Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



28.6.2013

Ykkönen ja kakkonen

Onpahan ollut kerrassaan upeita ravireissuja viime aikoina ja etenkin tällä viikolla! Hevoset ovat tällä hetkellä ihan loistokunnossa ja tulokset puhuu puolestaan. Ihan huippuhienoa!

Ensiksi oli Juhannus. Se piti sisällään hiittireissuja, uusia varustekokeiluja, tallin pesua, valjaiden rasvausta, Salaman ratsastelua, Aatun ajelua, juhannusravit Kalajoella ja Kauhavalla, totoamista, grilliherkkujen syömistä, jäätelöä, kavereita ja huilaamista.


Tallin Juhannus 2013


Salama ja keskikesän juhla

Sitten tuli maanantai. Arki joillakin, loma toisilla. :) Maanantai oli Aatun ravipäivä! Kaustisella ravattiin Pikkupelimanniajon karsinnat. Kaksi vuotta sitten Aatun kanssa saatiin lähteä odottavin ja niin jännittynein mielin kohti Kaustista ja ensimmäisiä ikäluokkakilpailujen karsintoja. Kotiin tultiin tuolloin karsintakolmosen , finaalipaikan ja uuden tähtijuoksijan kanssa. Nyt kaksi vuotta myöhemmin sama hevonen lähti kohti Kaustista, ehkä kuitenkin edes hitusen viisaampana ja vanhempana - valmiimpana ravihevosena.


Aatulla oli Kaustisella neljäs lähtö, tasoitusajo, numero kymmenen, yhdeltä pakilta vitospaikka, tai periaatteessa nelonen yhden hevosen poisjäännin myötä. Viikolla Aatu oli käytetty vielä kertaalleen hammaslääkärissä Jaanan luona Kaustisella. Suussa ei nyt enää todellakaan ole mitään sanottavaa, mutta silti sekin kitarauta tuntui olevan suuresti elämää häiritsevä asia. Perjantain hiitillä Aatulle kokeiltiin ensimmäistä kertaa kanadansekkiä ja tällöin hevosen hiittikäyttäytymiseen oltiin niin tyytyväisiä, että sama varustus viriteltiin päähän Kaustisen starttiinkin. Ravipaikalla Aatu oli todella, todella rauhallinen. Toki Nikulan kuviot on sille tullut jo tutuksi, mutta silti hevosen ylirauhallinen olemus alkoi varikolla jo melkein huolestuttaa. Eihän tämäkään nyt voinut olla normaalia? Jossakin oli varmasti jotain vikaa, mutta missä?


Aatu ja jotain uutta... kanadalaista. ;)

Lämmityksessä hevonen näytti ja kuulemma tuntui ihan normaalilta. Kaikki siis tähän saakka hyvin. Kai. Tuli lähdön neljä vuoro. Ensimmäisellä lähtöyrityksellä päästiin matkaan, toiset kovempaa, Aatu hiljempaa. Aika onnettomalta se kyllä tuntuu, että hevonen antaa lähtökiihdytyksessä aina toiset kaksikymmentä metriä tasoitusta kavereille. Lähtönopeus ei todellakaan ole tämän hevosen valtti, ei oikein autolähdöissä, mutta ei varsinkaan voltista. Mutta nykyään sitä osaa ja täytyy olla onnellinen vain siitä, että Aatu ylipäätänsä lähtee ravia. Ensimmäisen kierroksen taktiikka oli nytkin silti vain ottaa muita kiinni. Juoksupaikka oli periaatteessa kai neljäs pari ulkona, mutta porukka oli venynyt niin pitkäksi letkaksi, että kärki oli paljon kauampana kuin miltä se juoksupaikan perusteella kuulostaa. Kärki veti reipasta, sillä ensimmäisen kierroksen väliaika oli 26,0! Tuossa vaiheessa Aatukin oli liittynyt pääjoukkoon ja suuntasi samassa kolmannen radan letkaan kolmanneksi.Viimeisellä takasuoralla näytti jo, että kärkikolmikko oli liian karussa. Takasuoralla oli myös jokin tilanteen poikanen, jonka seurauksena Aatun oma keskittyminen herpaantui sen verran, että se otti muutaman laukka-askeleenkin. Tästä sisuuntuneena ori sai sitten raville selvittyään loikkarin silmään ja eteni viimeisen kurvin ihan heilahtamalla saavuttaen kärkihevoset. Kolmatta rataa pitkin Aatu pisteli kierroksen kirinsä vahvasti loppuun saakka ja saavutti kalkkiviivoilla viimeisenkin kilpakummaninsa.

Siis naureskeleeko tuo kuski kärryillä kesken kiivaimman kilvanajon?
 
Ohi on!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :D
Hevonen teki kovan juoksun, mistä osoituksena volttiennätys parani lähes kaksi sekuntia komeille sekuntiluvuille 25,2ke!!!! Upea, upea Aatu! Kuskin mukaan Aatu pelitti uuden sekkinsä kanssa ainakin tällä erää oikein hyvin, oli suora ja jopa hieman enemmän tai paremmin ajettavissakin kuin yleensä. Ihan huippuhienoa, jos varusteetkin alkaa pikkuhiljaa löytyä kohdilleen niin, että Aatulla ihan oikeasti pystyisi ruveta päästämään niitä kyytejä, mitä sen sisältä löytyy.

Tämä on mun mielestä hieno kuva! Voittajat!

Aatua oli tullut Kaustisella taas niin kovin moni tuttu katsomaan ja kannustamaan. Merja ja Tuuli napsivat kuvia minkä kerkesivät ja ne jos mitkä ovat parhaita muistoja loistavasta ravipäivästä. Seuraavassa siis vähän Kaustisen kuvakollaasia, koittakaa kestää. ;)


Kiitos Tuulille taas upeista ravikuvista!

Aatu pruuvaa
 
Raviurheilun parhaita hetkiä!

 
Herra Äx.... ja olisko tässä sitten jotain ruotsalaista? ;)



Radan varressa jännitys on... no ihan hirveää!!


Niinpä niin. Annapa Merjalle hetkeksi kamera  ja
kuvia purkaessa voit sitten löytää ihan mitä tahansa! :D


Aatu startin aikana. Kuvassa kolmantena, mutta kärkihevosia ei edes näy.
Viimeiselle takasuoralle. Aatu puree hammasta ja kuski istuu piiska taaksepäin...


Varikolla


No ketä siellä nyt niitä Aatun faneja oli, no ainaski Jenna, Raimo, Persson... Ihan Ruotsia myöten kuiteski. ;D

Ai että!

Huh, huh, sano Aatu kun startista tuli.

Eikä tässä vielä kaikki! Sillä maanantain ravipäivän jälkeen tuli tiistai. Ja sehän tarkoitti ravipäivää! :D Oli Salaman vuoro. Ja minnekäs muualle me lähdettäis kuin Kajaaniin! Ihan oikeasti ihmiset, jos teillä on ravihevonen, niin käykää sen kanssa ihan kokemuksen vuoksi Kajaanissa. Ja te, joilla ei ole ravihevosta, niin ottakaa ja lähtekää käymään katsomassa Kajaanin raveja! Se on vain niin upea paikka. Ihan paras. Meidän hevosetkin tykkää kaiketi Kajaanin radasta ihan yhtä paljon kuin taustajoukotkin, sillä tähän saakka ne on aina pärjänneet siellä punaisen hiekan radalla. Eikä Salama pettänyt nytkään.

Kajaanissa oli helle. Ihan hullun, hiostavan kuuma. Hiki valui jo hevosta aisottaessa enkä tiedä, miten hevoset voivat tuollaisessa kuumuudessa ylipäätänsä juosta kilpaa... Trooppisen ilmaston takia Salama lämmitettiin vähän normaalia aikataulua aikaisemmin. Salama kulki lämmityksessä oikein terävännäköisenä. Raviltaanhan se ei mikään sulavaliikkeisin ole koskaan ollut, mutta kovin pirtsakkaana tamma kuitenkin rataa ympäri porhalsi. Vellu vahvisti lämmityksen jälkeen meidän ajatukset; Kaikki kengät pois. Salamalla oli mailin matka, rata viisi auton takaa. Maili ei ole tasaiselle hevoselle todellakaan se paras matka, kun nopeus ei ole se Salaman vahvin puoli. Kengittä vauhtia on kuitenkin tähän saakka tullut aina selkeästi lisää ja nyt oli Kajaanissa loistomahdollisuudet kokeilla ajaa tälle kesälle ensimmäistä kertaa ilman kenkiä. Varikolla siis puuhasteltiin ennen lähtöä kenkien poisoton ja hevosen pesemisen kanssa, että saatiin Salamalle edes hieman vilpoisammat olosuhteet.

Jo pruuvissa Salaman ravi näytti minun mielestäni aavistuksen sulavammalta ilman kenkiä päästellessä. Vuoroon tuli lähtö kuusi. Salama ei lähtenyt vitoskaistalta auton takaa mitenkään erikoisen hyvin ja jäi heti kättelyssä kauas kärjestä. Juoksupaikka neljäs pari ulkona. Mailin matkalla. Jos totta puhutaan, niin eihän kukaan uskonut tuossa vaiheessa enää Salaman mahdollisuuksiin, en minä ainakaan. Taftin Tyttö veti keulassa urku auki; ensimmäinen puolikas 23,5, koko kierros 24,0. Vellu käänteli Salaman kolmannen radalle johon se sai vetoapua kiriinsä. Maalisuoran alussa pakka yhtäkkiä kääntyi. Keulahevonen väsähti ja takaa hyökkäsivät uudet voimat. Tähden Leevi kiri kaikista parhaiten loppua, mutta myös Salaman kiri kantoi maaliin saakka kakkossijalle asti! Huh huh. Viimeinen puolikas oli enää 30-vauhtinen, mutta kyllä silti tuntui, että ilman kenkiähän Salama lähtisi melkein vaikka lentoon. Aika sivusi Salaman viime kesänä Mikkelissä juoksemaa ennätystä 26,7aly, joten kummallisen kovassa kunnossa tammakin kyllä on! Ja se juoksupää. Ja yritys. Ja se, kuinka tuo hevonen laittaa itsestään ihan kaiken peliin, on jotenkin niin hämmentävää. Ei hevosella vain voi parempi luonne olla.


Salaman kanssa Kajaanissa - eikä omistaja voisi onnellisempi olla.


Reipas hevosenhoitaja työssään...

Kajaanissa Salamaa kävelytellessäni, pestessäni ja kuljetuskuntoon puunatessa, tuli jotenkin sellainen olo, että kesälomalta on saanut kaiken irti. Hevoset ovat kulkeneet niin hienosti, että loman aikana on saanut tehdä pelkästään mahtavia ravireissuja. Näiden hetkien voimalla sitä jaksaa taas ihan vaikka ja mitä - ehkäpä jopa aloittaa työt viikon päästä. ;)


Salama Kajaanin ilta-auringossa, kotiinlähdössä

13 kommenttia:

  1. Meidän ensimmäinen hevonen oli sh-ruuna Petu, jonka kanssa käytiin myös Kajaanissa. Mulla on muistikuvana vain, että Petu pärjäsi siellä hyvin, mutta Hippoksen mukaan homma on ollut vähän fifti-fifti: kaksi kakkosta ja kaksi ysiä :D Tosin, radan rempan jälkeen ei olla siellä edes käyty, kun ei ole ollut sopivaa pollea, jonka kanssa sinne matkata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeinhan sinä sitten juuri muistit, sillä niitä huonoja reissuja ei vaan tartte edes muistella. :D Minä en taas en ole käynyt Kajaanissa ennen rataremonttia, mutta niin olen ymmärtänyt, että melkoisen muodonmuutoksen on rata ympäristöineen tehnyt remontin myötä. Toivotaan, että teidän tupsujaloillekin löytyy sieltä pian soppelit sarjat, jotta pääsette Kajaanin kauneutta ihmettelemään. :)

      Poista
  2. Voi hitsi, mulla mennyt tuo Salaman startti ihan ohi! Onnea nyt tätä kautta kakkossijasta ja upea aika!! Kajaani ihan ykköspaikkoja suomessa, olisi kunkkarit ollut kiva siellä viettää..

    Onnea jatkoonkin, toivottavasti hienot hetket jatkuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. Meillä oli raveja alkuviikko täynnä, joten hyvä kun edes itse pysyi starteissa selvillä :)

      Kajaani kyllä ansaitsisi saada kuninkuusravit. En tiedä, onko päättäjäherrat edes vierailleet koko Kajaanin radalla, sillä kyllä siellä puitteet on paljon parammassa kunnossa kuin monella isommalla radalla. Ja majoitusmahdollisuuksia tuolla seudulla takuulla olisi.

      Toivotaan, että näitä hienoja hetkiä päästäisiin vielä tänä kesänä kokemaan lisääkin, mutta ollaan iloisia jo tästä menestyksestä! :)

      Poista
  3. Blogis on kyllä parhaista parhain, ihana seurata tallinne touhuja, kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kivasta kommentista. :) Kylläpäs piristi mieltä!

      Poista
  4. Onnea taas hienosta menestyksestä! En vaan voi lopettaa Aatun maasta-taivaisiin kehumista, on se vaan niin upea hevonen! Tuollaisen kisapään omaavan elukan kun vaan saisi joskus käsiinsä niin avot!
    Ja onnea Salkkarillekkin, on sekin kova tamma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hilla!
      Heh, kyllä Aatua saa ihan vapaasti ylistää, ei mua haittaa. :D Se on aina tuntunut äärettömän lahjakkaalta hevoselta, mutta on ihan huippuhienoa todeta, että se yhä kehittyy, varmistuu, viisastuu ja sitä kautta paranee vain.
      Salama on taas ennenkaikkea hyväpäinen. Sille juokseminen ei ole edes niin kovin helppoa, mutta luonteensa ansiosta se yrittää ihan viimeiseen saakka.

      Poista
  5. Onnea vielä hevosten hienoista suorituksista tätäkin kautta!

    VastaaPoista
  6. "Siis naureskeleeko tuo kuski kärryillä kesken kiivaimman kilvanajon?"
    -- Heh xD Ei riemulla rajaa, kun Aatulla ajaa!!

    Ja mitä kuvia se Merja on siellä taas ottanut, ei voi olla todellista xD

    Onnea vielä kerran, ne on kyllä ansaittu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sen varmaan täytyy olla... :D Jotenki tuosta kuvasta tulee tunne, että ei tämä kilvanajo niin totista puuhaa aina olekaan!

      Älä muuta sano, on aina melkoisen mielenkiintoista alkaa ladata kuvia koneelle, kun Merja on ollut kuvaamassa. ;) Mä en edes tajua, miten se ehtii kuvata aina ihan kaiken. :D

      Kiitos vielä! Kyllä tämä on ihmeellistä!

      Poista
  7. Kannaattaa tyhjentää kamera sitten ens viikonloppua varten ;)

    *tilannekuvia tulossa festariraveista* =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O-ou. :D Saa nähä unohtuuko kamera kotiin. ;)

      Poista