Talliterveiset

sairastuvalta, jota meidän talli todellakin on viimeiset kolmisen viikkoa todellakin muistuttanut. Tällä hetkellä sentään tuntuu, että sairastamiset on tältä erää sairastettu ja kuumeet jälkitauteineen voitettuja. Treenitaukoa Salama piti kaksi viikkoa ja Aatu vielä viikon enemmän. Kaustisen reissuja on joka tapauksessa tehty, mutta kohteena on viimeisten viikkojen aikana ollut vain ja ainoastaan klinikka. Viimeiseltä klinikkareissulta jäi sentään hyvä maku, kun tiistaina Aatu sai terveen paperit. Penisilinikuuri oli tehnyt tehtävänsä ja nyt olivat keuhkot puhtaat ja veriarvot kunnossa. Kunnossa tuntuu hevonenkin olevan, tai ainakin tuntevansa itsensä nyt terveeksi, sen verran vilkasta ja vallatonta kotikäyttäytyminenkin on viime päivinä ollut... Hyvä niin. Treenit on päästy sairasloman jälkeen taas aloittamaan. Eihän vuosikausia treenatun hevosen kunto parissa viikossa mihinkään katoa, mutta hyvin hyvin huonoon saumaan sairastelut kilpailurytmin kannalta kuitenkin tulivat...

Salama pääsi kuumeen jälkitautien kanssa huomattavasti Aatua helpommalla ja sitä on päästy kolmeen kertaan sairasloman jälkeen hiittaamaan. Varsinaisesti sairasloma loppuu ylihuomenna, kun Salama starttaa Oulussa. Starttitaukoa on kuukausi alla ja nyt ajetut hiitit ovat olleet entistäkin hiljaisempia, joten jokseenkin jännittävää on nähdä, mikä Salaman iskukyky tauon jälkeen on. Paikka on kerrankin ihanteellinen ykkösrata kahdenkympin pakilta, joten toiveissa on, että lähdön onnistuessa Salama saisi ainakin hyvän reissun ja liftaisi sieltä sitten niin pitkälle kuin riittää.

Tallin kolmas projekti saapuu huomenna kun Samu haetaan Halsuan kesälomaltaan kotiin.  Melkein kaksi kuukautta Samu kerkesikin huoletonta laidunelämää viettää. Mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon Samu on kasvanut, ja ennen kaikkea kuinka paljon se muistaa ajoharjoituksistaan ym hevosmaisesta käyttäytymisestä... Kesä on ollut ainakin laitumella elämää eläville varsoille mahtava. Kelejä on ollut ja läpöä piisannut ehkä vähän liiaksikin asti. Vaikka Halsua onkin niin kovin lähellä, on melko hävettävää myöntää, ettei Samua ole tullut kesän aikana käytyä kuin kerran katsomassa... Elämässä on tällä hetkellä niin kovin monta projektia josta suurin on todellakin tuo taloremonttityömaa... Se on silti vain osasyy siihen, ettei aikaa muka ole riittänyt... niin yhtään mihinkään... Todellisuudessa asia vain on niin, että kun hevonen ei ole omassa pihassa, on kovin huoletonta olla. Tämän kesän aikana kun Samua ei ole ollenkaan paarmat kiusanneet, ukkonen pelottanut, sade kastellut tai helle läkähdyttänyt. Ei ollenkaan, vaikka kotona Aatua ja Salamaa seuratessa niillä on jatkuvasti joku ongelma. ;) Noh, onpahan taustajoukotkin saaneet ainakin yhden hevosen osalta hetkeksi hermolomaa ja sinällään on hyvin huolettomin mielin onkin saanut olla, kun tietää kuinka takran ja hyvän hoidon Samu on Ala-Korvella saanut. Ja onhan iskä Henryn kanssa lähes viikottain kuitenkin soitellut ja raveissa Ullan kanssa on saanut vaihtaa myös Samun kuulumiset.

Lomailu loppuu Samun kohdalla kuitenkin nyt aika tykkänään, sillä heti huomenna Jyri tulee kengittämään Aatun ja samalla laitetaan myös Samulle ensimmäiset etukengät alle, jotta se ei enää kuokkisi kavioitaan pilalle ja että sen kanssa todella voidaan ruveta nyt muutaman kerran viikossa lenkkeilemään. Sillä vuoden päästähän Samulla saa ajaa jo opetuslähdönkin uusien sääntöjen myötä! Enää ei siis tarvittaisi, kuin saada a) kuntoa b) voimaa c) järkeä ja d) opetella juoksemaan. Ei pahoja tavoitteita talven ajaksi, ei... :D Mutta näitä kuitenkin ainakin yritetään lähteä saavuttamaan, sillä elämässähän pitää olla tavoitteita....