Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



14.7.2014

Elämyksiä ja ennätyksiä

Kotiratamme Kaustisen vuoden kohokohta, kaksipäiväinen raviturnee on taas tältä vuodelta ohitse. Kaksipäiväinen jännitysnäytelmä on nyt nähty myös meidän hevosten osalta. Kaustisella oli hienot ravit. Neljä suurkilpailua ja T75-finaalikierros takasi sen, että lähdöistä ei ainakaan tasoa puuttunut. Hevoset olivat upeita. Aurinko porotti kaksi päivää hellelukemiin. Ja kovaa mentiin. Niin pirun kovaa. Samu teki Pikkupelimannista kilpailun isolla koolla, vaikka lopulta simahtikin itse kuudenneksi. Silti. Nelivuotisnoteeraus 26,4ake on huima tulos ja Samun uusi ennätys. Ennätysputki jatkui lauantaina Aatun toimesta, kun se alkulaukkansa jälkeen intaantui kiskaisemaan ensimmäistä kertaa valiotuloksen voltista ja Aatun tasoitusennätys kirjataan nyt lukemiin 24,6ke. Kyllä kelpaa!

Kaustinen 11-12.7.2014

Oikeastaan viikonlopun jännitysnäytelmä alkoi jo torstaina Kaustiselta, kun Salaman kanssa käytiin hiitillä ja klinikalla. Kantava. Kauas on pitkä matka ja yksitoista kuukautta on piiiiitkä aika, joten hirveitä hurraa-huutoja on vielä turha huudella, mutta varsaprojektin ensimmäinen ilonaihe koettiin tietenkin juuri tuolloin viime torstaina klinikalla ultraäänilaitteen kuvaruutua katsoessa. Siellä se tuleva suurten toiveiden lähde (ja huolen kohde...) oli pisteenä kuvaruudussa. :) Kävi miten kävi, niin tähän saakka kaikki on sujunut tässä projektissa kummallisen helposti; yksi kiimakontrolli, samana päivänä Aatun hyppyytys ja Salaman siemennys, kahden päivän kuluttua tsekkaus, että ovuloitu oli ja nyt sitten matka jatkuu tiineen tamman kanssa. Sen pitemmälle on vielä turha ajatellakaan.

Jännitysnäytelmän toinen päivä oli se kaikkein kamalin. Tai ihanin. Ihan kuinka vain. Samun Pikkupelimanniajon finaalipäivä! Edelleen iho nousee kananlihalle ja suupielet venyvät korviin vain muistellessa sitä huikeaa fiilistä, mitä raviperjantai tarjosi. Jotain niin hienoa. Kaikesta huolimatta. Edelliskerrasta olen sentään minäkin jossakin asiassa kehittynyt. Aatun kanssa Pikkupelimanniin osallistuminen oli lähinnä vain kamalaa. Ihan hirveää. Ihan liian jännittävää. Yksinkertaisesti vain kamalaa. Nyt kolme vuotta myöhemmin tuota samaa hienoa hetkeä Samun kanssa eläessä oli vain mahtavaa. Upeaa. Nyt siitä kaikesta ainutlaatuisuudesta ja hienoudesta osasi sentään jo nauttia. Elää ja tuntea sitä huikeaa tunnelmaa ja fiilistellä nuo hetket johonkin muistin syövereihin. Tähän kuuluisi jatkaa, että "koska näitä hetkiä ei ehkä pääse elämään enää koskaan". Mutta en sano. Sillä viimeiset kolme vuotta ovat todistaneet minullekin, että raviurheilussa ihan kaikki on mahdollista. Myös se, että salama iskee kaksi kerta samaan paikkaan.


Hetki.
Tunnelmia varikolta.
Karsintastartin jälkeen Samun etupään kengitystä yritettiin vähän kevennellä ja muutella, jotta etunen ehtisi alta pois myös isoa kovaa mentäessä. Samu juoksi karsinnassa etujaloissa 20x8 hokkikengät eli jokseenkin varaa on kevennellä. ;) Nyt edessä oli normaalimman painoiset kengät päärynäkengän palalla ja hokeilla varustettuna. Ravi kävi lämmityksessä hienosti ja Samu näytti muutenkin erittäin letkeältä. Kyydissä ensimmäistä kertaa istunut Moilanen oli samaa mieltä: "Tosijuoksija". Taktiikasta ei oltu puhuttu ennakkoon mitään, kun mönkään ne menevät aina, kun jotain yrittää muka oikein suunnitella. Esittely sadan metrin välein on aina sellainen hetki, mihin ei vain totu. Se on aina jotenkin niin juhlallinen hetki. Niin nytkin, kun Samu asteli vuoden 2014 Pikkupelimanniajon esittelyyn numero yksi kyljessä. Mun mainiot kaverit olivat myös pitäneet huolta, että Samulla oli ravien kaikista parhaimmat kannustusjoukot. Oli banderolli, paitoja, ääntä ja huippufiilis. Oli suuren urheilujuhlan tuntua.


Samu lämmityksessä
Tiimipalaveri lämmityksen jälkeen
Mun rakkaiden, tärkeiden, käsittämättömien kavereiden aikaansaannos.
Ari otti Samulla harjoituslähdön, jossa se lähti kovaa. Kaiketi siinä selvisi sitten myös juoksun taktiikka. Varsinaisessa lähdössäkin Samu ampui korviaan pyöritellen keulaan. Eleettä, kuten kuuluttajakin sanoi. En tiedä, voiko 4-vuotias suomenhevonen enää enemmän juoksijalta näyttää, kuin Samu ensimmäisellä viidelläsadalla metrillä. Kuski istui kyytillä liinat kiinni ja ääntäkään päästämättä ja Samu latasi ensimmäisen puolikkaan väliajaksi 23,5. Matka jatkui keulassa Taruntuuli rinnalla ja liuta kovia, upeita kilpakumppaneita perässä. Kierros 25,5. Siinä vaiheessa jo kyllä tiesi, että noutaja tulee. Ei Samu yksinkertaisesti jaksa pitää vielä tuollaista tempoa maaliin saakka. Eikä jaksanutkaan. Kuski sanoi, että oli vielä maalisuoran alussakin sitä mieltä, että istuu voittajahevosen kärryillä, mutta toisin kävi. Toisessa parissa juosseet kilpakumppanit kehittivät vielä 23-vauhtisen päätöspuolikkaan kirin, johon Samu ei pystynyt vastaamaan. Viimeiset 200metriä olivat vaikeita ja ravikin huononi. Nyt niitä kuuluisia maitohappoja on sitten todellakin maistettu. Maaliin Samu saapui kuudentena ja kirjautti itselleen upeat ennätyslukemat 26,4ake. Voiton vei Säihkeen Säpinä kilpailuennätyksellä 25,5ake. Hurja kilpailu. Hurja ikäluokka.

Lähdön jälkeen Samulla on ollut kaikki hyvin. Jo seuraavana päivänä se pelasi tarhassaan pallopelejä kuin aina ennenkin. Loppusuoralla väsyminen on varmaan vaivannut ihmisiä paljon enemmän kuin hevosta. Kova ja hyvä hevonenhan vain vahvistuu tuollaisesta tyhjennysstartista, mutta heikompiluonteinen muistaa maitohappohyökkäyksen iän päivää. Nähtäväksi jää, kumpaan kastiin Samu kuuluu. Hevonen on huippulahjakas, ennenkaikkea varhaislahjakas, mutta ei missään nimessä valmis. Samu pääsee vaikka kuinka kovaa, mutta ei näköjään kuitenkaan jaksa isona keskentekoisena hevosena kantaa itseään äärivauhdeissa ihan loppuun saakka. Tämän startin jälkeen ollaan viisaampia ja jatkossa hevosen treeni- ja kilpailuohjelmaa pitänee vähän entrata. Elämä ei lopu tähän nelivuotiskauteen.


Perjantaita seurasi lauantai. Jännitysnäytelmän kolmas päivä. Kaustiselle lähdetiin Aatun kanssa. T75-finaalikierros tarkoittaa yhtä kuin järjettömän kovatasoisia lähtöä. Sellainen oli Aatunkin ohjelmassa. Huippu- vastaan tähtidivisioonahevosten kohtaaminen täyden matkan voltissa. Huhhei. Aatulla numero yksi. Koska oltiin Kaustisella, oli meillä mahdollisuus nyt vähän huijatakin Aatua. Se on hiittireissuilla nykyään itse rauhallisuus, mutta tahtoo starteissa edelleen vähän turhaan hermostua. Nyt iskä kävi ajamassa sillä ikään kuin ensimmäisen lämmityksen hiittisuoralla hiittikärryistä ja toisen Vellu kävi ajamassa radalla niinikään hiittikärryistä. Sitten käytiin pesulla ja vaihdettiin kilpatamineet ylle.


Aatu lämmitettiin "suuren maailman tyyliin" hiittikärryt perässä.
Esittelyssä. Ihan kilpatamineissa. ;)


Pruuvi.
Tiedä sitten onnistuiko "huijaus" ja oliko kotiradalla vain muutenkin tutumpi juosta. Jokatapauksessa Aatu teki lauantaina ehkä uransa parhaan startin. Paalun voltista numero yksi on ehkä vihonviimeinen lähtöpaikka Aatulle. No, siitä nyt kuitenkin koitettiin räpiköidä matkaan siinä määrin, että lähtökiihdytys oli ihan onneton. Aatu haki askeliaan jo ensimmäisillä metreillä ja suoran lopussa / ensimmäisen kaarteen alussa laukkasikin. Sisäpareista ei ollut toivoakaan päästä ulos ja laukka näytti kyllä ihan nippanappa pitkältä laukalta ennen kuin Aatu heitti raville ja sitten sitä alkoikin tapahtua. Vellu pääsi nostamaan Aatun jo ensimmäisen takasuoran lopussa viidennestä parista sisältä neljänteen ulkopariin ja käsky kolmannelle radalle kävi noin 700 metriä ennen maalia.

Minusta Aatulla ei pitänyt olla mitään jakoa kärkisijoihin noin kovassa lähdössä eteenkään alkulaukan ja lopulta kolmannen radan kiertelyiden jälkeen. Mutta sieltä se vain jyräsi. Korvat luimussa ja kuolainta purren. Ehkä elämänsä kirin. Kärjessä Kujanpään Jyräys lopetti 20,5-vauhtilla päätöspuolikkaan, ei Aatu sitä tavoittanut, mutta monia muita kylläkin. Ja ohittikin. Maalissa huiman juoksun jälkeen viidentenä uudella volttiennätyksellä ja itse asiassa uran toiseksi parhaalla noteerauksella 24,6ke! Voi elämänkevät. Lähdön jälkeenkin jännitettiin vielä hylkäystuomiota alkumatkan laukasta, mutta sitä ei tullut! Meille viides sija noin ankaran tasokkaassa lähdössä oli kyllä todellinen voitto! Huima Aatu!


Piiri pieni pyörii
Lähtöhetki. Ja askelmerkit yllättäen hukassa. Aatulla melkein keittää... ;)
Kierros täyttymässä. Neljäs pari ulkona.

Kirikierrokselle. Tässä vaiheessa jo ravi käy...
Loppusuora. Aatu kaikista uloimmaisin hevonen.


Maalilinja ylitetty.
Aatu saapui maaliin rintarinnan ei enempää eikä vähempää kuin tuoreen Suurhollola-sankarin Jokivarren Kunkun kanssa.


Tällä hetkellä tekisi itse jo melkein mieli huokaista. On tämä hieno harrastus. Upea laji. Hevoset ja tämä harrastus ovat antaneet meille jo niin kovin paljon. Mutta uusia kokemuksia kohti on taas suunnata katseet. Lähtölistoilla roikkuu tällä hetkellä pitkästä pitkästä aikaa taas myös Salaman nimi. Mikkelissä ensi sunnuntaina, viimeinen lähtö ja numero yhdeksän. Mailin ryhmäajo 26,0 ja hitaammat. Tuo startti voi suurella todennäköisyydellä olla Salaman viimeinen. Tai sitten ei. Ainakin se tullaan ajamaan kuin se olisi tamman viimeinen. Kaikki kengät pois ja ufot perään. Mitäpä sitä turhaan kiertelemään: Pisteitä on säästetty vain ensi sunnuntaita varten. Tammaa on hoidettu vain tätä starttia silmällä pitäen. Mikkeliin lähdetään vain ennätys mielessä. Nykyinenkin ennätys on toki hieno, mutta yksi taistelu kymmennyksiä vastaan vielä käydään.

Aatun nimi taas löytyy Oulun ensi maanantain lähtölistoilta. Lähtö kuusi ja numero yksi. Taas. Ja teemaan sopien mailin ryhmästä. Saa nauraa. Matka ei todellakaan ole Aatua varten, mutta sarjamääritys oli; 24,0 ja hitaammat. Huominen Tampereen klinikkakeikka kuitenkin vasta kertoo lähdetäänkö Aatun kanssa oikeasti Ouluun vai pidetäänkö parin viikon huoltotauko.

Viime viikonlopun ravitunnelmia ei voi sanoin kuvailla. Mutta koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, niin loppuun vielä kuvafiilistelyä perjantain ravitunnelmista. Eipä näitä katsellessa osaa sanoa mitään muuta kuin saman minkä facebookkiin jo kirjoitin:

Mulla on maailman parhaimmat kaverit. Ja Pikkupelimannissa Samulla oli ehdottomasti parhaimmat kannustusjoukot. Te ootte mahtavia, ihan kaikki! Te kaverit teitte Samun kanssa tuosta päivästä huippuhienon. KIITOS!

Tämä oli jotain niin mykistävää. Jotain niin hienoa! Tässä jos missä on tunnelmaa!!!!


Fanipaidat oli perjantaina kyllä todellakin liikkeellä!


Banderolliin otettiin nimmarit "uudelta kuskilta"...

...ja "vanhalta kuskilta" ;)



Mervin sanoin: "Raviurheilu on muutakin kuin ankaraa kilvanajoa". Minusta tämä kuva todistaa sen.
Raviurheilu on niiiiiin paljon muutakin.

KIITOS tytöt, te olette parhaita!


12 kommenttia:

  1. Mahtavaa ja upeaa! Eihän tuohon voi muuta sanoa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne olikin juuri oikeat sanat kuvaamaan fiiliksiä. :)

      Poista
  2. Onnea taas hirmuisesti upeista suorituksista! Tullee ihan tippa linssiin kun näitä tarinoita lukkee :')
    Onnittelut myös Salaman tiineydestä ja tsempit tuleviin startteihin!
    Teijän menoa on niin upea seurata ja blogin kautta saa ihanasti elää hetket mukana, kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hilla. Toivottavasti teksteistä kuvastuisi edes hippusen verran sitä huikeaa fiilistä, mitä nuo onnistuneet startit saavat aikaan. Sillä se tunne on jotain niin parasta. :)
      Kiva, kun olet jaksanut seurata meidän tekemisiä jo vaikka kuinka kauan!

      Poista
  3. Mahtavaa, taas kerran! Mitä näihin sun postauksiin voi ylipäätään muuta kommentoida? ;D

    Toivottavasti Samu on joskus tarjolla jalostukseen ;)

    t. Teidän suuri fani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuinka ihana kommentti. :) Kiitos fanille mukanaelämisestä!

      Toivottavasti Samun meriitit joskus ovat sellaiset, että se pääsisi kantakirjaan. Sillä minäkin haluaisin siitä varsan. ;)

      Poista
  4. Paljon onnea hienoista suorituksista sekä tietysti siitä pienestä pisteestä ultran näytöllä!

    Mikkelissä paikanpäällä pidän peukkuja viikonloppuna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mervi kommentistasi ja ennenkaikkea niistä sunnuntaisista peukuista. Niillä oli varmasti nyt ihan ratkaiseva voima ja merkitys.

      Poista
  5. Onnea, onnea! Toivoin niin että Pikkupelimannin voitto olisi napsahtanut Samulle, mutta tuleehan noita startteja vielä :)

    Varsaonnea myös, mikään ei ole niin ihanaa kuin olla fairy godmother!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisihan se suurkilpailuvoitto maistunut kotiradalla enemmän kuin makealta. Mutta nyt kävi näin ja kuten sanottua, nelivuotisikäluokan kärki on tänä vuonna sekä leveä että ihan hurjan kova.

      Suuresti Kiitoksia kaikista onnitteluista. :)

      Poista
  6. Salamalle hyviä viimeistelyjä ja kuiskutuksia korvaan ja toivottavasti ennätys kirjoitetaan huomenna uusille lukemille. 24.9aly olisi mahtavat numerot mamma tammalle, tsemppiä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lauantaina vähän hymyillen luin tätä sun ihanaa viestiäsi. Että ihan valioaika. Nyt ei enää hymyilytä, nyt naurattaa! Sinä olit niiiiiin oikeassa. 24,9aly juuri ja tismalleen. Ne on hurjan hienot lukemat, enkä minä voisi enää tyytyväisempi olla. On tämä ihanaa!

      Poista