Kohti kesälomaa

Odotettu kesäloma on enää yhden päivä- ja kahden yövuoron päässä. Ja kieltämättä tuntuu ihanalle!! Kyllä tässä kelpaakin kesälomalle jäädä, kun Suomen luonto on kauneimmillaan ja ensi viikolle on lupailtu jo ihan komeita lämpötilalukemiakin.

Loma aloitetaan perjantaina (tai no ihan virallisesti se on kyllä vielä tavisvapaapäivä) yllätys yllätys hevostäyteisesti sillä Toholammin hevosjalostusyhdistyksen järjestysvuorossa on Suomen Hippoksen Tamma- ja Varsanäyttelyt. Talkootyötä on tehty jo ennakkoon, sillä viime sunnuntaina kävimme joukolla maalaamassa harjoitusraviradalla valjastuskatokset uuteen uskoon. Kyllä uusi maali tekeekin aina ihmeitä. Nyt näyttelypaikalle kelpaa perjantaina tulla ulkopuolisten lisäksi järjestävän seuran ihmisetkin. ;) Alkuvaikeuksien jälkeen osallistujia tuli ihan mukava määrä ja näyttelyssä esiintyykin yhteensä 10 varsaa ja 8 kantakirjattavaa tammaa. Ja kaiketi se jonkinlainen velvollisuus on tuoda hevosia näytille silloin, kun näyttelyt järjestetään omalla paikkakunnalla ja oman seuran toimesta. Olkootkin, ettei nuo esillepantavat edustajat välttämättä ole aivan komeimmillaan... Mutta samapa tuo, Samun kanssa mennään mukaan töllistelemään muita hevosia, hyppimään pystyyn ja pistämään elämä muuten vain ranttaliksi. Ihan sama, mukaan kuitenkin mennään reippain mielin kuulemaan luultavasti kovinkin tylyjä tuomioita keskeneräisestä hirveä muistuttavasta varsasta. :D Myös Salama edustaa meidän tallia ja perjantain näyttelyn jälkeen siitä toivottavasti tulee kantakirjatamma. Tamman esiintymisessä ei ainakaan ole mitään jännitettävää, Salama toimii varmasti niin ajokokeessa, mittauksissa kuin rakennearvostelussakin. Sinällään en kyllä näe mitään etua sen kantakirjauksessa vielä, kun kilpailu-ura on ihan kesken eikä sitä todellakaan ole tarkoitus lähivuosina astutella. Mutta sen verran palopuhetta sain kuulla ylemmältä taholta, enkä vastalauseitakaan kovin kauaa keksinyt sepitellä joten kokeillaan nyt sitten tarjota Salamaa kantakirjaan. Ja onhan hevonen itsessään toki ihan hienossa kunnossa päällepäin nyt kun on täydessä kilpailukunnossa. Niin ja ennätyskin jo ihan kelpotasolla.

Niin, Salama korjaili eilen Oulussa ennätystään taas muutamalla kymmennyksellä aikaan 29,0. Ainakaan tähtirajan alitus ei ollut Vaasassa sattumaa, kun sama  tahti jatkui heti seuraavassa startissakin. Tamma on hurjan hienossa iskussa tällä hetkellä ja tästähän nautitaan niin kauan kuin kintut kestävät! Omistajan suurin jännitys taisi tällä kertaa olla jo ilmoittautumispäivänä, sillä minulla oli eilen töitä kolmeen saakka. Ja kun ravit alkovat kuudelta, hirvitti vain, että Salamalle sattuu alkupään lähtö, jolloin minä tuskin olisin edes päässyt mukaan koko ravireissulle. Mutta kaikki tuurit olivat kohdillaan ja Salamalle sattuikin ravien viimeinen lähtö! Ei siis hätäpäivää ja minäkin kerkesin hyvin mukaan. Tai no hyvin ja hyvin, töistä tullessani hevonen seisoi kopissa, auto oli pakattuna ja menosuuntaan käännettynä. ;) Oulussa ohjelmassa oli "jälleen" ryhmäajo ja Salamalla ihan kelpo kolmosradan paikka. Hevonen oli koko illan ihan normaali itsensä, eipä se varikolla turhia hötkyile ja lämmityksessä se näytti ja kuskin mukaan tuntuikin ihan kohtuuhyvältä. Varsinainen starttikin sujui hienosti. Salama lähti tasaisesti ja sai juoksupaikaksi toisen parin ulkona, mikä vaihtui sitten vielä kolmanteen parin ulkonakin kun eteen kiersi hevonen. Salama sai kytätä selässä viimeiselle takasuoralle saakka. Sitten käsky kävi kolmannelle radalla kiertoon ja tamma porskutti tavoilleen niin uskollisesti päättäväisesti vielä hieman karussa olleen kärkiparin kiinni. Loppusuoralla paras puhti oli Salkkariltakin syöty eikä ohituksiin enää ollut rahkeita, mutta sitkeästi tamma jälleen kerran taisteli maaliin saakka ja saalisti hienonhienon kolmossijan uudella ennätyksellään. Tämän kauden viidestä startista uskollinen Salama on taistellut jo kolme totosijaa joten todella tyytyväisiä ja vähän ällistyksissään tässä on taustajoukotkin olleet. :) Kultainen Salaisuus omaa niin rehdin juoksupään, että se mykistyttää kerta toisensa jälkeen. Oulun startin jälkeen Salama lunastaa paikkansa emänsä nopeimpana varsana ja taitaa mahtua isänsä jälkeläisissäkin jo top kymppiin. Ei ihan huonosti tavalliselta harrasteravurilta! Tänään käytiin ihastelemassa kesän kauneutta jokirannassa pelloilla ratsastelemalla. Ne ovat todellakin niitä hetkiä, kun ratsastajan mieli lepää ja hevonenkin saa uurastuksestaan parhaan mahdollisen kiitoksen lompsimalla pitkässä heinikossa löysin ohjin välillä ruohoa suuhun haukaten. Tunne näillä palautteluratsastuslenkeillä on yksinkertaisesti vain sanoinkuvaamattoman hieno.

Toinen harrasteravurimme Aatu on treenaillut entiseen malliin ja itseasiassa silläkin oli hiittipäivä eilen Kaustisella. Oon viime aikoina miettinyt paljon tämän kevään ja kesän hiittejä ja sitä, kuinka paljon ne ovat vieneet meidän hevosia eteenpäin. Vaikkei hiiteillä kovaa ajetakaan, mutta toistot tekevät tehtävänsä kerta tulostakin on sentään vähän tullut. Eikä ne nyt ihan helppoja reissuja hiititkään ole siinä mielessä, että kilometrejä ainakin kertyy. Timer GPS:llä eli iskän "satelliittikellolla" saa kätevästi mitattua myös treenilenkkien pituudet ja kylläpä nuo hiittireissutkin alku- ja loppuverryttelyineen kipuavat kilometreissä aina tuonne 20-21 kieppeille. Joten sinällään kun ajattelee, niin kyllä hevosella pitää olla jo aika hurja pohjakunto, kun tuollaisia ratareissuja edes pystytään aleta toteuttamaan. Mutta systeemi on sopinut ainakin meidän hevosillemme erinomaisesti ja joka kerta ne ovat treenissä yhtä hyvällä huumorilla mukana ja kotonakin reippaina reissuun lähdössä, vaikka varmasti tietävät, että hikoilua on tiedossa silloin, kun traileri tulee pihaan. :)

Samu on harjoitellut myös matkustamista ja alkaahan se homma onneksi Samunkin kanssa sujua. Lamppia on ajettu ristiin rastiin varsa kyydissä sillä ei kai sitä matkustamista opi kuin matkustamalla. Kamerasta näkee, että edelleen Samu välillä tekee puominylitysyrityksiään, mutta nyt kiinnitysviritykset ovat sellaiset, ettei varsa niin vain yli pomppaakaan. Vähän kovillehan touhu Samun kanssa otti, mutta kyllä se siitä!  Muutaman kilometrin ajolenkkejä on varsankin kanssa tehty entiseen malliin pari kertaa viikossa eli käytännössä jokirannassa on käyty vettä hämmästelemässä ja kammottavia kuoveja karkuun juoksemassa. :D Raviurheilu on niin raakaa touhua, ettei se Samunkaan kohdalla auta kuin treenata ja treenata. Tänä kesänä varsa saa kuitenkin vielä sen verran "armoa" ja kiitosta hienosti sujuneesta ajo-opetuksesta että toivottavasti päässee näyttelyiden jälkeen vielä jonnekin vähäksi aikaa orilaitumelle.

Lomia ja laidunkausia odotellessa. :)