Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



28.7.2014

Arjen ympyrät

Sain jokin aika sitten joltakulta anonyymilta lukijalta tänne viestin, jossa hän kyseli kuinka meidän hevosten hoito ehditään/pystytään leipätyön ohessa järjestämään ja miltä hevostemme arki muutoinkin näyttää. Pysähdyin hetkeksi vastaamaan tuohon kysymykseen, mutta sitten tuntui, etten osaa millään sanoa tuollaisiin kysymyksiin mitään kattavasti ja lyhyesti. Päätin sitten kirjoittaa lähinnä noihin kysymyksiin vastaten ihan oman postauksen. Senkin lupasin tehdä kesäloman aikana, joten nyt on pikkupakko, kun viimeistä virallista kesälomapäivää viedään... ;)

Minun unelmani. Kuva taitaa olla toissasyksyltä.

Olen luullut, että blogiani lukee pääasiassa minulle tutut ihmiset. Mutta ilmeisesti niitä "ei tuttujakin" lukijoita on, ja olkoon tämä teksti sitten pääasiassa heille. Mietin myös kirjoitanko tätä loppujen lopuksi ollenkaan, sillä tästä voi tulla aika henkilökohtainenkin kertomus, mutta kokeillaan nyt ainakin.

Minun hevosharrastukseni alkoi tyypilliseen tapaan ala-asteikäisenä ratsastusleirien, hoitohevosten ja ratsastustuntien ja raveissa käymisen merkeissä. Sain ensimmäisen oman hevoseni Tuulen Nopsan ollessani 13-vuotias. Isäni on ikänsä seurannut raveja, mutta todellinen innostus hevosiin tuli varmastikin minun hevosharrastukseni myötä. Nopsasta tuli meille molemmille ja oikeastaan koko perheelle tärkeä hevonen. Siitä ei tullut mitään raviratojen ihmettä, mutta sen kanssa opittiin ja koettiin paljon. Nopsa oli 8-vuotiaana kuollessaan kantavana Totemi Rokista. Tuosta syntymättä jääneestä varsasta piti tulla isäni hevonen. Nopsan menettäminen oli varmasti minun elämäni suurin tragedia. Kun siitä oli sitten selvitty, ostettiin samana kesänä kaksi uutta hevosta, minulle ja isälleni omat. Salaisuus Rok oli ensimmäinen hevonen jota minulle käytiin katsomassa ja se oli kerrasta selvä. Tuolloin 2-vuotiasta tammavarsaa käytiin kyllä koeajamassakin, mutta luulen, että olisi ollut ihan sama, vaikka varsa olisi mennyt tuossa vaiheessa kärryt perässä puuhun, niin minä olin päätökseni tehnyt. Tuo liinaharjainen kiltti mutta äärettömän terävä tammavarsa olisi juuri se minun Salaisuuteni.

Vähän syksymmällä aloimme etsiä iskälle omaa kesällistä tai vuotiasta varsaa, mieluiten oria. Kävimme katsomassa yhteensä yhdeksää varsaa ennen kuin kohdalle sattui Aatu. En ymmärrä tänä päivänäkään kuinka sain iskän houkuteltua katsomaan Etelä-Suomeen yhtä pikkuista orivarsaa. Ajoimme kuuden tunnin matkan Muurlaan, katselimme vartin verran silmät pyöreinä emänsä rinnalla lentävää orivarsaa ja lähdimme kuuden tunnin kotimatkalle. Aatu oli upea. Me emme olleet koskaan aikaisemmin nähneet suomenhevosvarsaa, joka liikkui kuin lämminveriset. Niin käsittämättömän hienoa menoa. Aatu muutti iskän omistukseen jo 5 kuukauden ikäisenä.


Talli tänä kesänä. Oli Ylivieskan T75-raviaamu. Etsi kuvasta yksi hermostunut hevosenomistaja. ;)

Tuossa vaiheessa oli selvä, että hevosharrastus oli tullut jäädäkseen ja että siitä haluttiin tehdä elämäntapa. Päästiin maakauppoihin kotitaloni "takapihalla" olevasta pienestä pellosta. Oma talli rakennettiin seuraavana kesänä 2008. Se oli meidän hevosharrastuksemme käännekohta kymmenen vuoden vuokrapaikoilla toisten talleissa olemisen jälkeen. Oma talli on asia, josta olen kiitollinen ihan jokaisena päivänä. Se oli unelma, jonka toteutuminen on ollut merkittävin asia meidän hevosharrastuksessamme.

Tallissa on karsinapaikat viidelle hevoselle. Yksi karsina täyttää varsomiskarsinan mitat. Lisäksi tallissa on pesupaikka, valjashuone, loimenkuivaushuone ja rehulato kärryjen, purujen ja heinien säilyttämiseen. Halusin tallista valoisan, käytännöllisen ja toimivan. Äiti piirsi tallin pohjapiirrustuksen minun visioitteni mukaan ja rakennus nousi muutamassa kuukaudessa. Salama ja Aatu muuttivat omaan talliin juhannukseksi 2008 ja Samu ostettiin joukon jatkoksi maaliskuussa 2011 sen ollessa 1-vuotias varsa.

Starttivalmisteluja valjashuoneessa...


Hevoset saatiin pitkän toivomisen jälkeen kotiin, mutta valmennuspaikathan meillä ovat hukassa. Talvella iskä pitää läheiset metsätiet valtavan hyvässä kunnossa ja silloin ajoreittejä riittää, mutta kesällä hevosia ei pysty kovempaa ajamaan kotona lainkaan. Kaikki kovemmat ajot, lähinnä ihan perusharjoituksetkin ajetaan Kaustisen raviradalla, jonne meiltä on noin 45 kilometrin matka. Tällä hetkellä kaikki hevoset käyvät Kaustisella kaksi kertaa viikossa. Kotona ajetaan tai ratsastellaan vain välipäivien kävelylenkkejä. Valmennustapa on ollut ehkä vähän työläs, mutta toimiva. Ja ainut vaihtoehto. Minä viisveisaan niille puheille, että raviradalla treenattu hevonen saadaan siellä vain kyllästymään. Ne ihmiset, jotka ovat sitä mieltä, eivät ole koskaan ajatelleet, että radalla voi myös treenata, ei vain testata kuinka kovaa hevonen kulkee. Tässä vaiheessa Vellun osuus hevostemme treeneissä on valtava, sillä hänen oppejensa ja näkemyksiensä mukaan myös meidän hevosten valmennusohjelmat ja hiittiharjoitukset on suunniteltu. Jos ei muuta, niin ainakin matkustamaan meidän hevoset ovat oppineet, kun niiden elämään kopissaseisominen on kuulunut "iänpäivää". Väitän myös, että raviradalla treenattu hevonen ei opi pelkäämään rataa tai ravitapahtumaa ainakaan siinä määrin kuin ikuisesti kotona metsässä ajettu hevonen. Meidän hevoset käyvät radalla lenkeillä ja niille radalle tuleminen tai sen kiertäminen on ihan arkipäivää. Ei niiden tarvitse sitten ravipaikallakaan jännittää. Ja tähän väliin sitten sanottakoon, että Kaustisen ravirata mahdollistaa myös harjoitusten ajamisen hiittisuoralla, joka on myös ollut varsinkin tänä kesänä kovassa käytössä eli ihan täysin radalla ei jokaista harjoitusta ajeta.

Vanha kuva tämäkin, mutta näkymä on mun takapihalta. En kyllästy tähän maisemaan koskaan.

Hevoset ovat kuitenkin vain harrastus. Minä olen ammatiltani sairaanhoitaja ja työskentelen Kokkolassa teho-osastolla. Meidän työvuorot ovat 12,5 tuntia pitkiä, mikä sopii kyllä enemmän kuin hyvin hevostenharrastuksen kanssa yhteen, koska myös vapaapäiviä on pitkistä työvuoroista johtuen enemmän. Silloin kun minä olen töissä, iskä hoitaa hevoset ja taas toisinpäin. Toinen elämää suuresti helpottava asia on, että me saamme töissä suunnitella itse omat työvuoromme. Ravikaudella tämä on suunnaton helpotus! Hevosharrastusta helpottaa myös iskän työnkuva. Hänellä on pieni kiinteistönhoitoalan yritys ja työajat siksi suhteellisen joustavat.

Kaksi mun elämän tärkeää asiaa; oma hevonen ja oma talo.
Tässä ollaan Salaman kanssa lähdössä antamaan naapurin opettajalle eläkekyytiä viimeisenä koulupäivänä.

Nykyinen harrastaminen ja hevosenpito ei missään nimessä onnistuisi, jos meitä ei olisi kahta tässä touhussa. Kaksistaan homma saadaan toimimaan myös omien töiden lisäksi, mutta mitään muuta vapaa-aikaa ei kyllä ole, siitä on turha haaveilla.

Vaikka hevosten valmentaminen on kilpailuttamisen kannata se kaikkein tärkein asia, niin on sitä minusta myös hevosten hoitaminen. Ja siitä minä olen ihan fanaattisen tarkka. Etenkin niiden jalkojen suhteen... Jalat ovat hevosten tärkein työväline eikä niistä voi minun mielestäni yksinkertaisesti pitää liian tarkkaa huolta. Meillä on Kaustisen hiittireissuilla aina kylmäyskääreet mukana, joilla saadaan kotimatkan aikana kätevästi hevosten jalat kylmättyä. Nyt kesäaikaan hevoset ovat seisseet niin paljon pesupaikalla kylmäysletkuissakin, että välillä tuntuu, että pesupaikkoja olisi pitänyt rakentaa kaksi. ;) Yöksi kaikkien hevosten jalat kääritään. varastosta löytyy lampaanvillasta lähtien ihan kaikkea, mutta kyllä Back On Track -kääreet vain ovat ykköset lajissaan. Tykkään. Meillä on myös pieni HandyCure laserlaite, jolla hevosten jalkoja on pyritty hoitamaan. Sen suhteen minä en kyllä aina tiedä, onko se enemmän uskonasia vai onko sillä oikeasti vaikutusta. Hankala sanoa, mutta kaikkea ainakin yritetään!
 
Salaman normielämää
Nykyajan ravihevoset ovat huippu-urheilijoita eikä rasitusvammoilta voi välttyä kun treenataan paljon ja kilpaillaan kovaa. Eläinlääkäreiden osuutta on turha väheksyä. Meidän hevoset ramppaavat niin paljon Kaustisen ja Tampereen klinikoilla, että pikkuhiljaa ne kai alkavat viihtyä siellä kuin kotonaan. Ja puhelimeen vastataan joskus vain tervehtien nimeltä. ;) Ennaltaehkäisy ja vaivojen saaminen kiinni tarpeeksi aikaisin on mielestäni mielettömän tärkeää. Moni voi pitää meidän hevosia ihan rampoina, kun niitä käytetään niin paljon klinikoilla, mutta kyllä ne todellisuudessa käyvät taivutuskokeissa ihan ihmisten tarkkuuden (ja ehkä vainoharhaisuudenkin) takia. Enkä minä pidä hevosten jalkojen piikittämistä huonona asiana. Kilpailu on kovaa eikä radoilla tee tänä päivänä vaivaisilla hevosilla yhtikäs mitään. Ainakaan kauaa. Oman työnikin puolesta usko lääketieteeseen on kova ja ihan kaikkia vaivoja en millään usko nokkosilla ja sammaleella parannettavan.

Meidän hevosilla on minun mielestäni myös huippukengittäjä. Kun puhutaan hevosten hyvinvoinnista, en millään tahdo kaikkien hevosten (jotkut ovat asia erikseen) kohdalla ymmärtää kantojen laskemista ja fläppien laittamista. Kengityksellä voidaan auttaa hevosta löytämään balanssinsa, helpottamaan juoksemista tai korjaamaan liikeratoja, mutta vaivoja ei kengitykselläkään voi korjata. Siksi tykkään Jyrin peruskengittämisestä ja siitä, että tarvittaessa hevoselle voidaan hakea yksilöllisesti jotain muutoksia erikoiskengityksen keinoin.

Mitähän muuta vielä. Ruokinnasta. Se jos mikä on näin pienessä tallissa helppoa hoitaa yksilöllisesti. En ole ihan vakuuttunut, tarvitseeko nykypäivän urheiluhevonen kauraa yhtään mihinkään, vaikka meilläkin Salama ja Samu sitä osaksi syövätkin. Uskon, että nykypäivän hevosten mahaongelmien suurin syy on tietenkin stressi mutta osana myös kauraruokinta. En käsitä, miten siitä on niin vaikea päästää joskus irti. Yksilöllisyys. Se on ruokinnassa minusta avainsana. Meillä Salama ja Samu syövät Krafftin rehuja kauran lisäksi ja Aatu Racingin Selectediä ja Progut Farmia. Aatun mahaongelmat loppuivat siihen paikkaan, kun tuon Selectedin syöttäminen aloitettiin. Äärettömän hyvä, täysin viljaton rehu! Aluksi vähä epäilin, jaksaako kilpahevonen treenata ja startata vain Selectedin voimalla, mutta ainakin toistaiseksi huoli on ollut turha. Lisäksi hevoset syövät meillä pellavansiemenlitkua ja suolaa sekä B-vitamiinia ja rautaa hyvälaatuisen heinän lisäksi.

Hevosten treenaminen ja valmennuslenkit ovat hyvin pieni osuus siitä ajasta, mitä hevosten hoitamiseen käytetään, vaikka se treenaaminen onkin se kaikkein oleellisin asia. Ei mikään hevonen juokse pelkällä jalkojen käärimisellä, vaan työt tehdään säännöllisillä valmennuslenkeillä.

Samu jalkojen kylmäyksessä. Kuva oli näköjään epätarkka.

En tiedä vastasiko tämä kirjoitus nyt osimoilleenkaan tarkoitustaan. Ihan samanlaista touhua tämä meillä on kuin muillakin talleilla. Hevosharrastus on meillä alkanut ihan nollasta mutta töitä on koitettu tehdä ahkerasti, kysytty neuvoa, mutta myös uskallettu luottaa vain siihen omaan tekemiseen. Nykypäivänä hevoset määrittelevät kuitenkin lähes tulkoon kaiken muun elämän. Suunnittelen työvuorot hevosten mahdollisen kilpailuttamisen mukaan ja ylipäätänsä lähes kaikki muut menemiset karsitaan aina hevosten hiittireissujen tieltä. Mutta se on meidän valintamme. Hevoset vievät kaiken mahdollisen ajan ja rahan, mutta kyllä ne myös antavat niiiiiin äärettömän paljon. Raviurheilu on tuonut meille huikeiden kokemusten lisäksi paljon uusia ystäviä, samanhenkisiä tuttuja ja ihmissuhteita. On ollut myös upeaa tajuta, kuinka moni meidän hevosten startteja seuraakaan. Sukulaisten elämäänkin on tullut ravien seuraamisen myötä aivan uusi harrastus ja kaupassa käydessä sellaiset ihmiset voivat kommentoida jotain hevosten starteista, joiden en koskaan ole tiennyt edes raveja seuraavan. Loppujen lopuksi raviurheilu on aika yhdistävä harrastus. Kuten on varmasti aikaisemminkin tullut sanottua, meillä on loistava tiimi ympärillämme. Yksin me emme olisi koskaan saavuttaneet yhtään mitään. Mutta on meillä ollut myös uskomaton tuuri saada talliin sellaiset hevoset kuin Salama, Aatu ja Samu. Niiden rinnalla meidän ihmistenkin osuus tuntuu joskus aika pieneltä.

Yksi hevosten starttiaamuista. Tallin piha on kyläläisten autoja täynnä: kaikki elävät mukana!

Vain taivas rajana. Sellaisia kai ne hevosihmisten unelmat ovat.
Kuva otettu tallin ovelta, Samu näkyy tarhassa

19 kommenttia:

  1. Kiitos, olipas mielenkiintoista luettavaa! En ollut aiemmin tiennyt, että teillä on noin lyhyt hevoshistoria. Kiva nähdä, että noinkin lyhyellä kokemuksella voi yltää hienoihin saavutuksiin! Yksi hevosmies mulle väitti, että hevosmieheksi synnytään. Vaan nyt se väite on kumottu :)
    Onnea ja menestystä jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kommentistasi. :)
      Juu, meillä "hevoshulluus" on sukuvika, mutta juuri meidän hevoshistoriamme on vielä melkoisen lyhyt. Nollasta on todellakin aloitettu. Hyvä hevonen antaa kuitenkin paljon ihmisten virheitäkin anteeksi.

      Poista
  2. Kiitos aivan mahtavasta postauksesta selkeine kuvineen, kyllä valotti paljon asioita tälläiselle joka ei teitä tunne :) Teette kyllä paljon töitä hevostenne eteen ja teillä on tosi kaunis ja siisti paikka. Onnea jatkoon kaikessa mitä teette! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nöyrimmät kiitokset. Mukava, jos teksti vastasi tarkoitustaan ja valoitti "ulkopuolisillekin" vähän minun elämääni.
      Hevoset ovat meille niin tärkeitä, että toivottavasti tämä postaus valaisi myös, kuinka paljon me näiden harrastuskavereiden eteen olemme valmiita tekemään. Joskus tuntuu, että tarvittaessa kuukin haetaan taivaalta. ;) Uskon tosin, että tähän näkemykseen yhtyy hyvin moni hevosenomistaja oman hevosensa kohdalla.

      Poista
  3. kyllä teitä ihan ulkopuolisetkin seuraa... musta on ainakin tullu ihan fani;) blogi on hyvä, realistinen ja mielenkiintoinen. päivitykset on mielenkiintoisia ja kuvat loistavia. lisää vaan kaikkea ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon, paljon kiitoksia kommentistasi. :) Että mulla on oikein fani, eipä olis uskonut. :) Aika tahtoo olla rajoittava tekijä blogin päivittämisen suhteen, mutta yritän kirjoitella niin usein kun vain työt ja hevoset mahdollistavat.

      Poista
  4. Todella mukavaa luettavaa. :) Ilo seurata paikallisten menestystä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! On mukavaa, kun niin monet jaksavat seurata meidän hevosten starttailua. :)

      Poista
  5. Hienot puitteet ja upeat maisemat, huh ihan kateeksi käy! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Toholammin jokilaakso on kyllä maisemiltaan upea, vaikkei sitä ehkä itse paikkakuntalaisena oikein osaakaan arvostaa. Hevoset ovat meille niin tärkeitä kavereita, että ne mielestämme myös ansaitsevat saada mahdollisimman hyvät elinolot, siksi myös tallista ja puitteista on koitettu pitää hyvä huoli.

      Poista
  6. Mielenkiintoista luettavaa, osa näkemyksistä eroaa omista, mutta kyllä tässä maassakin monella eri tavalla ja ruokinnalla saadaan hevoset kulkemaan. Ja jopa erilaisilla hoitomenetelmillä. Siksi mielestäni pitää myös uskaltaa myöntää että monella eri tyylillä voi saada tuloksia :) Ja teidän tyylillä MYÖS näyttää tulokset loistavilta!!

    Miksikäs teidän orit puuttui kunkkareiden listoilta?? Toivottavasti jaksat jatkaa blogin pitämistä, tämä ihan parhaita raviaiheisia suomessa! Ja kuvat hienoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi.
      En missään, en todellakaan missään nimessä halua sanoa, että meidän tapamme pitää, hoitaa tai valmentaa hevosia olisi mitenkään oikea. Ei missään nimessä. Mutta minä en osaa kertoa kenenkään muun tallin valmennus-, hoito- tai ruokintatavoista. Tämä oli meidän hevostemme elämän kuvaamista kera omien mielipiteitteni.

      Tämän harrastuksen yksi kiehtovin puoli onkin juuri se, kuinka erilailla valmennetut hevoset pärjäävät valtavan hienosti. Ei todellakaan ole yhtä oikeaa tapaa.

      Meidän oriit huilaavat kunkkareiden yli ja keskittyvät sitten toivottavasti Rovaniemen T75-kierrokselle. Samun kilpailuttamisessa pitää nyt vain pitää järki päässä ja Aatulle ei Porista löytynyt oikein istuvaa sarjaa.

      Kiitos kovasti kehuistasi blogia kohtaan. Ihan hämmentävää lukea tällaisia kommentteja. Välillä tuntuu, että blogipäivitykset tulevat harvakseltaan, mutta kirjoittelen kyllä kun töiltä ja hevoshommiltani ehdin.

      Poista
  7. Tosiaankin mielenkiintoista luettavaa! Tuntuu että näitä raviaiheisia blogeja on vähässä, ainakin hyviä semmoisia, mutta tää blogi on päässyt listani kärkeen ;-) Hienoja kuvia, hienoja hevosia ja ihan älyttömän hienot puitteet pitää hevosia, wau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta ja niin kovin positiivisesta kommentistasi. :)
      Minäkin mielelläni lukisin raviaiheisia blogeja, mutta niitä todellakin on valitettavan vähän ainakin minun tiedossa. Kiva kuitenkin, jos olet täältä löytänyt mieleistäsi luettavaa.

      Poista
  8. Jaaha tekeekö Salama kuninkuusravi Aatut Porissa..;) Pidetään peukkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen en usko, mutta hienoa on olla Salaman kanssa mukana. :) Me tarvitaan menestyäksemme kyllä kaikki peukut pystyyn sunnuntaina!

      Poista
  9. Tämä oli hyvä postaus, kyllä enemmänkin voisi olla tällaisia ;O)
    Ja hei, teidän mahtavista varustehuoneista olisi saanut olla enemmänkin kuvia! Siellä on niin hienoa ja siistiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, voisi varmaan, jos joku ehtisi näitä kirjoittaa ja vielä aiheetkin keksisi. :D Viime aikoina on taas ollut jokseenkin aika ja motivaatio koko blogia kohtaan niin hukassa. Miksei aina vois olla kesäloma? ;)
      Voi, ei meidän varustehuoneissa ei oo kyllä läheskään aina siistiä. Mutta ihana, jos sinä olet sitä mieltä. Parempi siis olla laittamatta kuvia, ettei mielikuva muutu. ;)

      Poista
  10. Hei, toivottavasti näet kommentin vaikka vanha postaus onkin, mutta kysymykseni, onko teillä vielä käytössä tuo racingin selected rehu? Oletko ollut tyytyväinen siihen? Millaisia määriä syötätte ja tarvitseeko suomenhevonen muuta siihen lisäksi? Kiitos jo etukäteen ja anteeksi uteluni, pähkäilen vaan oman suomenhevoseni ruokintaa..haluaisin vaihtaa pois kaurasta..

    VastaaPoista