Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



16.8.2011

Koville ottaa

Alan oikeasti pikkuhiljaa uskoa, ettei Aatua ole tarkoitettu 4-vuotistähdeksi. Sen ei näemmä ole tarkoitettu juoksevan 4-vuotiaana juuri montaakaan starttia. Ei, vaikka ikäluokkakilpailut on ympyröity aikaa sitten kalenterista ja kaikki on todella tehty viimeiset 1,5 vuotta nelivuotiskauden kesää ja syksyä silmällä pitäen. Mutta kun kerta on ruvennut vastustamaan, niin se vastustaa sitten ihan urakalla. Uusi painajainen alkoi viime torstain hiittireissun päätteeksi.

Kuume- ja räkätauti selätettiin vihdoin ja viimein penisilinikuurin jälkeen ja orin kanssa päästiin hiljalleen taas normaaliin arkeen kiinni. Aatun tosiaan piti juosta tänään Kajaanin Nuorten Sarjassa, mutta eihän se missään nyt juokse. Tällä kertaa, kun kaikki muuten oli niin kunnossa ja hevonen niin hyvänoloinen, se itse omaa typeryyttään ja innokkuuttaan loukkasi jalkansa potkaistuaan hiittireissun päätteeksi valjastuskatoksessa väliseinään niin, että jalka meni seinästä läpi ja juuttui siihen kiinni. No, arvata saattaa, mikä rytinä sen jälkeen kävi. Irtosihan jalkakin sitten jossain välissä seinästä sillä seurauksena, ettei hevonen laittanut sitä lainkaan enää maahan. Siinä vaiheessa kyllä tuntui, että koko maailma musteni ja itse tiedosti vain yhden asian: nyt kävi oikeasti tosi pahasti. No, kaikeksi onneksi klinikka oli auki ja eläinlääkäri paikalla, joten Aatu kinkkasi sitten taas vaihteeksi klinikalle. Ori rauhotettiin, jotta jalkaa päästiin syynäämään. Selvisi, että kavionrajasta oli mennyt tikku läpi ja kun eläinlääkäri sitä sitten kaivoi, löytyi ruununrajasta kaksi pitkää 4-5cm pitkää tikkua ihan umpeen painuneina... Kun tikut saatiin pois hevonen alkoi taas varata jalalle ja hieman uskallettiin huokaista.

Seuraavana päivänä jalka oli kuitenkin vuohisesta reippaasti turvoksissa ja mikä pahinta, Aatu käveli jalalla todella huonosti. Etenkin tallissa kovalla alustalla se ontui aika raakasti. Mentiin klinikalle ja pelättiin tosissaan jotain murtumaa tai jännevikaa. Aatun jalka kuvattiin ja ultrattiin, mutta mitään näkyvää vauriota siitä ei kaikeksi onneksi löytynyt. Eläinlääkärin mukaan on ollut 3mm kiinni, etteikö tikut olisi vaurioittaneet kavioniveltä. Joten ehkä meillä kuitenkin oli onni onnettomuudessa. Jalassa oli kuitenkin ilmiselvä tulehdus ja Aatu sai penisilinikuurin, jotka kyllä alkaa olla aika tuttuja.

Tämän session jälkeen jalka alkoi parantua silmissä. Turvotus laski ja hevonen alkoi taas liikkua aivan normaalisti ja riekkua ihan entiseen terveeseen malliin. Tämä tuntui niin suurelta helpotukselta, että edes Kajaaanin startista poisjääminen ei tuntunut enää missään. Tai ei se kyllä sen aikaisemman pikkuprinssin pettymykseen verrattuna miltään alunperinkään tuntunut.

Mutta. Tänään Aatulle nousi sitten kuume, lähemmäs 40 astetta. Ja tämä siitäkin huolimatta, että hevosella on kuitenkin sulfakuuri päällä penisilinin päätyttyä... Hohhoijaa. Jalka sentään vaikuttaa hyvältä, se ei ole lainkaan lämmin tai turvoksissa ja Aatu liikkuu hyvin. Mutta on ihan käsittämätöntä, voiko se "muuten vain" olla sitten tuollaisessa kuumeessa! Tämä vain ei voi olla totta!

Tällä hetkellä ei enää kyllä tiedä itkeäkö vai nauraa. Aatu olisi niin hyvässä kunnossa - kunhan se vain joskus olisi kunnossa. Tuntuu, että mistään ikäluokkakilpailuista on turha enää edes puhua mitään, ohitse ne jokainen kuitenkin yksi kerrallaan vilahtavat. Meidän ikäluokkahevonen seisoo tallissa milloin minkäkin vaivan takia levossa. Mutta tämäpä se on sitä raviurheilua. Tottakai nyt on pääasia vain ja ainoastaan, että hevonen paranee, tulee taas kuntoon - ja vielä jonain päivänä näyttää mihin se terveenä ollessaan pystyy. Se päivä tosin voi olla vasta ensi vuonna tai joskus vielä kauempana tulevaisuudessa, mutta kyllä se vielä tulee. Sillä onhan niiden tuurienkin joskus käännyttävä. Tässäkin lajissa, missä oikeudenmukaisuudella ei ole mitään tekemistä...

7 kommenttia:

  1. Voihan %%(¤?=¤)=(¤)"=!!!
    Aikamoinen epäonni on nyt kohdannu teidät :( Toivotaan et Aatun kuume laskis mahdollisimman pian!

    VastaaPoista
  2. Voi ei mikä tuuri, no ei ole kyllä itelläkään asiat paremmin. Klinikalle matka käy perjantaina ja toivotaan, että Leslin jalka kunnossa. Aika ihanasti on nyt jänteen kohdalta turvoksissa...

    -Jenna-

    VastaaPoista
  3. Onpa kyllä nyt huonoa tuuria =( =(
    Mutta niinhän se aina on, että hyvät hevoset vaan sairastaa - ei ne paskemmat ;O)
    *no, tuskin lohduttaa..*

    VastaaPoista
  4. Voi ei, onpa oikeasti paska tuuri. Tiedän tunteen, on oltu samassa tilanteessa. Hevosurheilu vaan on semmosta, että joko kaikki menee putkeen ja on ihan hirveästi tekemistä ja treenattavia tai kaikki hevoset on yhtä aikaa sairaana. Ja harvoin ne sairastaa tammikuussa.. toivottavasti kuumeen syy selviää, kuulostaa kuitenki, että jossain olis tulehdusta -me ollaan jalkojen haavoihin tarvittu joskus useampiki lääkekuuri.. -Marika

    VastaaPoista
  5. Teillähän on tapahtunut eikä niin positiivista:(

    Toivottavasti huonot tuurit ois nyt käytetty ja tästä eteenpäin tulis taas parempia uutisia. Ja että syksyn ikäluokkalähdöissä nähtäis taas Aatu:) Onkos salama palailemassa kilvanajoon?

    VastaaPoista
  6. Laura: Juu, melkonen noidankehä on tuntunut olevan nyt nämä Aatun vaivat ja sairastelut, kun yhdstä on sekvitty niin toinen on jo tulossa... Taustajoukkojen hermoja tämä kai eniten koettelee, kun kaikki ei todellakaan mene niinkuin ollaan suunniteltu. Mutta sellaistahan se elämä näiden eläinten kanssa on.

    Jenna: Ääh, mikä sairasteluvimma näillä meidän hevosilla nyt oikein on!? Onneksi te saitte klinikalla sentään ihan positiivisia uutisia. Ei muuta kuin sisulla etiäpäin, periksi ei nimittäin ruveta antamaan! :D Tuuhan pyörähtään joskus, kun ohi kuitenkin kuljet!

    Outi: Niinhän sitä sanotaan ja kiletämättä on tullut nyt viimeisen kuukauden aikana monesti mietittyä, että Samulla olis loistavasti aikaa sairastaa nyt Aatun tilalta, mutta ei. Näin se vain menee eikä me ihmiset paljoa mitään mahdeta. Mutta tympäseehän se. Eläinlääkärilaskut hipoo pilviä...

    Marika: Ihanaa, kun sinäkin kommentoit tänne sieltä kaukaa. :D Uskon kyllä, että nämä epätoivon tuntemukset on niin sulle kuin monelle muullekin hevosten kanssa värkkääville niin tuttuja. Ilmeisesti Aatu oli allerginen sulfalle, koska kun lopetin sulfakuurin omiin nimiini niin hevonen parani. Se ei ollut koskaan aikasemmin saanut sulfaa, eikä tuo kuume nyt mitenkään tyypillinen allergiaoire ole, mutta Aatun kanssa kaikki epätodennäköinen on mahdollista. Eläinlääkärin mukaan hevoset on huomattavsti useammin penisilinille allergisia, mutta siihen Aatu sentään on jo ihan kyllästetty! ;) Jalka vaikuttaa ihan ok:lta, toivotaan, että tämä vaiva olis nyt selätetty ja eikun uusia kommelluksia kohti. :) Terveisiä sinne ja rapsutuksia hevosille!

    Mara: Ylämäkeä ja alamäkeä, sitähän tämä touhu on. Nyt on kommeltanut kyllä oikein kunnolla. Oulu Expressin karsintoihin saatiin nyt kuitenkin ilmottaa eläinlääkärin todistuksella (Kajaanin poisjäännin takia). Saa nähä päästäänkö koskaan raveihin asti, kun aina sattuu jotain, mutta kokeillaan taas. Salama on joutunut soppeleiden sarjojen puutteesta johtuen olemaan vähän starttitauolla, mutta palailee ensi viikolla toivottavasti taas radoilla ja toivotaan, että päästään sen kanssa syksy ajamaan kilpaa. Mutta missä Santtu on? Et kai sä oo sitä ihan täysin ratsuksi siirtänyt!?!

    VastaaPoista
  7. Kyl se Santtu edelleen ravihevonen on, annettiin pari viikkoo taukoo ku oikeestaan viime kesästä asti juossu, nyt reenailtu painavilla kärryillä ja vähän niinku peruskuntoa, jos sit sais taas talven päästellä:)

    Kiva kuulla et Aatu taas kunnossa! Tsemppiä ouluun!!!

    VastaaPoista