatsoma tarvinnut? Ei kukaan muu, kuin nuo päättäjät itse!
    Hah, sulle tulee kiire, lomaa on viikko jäljellä. Tervetuloa vain kahvittelemaan! :)

    Haliponi: Kiitos kiitos. Nimenomaan, nyt se menestys juuri niin hienolta tuntuukin, kun työ on todella itse tehtyä. Minä vain en voi uskoa, että hevosten menestymisestä pystyy nauttimaan näin paljoa silloin, kun ne ovat jossain ammattitreenissä poissa omasta tallista ja omista silmistä. Mutta onneksi on niitä ihmisiä, jotka ravitalleille vievät hevosensa treeniin, jotta nekin pyörivät! Tottakai ravitalleillakin tehdään paljon hommia ja tiimityötähän se pitkälti sielläkin on. Jokaisen panos tarvitaan. Hevosenhoitajat ovat valitettavasti aina se ryhmä, jotka jäävät menestyshetkilläkin liian vähäiselle huomiolle.

    VastaaPoista