Mikkelin Kuninkuusravit

Mikkelissä nähtiin Salamoja radalla ja taivaalla. Kiitos kuvasta Käpsylle!

Kuva: trav.pictures.fi

Kesän kohokohta, ravivuoden suuri juhla on jälleen ohitse. Mikkelin kuninkuusravit olivat omalla kohdallani jo kuudennettoista (ja yhtään ei itse kuitenkaan ole vanhentunut...) mutta tällä kertaa kunkkareissa tehtiin historiaa. Ensimmäistä kertaa sain lähteä Suomen hienoimpiin ja suurimpiin raveihin oman hevoseni kanssa.

Lauantaiaamuna kello herätti vähän ennen viittä. Hevosten ruokinnan jälkeen oriit pääsi pihalle ja Salama puunattavaksi tärkeää päivää varten. Kieltämättä hieman hirvitti avata yöksi käärittyä jalkoja ja mitata vielä kerran kuumetta. Kunhan vain kaikki olisi kunnossa - ja olihan ne. Kuuden kieppeillä tamma marssi koppiin ja hurautettiin Halsualle, jossa matka jatkui Henryn ja Ullan kanssa samalla kyydillä ja Salama pääsi Play Like Devilin matkaseuralaiseksi. Mikkelissä perillä oltiin puoli kahdentoista aikoihin. Tuntui vieläkin uskomattomalta katsella ihmismerta, linja-autojen loppumatonta rivistöä ja sitä kuninkuusravien tunnelmaa - ja samalla huristella hevosen kanssa varikon puolelle...

Salama ei tajua, miksi pitäisi olla innoissaan...

Varikolla oli rauhallista eikä siellä tiennyt kuninkuusraveista mitään - joskin se vilisi huippuhevosia. Jokainen sai kuitenkin keskittyä rauhassa omaan tärkeään suoritukseensa.  Salamaa ei olisi voinut kuninkuusravihössötys vähempää kiinnostaa. Pää maassa se nuokkui katoksessa laiskan ja väsyneen näköisenä. Varikolla oli hyvä verryttelylenkki ja siellä ajellessani hevonen tuntui ihan ookoolta. Kengät kilisivät vain melkoisesti ja vähän epäilytti pysyvätkö ne edes lämmityksen ajan jaloissa... Heti ravien aluksi saatiin melkoinen ukkoskuuro niskaan, mutta siitä selvittiin ehkä 10 minuuttia kestäneellä sateella ja sen jälkeen loppuravit saatiinkin viedä läpi aurinkoisessa kelissä. Lämmityksessä saatiin liattua kaikki viimeisen päälle puunatut varusteet ja rikottua rintaremmikin... Tamma näytti omasta mielestäni lämmityksessä kuitenkin ihan hyvältä eikä kuskikaan ainakaan moittinut sitä. Kengät riisuttiin suunnitelman mukaisesti starttiin.



Odotuksia ei todellakaan ollut. Toivoin, että Salama vain pysyisi muiden mukana eikä häviäisi ainakaan sataa metriä enempää. Ja vaikka olisi hävinnytkin, niin silti minä olisin ollut vain ja ainostaan tyytyväinen hevosen mukanaolosta! Kuninkuusravilauantain lähtö viisi. Numero seitsemän. Mailin pyrähdys. Salaman ravi näytti ilman kenkiä minusta täksi hevoseksi hienolta ja kun se asteli lähtöautoon perään tuntui melkein, että hitto, tuo hevonenhan kuuluu näihin karkeloihin! Auton irrottua kuski löi Salamalla pakkia silmään ulkoradoilta ja sai kuin saikin Salaman viimeiseksi sisäradan jonoon. Kärki veti kuitenkin niin vauhdilla (ensimmäiset 500m 22,0) että Salama oli parikymmentä metriä pääjoukosta jääneenä ja vähän jo näytti, että saavuttaakohan se muita koko matkan aikana. Saavutti se. Vaikka koko ensimmäinen kierros mentiin valiovauhdilla 24,5 Salama sai porukan kiinni ja siitä Vellu alkoi luovimaan hevosta ulkoratoja kohti. Ensiksi toiselle ja sitten komennen radan letkaan perään. Salama jyskytti ehkä viimeiset 400 metriä kolmatta raidetta ja tuli todella sitkeästi. Se ei jäänytkään viimeiseksi! Se saa rahaa! Voi herranjumala se on neljäs!!!!!! Nel-jäs kuninkuusraveissa, kovassa sakissa, huonolta lähtöpaikalta. Mun oma Salkkari! Minä olin takuulla kunkkarilauantain onnellisin hevosenomistaja Mikkelin varikolla. Olin niin onnellinen Salama huikean hienosta esityksestä.

Käppäilyä varikolla

Ennätysbaanaa

Myös se, mitä periaatteessa Mikkeliin tultiin vähän hakemaankin saatiin. Eli uusi ennätys ja 27-rajan alitus. Salaman ennätys kirjataan nyt upeisiin lukemiin 26,7aly. Tuota 27-alitusta olen vähän ehtinyt tälle vuodelle toivoakin ja nyt se saatiin. Tuon ajan myötä Salaman kilpailunäytöt käsittääkseni nostavat sen kantakirjauspalkinnonkin automaattisesti kakkosesta ykköseen.

Salama oli startin jälkeen todella pirteä. Jalat kylmäsin jäillä, tamma pääsi pesulle ja kiskaisi 1,5 ämpärillistä melassivettä. Sitten se odotteli heiniä mutustellen autossa matkatoverinsa Leilan (joka sijoittui hienosti kolmanneksi!) viimeistä lähtöä ennen kotimatkaan. Hevonen palasi porukoiden kanssa kotiin lauantai-sunnuntai-välisenä yönä kahden maissa ja omistaja sitten vuorokautta myöhemmin...

Ravivaltakunnassa on uudet hallitsijat Erikasson ja Sirun Valpuriina. On upeaa, että Erikasson sai sille kuuluvan kuninkaankruununsa hienon uran ja lukuisten vaikeuksien jälkeen. Erikassonin voitto antoi uskoa takuuvarmasti myös monelle muulle vaivojen kanssa taisteleville hevosenomistajille. Nyt se on lopullisesti todistettu, että periksi ei saa antaa ja että hyvä hevonen tulee aina takaisin. Onnea Erikasson, Sirun Valpuriina ja molempien taustajoukot! :) Kuningatarkilpailuun osallistui kisan kuopuksena Samun 7-vuotias sisko R.R. Ruskariina, joka sai paljon hyvää kokemusta tuleville vuosille ja kirjautti uusiksi ennätysluvuikseen hurjat 23,0aly. Voi kunpa veljelläkin vauhdit olisi joskus edes tuonnepäin...

Ja sitten. Nämä mun maailman mainioimmat kaverit. Kun oma pokka ei ihan kaikkeen riitä, niin kaverit ainakin pitää Aatunkin puolia ja Mervi oli tehnyt näin upean "protestibanderollin"! Tytöt esiintyivät tämän kanssa Pikkukunkun aikana sunnuntaina ja pääsivät telkkariinkin sekä tototv:n että kakkosen ravisuoran kautta. Tavoitteet siis taidettin täyttää! :)

Harvoin kunkkareissa liputetaan kotona oleville hevosille... Siitäs saitte Mikkeli! ;)

Uusi kuningas valtaan astuneena. Erikasson!

Kuninkuusravien jälkeen ilmassa on aina tiettyä haikeutta. Onneksi ravit kuitenkin jatkuvat myös kunkkareiden jälkeen. Hevosten kanssa on palattu normaaliin päiväjärjestykseen. Eilen Salama kävi jo Aatun kanssa Kaustisella hiitillä. Aatu starttaa lauantaina Teivossa. Lähtönumero on ravien suurin ja Aatun numero lähdön toiseksi suurin. Vastus kovenee ja matka pitenee. Nyt kokeillaan ajaa 2600 metrin volttia, jonka pitäisi ennakkokäsitysten mukaan sopia Aatulle, joka jaksaa pitää vauhtinsa vaikka kuinka kauan kunhan vain pääsee aluksi kunnialla matkaan. Silti vastassa on todella hyviä hevosia, mutta ihan huono ei tämä meidänkään ole. Teivon reissun jälkeen Aatu toivottavasti jatkaa kauttaan jo seuraavana torstaina Kokkolassa, jossa päästään ajamaan sarjamäärityksenä täydellisen sopiva ryhmälähtö ja samalla Aatu pääsee muistelemaan auton takaa lähtemistä ennen derbykarsintoja. Ja kesälomasta on onneksi vielä puolet jäljellä...