Raviurheilu on minun mielestäni ennenkaikkea haaveita. Unelmia menestyksestä ja uskoa omaan tekemiseen.
Hevosihmisiltä haaveet eivät koskaan lopu. Minun pitkäaikanen suuri haave omasta tallista toteutui kesällä 2008.
Lohkoamisen yhteydessä tallitontti sai osuvan nimen; haavemaa.


Tallissamme asuu neljä suomenhevosta, joiden kanssa touhutessa kaikki mahdollinen vapaa-aikani kuluu.

Tämä blogi pitää sisällään ajatuksiani raviurheilusta, elämästä yleensäkin ja juttua hevostemme arjesta.



24.7.2014

Ennätykset uusiksi

Huh hellettä ja huh ihan muuten vaan. On ollut melkoisia ravireissuja viime aikoina. Kokeillaanpa nyt, uudella ja paremmalla ajatuksenjuoksulla kertoa jotain Salaman ja Aatun viimeisimmistä starteista, vaikken minä tiedäkään mitä niistä sanoisin. Hevoset löivät viime juoksuissaan pöytään ajat 24,9aly ja 23,9aly, joten vähän hiljaiseksi vetää.

Salama Mikkelissä

Salaman raviura on tarina sinällään. Ei siihen liity mitään suurta tuhkimotarinaa tai draamaa, mutta töitä siihen on kuulunut. Edes minun lähipiirissäni ei ole montaa ihmistä, jotka tietävät tai ymmärtävät, kuinka paljon Salaman jalkojen eteen on tehty töitä. Ja kuinka paljon vaivojaan se peittää raveissa omalla yritteliäisyydellään ja hyväpäisyydellään. Nivelvaivojen kanssa on opittu elämään ja toki vuodet ja valmennus ovat kovettaneetkin hevosta ja sen jalkoja. Viime syksy ja puolet talvesta kuntoutettiin sitten vasemman etujalan syvää koukistajännettä. Vamma oli mitättömän pieni, mutta ehkä huonoimmassa mahdollisessa paikassa jännetupen sisällä. Jalka parani, mutta entisenlaistahan siitä ei tullut. Jo kilpailemaan pääseminen tuon vamman jälkeen oli valtavan suuri voitto. Jänteen reagoitua kesäkuussa ajetun Ylivieskan startin jälkeen oli tehtävä päätöksiä. Ja hetkeksi minäkin jo luovutin. Olin jo päättänyt aikaisemmin, että toista kertaa en ala puolta vuotta Salamaa enää kävelyttämään ja jännettä parantamaan, vaan sitten sen ura saa olla loppu. Hetken aikaa kuvittelin ja asennoiduinkin niin. Minulla on kuitenkin ollut yksi haave. Salaman starttaaminen Mikkelissä vielä kerran on ollut haave jo viime kesästä saakka. Jos sinne ei olisi enää päästy, olisi se ollut ainut asia, mikä minua olisi Salaman raviuralta jäänyt harmittamaan. Se harmitti ihan tarpeeksi paljon jo niillä viime syksyn ja talven lukuisilla kävelylenkeillä. Se harmitti uudestaan taas jänteen reagoitua nyt tänä kesänä. Kunnes sitten taas päätin, ettei me Salaman kanssa vielä luovutetakaan.

Heinäkuun 20. päivä ympyröitiin kalenterista ja alkoi elämä vain tuota päivää kohti. Kuukausi sitten Salaman jännejalan vuohisnivel piikitettiin irab-hoidolla Kaustisella ja samalla tamma sai Tildrenit infuusiona suoneen. Ja Aatun siemenet sisään. Alkoi hillitön jalan kylmäys ja hoito. Hiiteillä Salama oli laiska, mutta ravasi kuitenkin hyvin. Viimeiset kaksi viikkoa Salama on seissyt enemmän pesupaikalla kylmäysletkuissa kuin ollut karsinassa tai tarhassa, missä se tietenkin pystyi myös olemaan jäät käärittynä vasempaan etujalkaan... Salama oli koko ajan kovin iloinen ja tyytyväinen. Minä puolestani päätin, että heinäkuun 20.päivä Salama juoksisi Mikkelissä ja silloin minä voisin sanoa, että kaikki voitava oli varmasti tehty. Ja se todellakin oli tehty. Viime sunnuntaiaamuna Mikkeliin lähtiessä talutin iloisen ja niin terveenoloisen Salaman kuljetuskoppiin ja totesin, että yhtään enempää en olisi voinut enää sen eteen tehdä.


Ennätysjahtiin pruuvaamassa. Ufot perässä avoin jaloin.




Mikkeli on ollut toive ja tämän kesän tähtäin. Ennätysjahtiin lähdettiin nöyränä mutta hyvillä mielin. Meillä ei ollut enää mitään hävittävää. Salamalla oli Mikkelin St Michel -viikonlopun viimeinen lähtö. Mikkelissäkin tarkeni. Jossain vaiheessa ripsi vähän vettäkin, mutta niin vähän, että se oli ennemminkin vain hyvä asia. Lämmityksessä Salama näytti minun mielestäni hyvältä ja ravasi terveenoloisena. Kengät riisuttiin starttiin pois ja Salama pääsi käymään vielä välisuihkussakin.

Lähtö 12. Mailin ryhmäajo 26,0 ja hitaammat. Salamalla numero yhdeksän, mistä oltiin jo ennakkoon kovin tyytyväisiä, sillä tuolta paikalta Salama saisi sen tarvitseman sisäratareissun. Salama avasi sen minkä kintuistaan pääsi ja juoksupaikaksi muodostui kolmas pari sisällä. Täydellistä. Pysy siellä vain. Avauspuolikas 23,0. Tuon revityksen jälkeen sanoinkin iskälle ääneen, että nyt taisi mennä vauhti hiljaiseksi, kun Salamakin pysyy porukassa. Tamma näytti kolmannessa sisällä hyvältä, piti ihan edelleen menevän selän kiinni ja ravi näytti kummallisen helpolta. Kierros 23,0. En todellakaan ollut uskoa korviani. Ei voinut olla!?! Ravaa nyt vain loppuun saakka.... Loppusuoralla Seliseli karkasi keulasta, mutta muu poppoo olikin sitten todella tasaista sakkia. Salaman edessä ollut hevonen simahti päätössatasilla ja Salama jäi sen perään pussiin. Kerrankin, kun näytti että sillä olisi ollut vielä paukkuja ohituksiinkin. Mutta minkäs teet, paketissa oltiin. Salama oli maalissa kahdeksantena. Voittaja lopetti 24-vauhtia, mutta muu porukka jäi siitä reippaasti. Heti maalissa oli kuitenkin selvä, että tavoitteet täytettiin ja Salama teki uuden ennätyksensä. Sen mitä haaveiltiin ja sen, mitä Mikkelistä tultiin hakemaankin. Minä en koskaan uskonut valiotulokseen. Itseasiassa startin jälkeen Salamaa kävelyttäessäni kuulin sen ajaksi tulleen 25,0. Mutta vasta tulospöytäkirja sen paljasti minullekin: VALIOAIKA 24,9aly!!! Minun Salaisuudelleni! Käsittämätöntä.

Lähtökuopissa


Lähtökiihdytys

Viimeistä kertaa takasuoralla, kierros täyttymässä 23-aikaan.

On tuo Salama vain luonteeltaan jotain niin ihmeellistä. Kaikkensa antava, yrittävä, kilpailuhenkinen ja viimeiseen saakka ihmistä palveleva. Valiotamma. Mieletöntä. Eihän sellaisia ole kuin kaikki oikeasti hyvät hevoset. Uskomatonta.

Salaman valiotulos on varmasti meidän tallin hevosten tämän kesän suurin saavutus. Se on huikea ennätys tammalle ja paras mahdollinen kiitos sen koko raviuralle. Nyt Salaman nimen perässä on aika, joka tekee siitä toivottavasti myös arvoisensa siitostamman. Mikkelin reissun jälkeen takki on ollut itsellä ihan tyhjä. Valiotuloksen lisäksi on kummastuttanut, että Salaman jalka ei ottanut startista lainkaan itseensä. Kuvittelin koko ajan Mikkelin startin jäävän Salaman viimeisimmäksi, mutta nyt on mahdollista että se ei sitä välttämättä ollutkaan, kun tamma tällä hetkellä vaikuttaa niin hyvinvoivalta. Katsotaan.





Aatu sitten. Järin oli Mikkelistä kotiuduttu, kun pukkasi uutta ravireissua Ouluun. On tämä ollut vaan niin mahtavaa!!! Oulun reissun edellytyksenä oli, että Aatu sai edellisviikolla Tampereen klinikalta taivutuskokeissa puhtaat paperit. Nuoruuden vaivat ovat ilmeisesti takanapäin, kun hevonen on nyt kestänyt koviakin startteja näin hyvin. Aurinkoista oli Oulun illassakin ja ravi-illan teemana mailin ryhmäajoja ennätystenilta-nimikkeellä. Sellainenpa se todellakin olikin. Aatulla oli ohjelmassa mailin ryhmäajo numerolla yksi. Ensinnäkään ei ollut Aatun matka ja toisekseen ei ollut Aatun numero. Hevonen oli koko päivän ollut ihanan toimiva, rento ja rauhallinen, mutta niin sillä vain kuitenkin taas paloi käämit juuri ennen lähtöä ja se hyppäsi toto-tv:n katselijoiden iloksi ja kauhuksi takasuoralla komeasti pystyyn... Nooh, taas kerran todettakoon, että Vellu onneksi tuntee hevosen kuin omat taskunsa ja kuski pysyi kyydissä. Lähtökiihdytys onnistui minusta yllättävän hyvin. Aatu avasi omaksi itsekseen ihan puolireipasta ja sai paikan kolmannesta sisältä. Meliisi avasi 24-vauhdilla ensimmäisen puolikkaan ja jatkoi samaa vauhtia koko matkan. Vellu pääsi nostamaan Aatun viidensadan metrin juoksun jälkeen sisäpareista kolmanteen ulos ja siitä matka jatkui samantien kolmennelle. Viimeisen kierroksen Aatu jyräsi kolmatta rataa ja mielestäni se jo takasuoran lopussa näytti voittavan koko lähdön. Samalla se kuitenkin haparoi muutaman askeleen ja hukkasi siihen hyvän vauhtinsa. Loppusuoraa se kiri taas kovaa ehtien kärkikaksikon kanssa ihan samaan rintamaan. Maalissa kolmas uudella komealla ennätyksellä 23,9aly!!! Ai että, kuinka hienoa. Esityksen arvoa nostaa myös se, että Aatu porskutti viimeisen kierroksen kolmatta rataa kärryjen toinen ratas tyhjänä... On se vain eri Aatu.

Näin kiltti ori Oulun varikolla... ;)

23-alkuinen ennätys on paitsi hieno, myös merkittävä asia sen vuoksi, että tuo aika nostaa Aatun kantakirjapalkinnon kolmosesta kakkoseen. Ykköspalkintoon vaaditaan vielä sekunnin pudotus, mutta tämän hevosen kohdalla ei tiedä, vaikka sellainenkin vielä joskus tulevaisuudessa koettaisiin. Tiedä häntä.

Loma lähenee uhkaavasti loppuaan, mutta onhan tässä koettu viimeisen neljän viikon aikana vaikka ja mitä. Upeita ravireissuja, hienoja elämyksiä ja kaikkien kolmen hevosen uudet ennätystulokset. Arki alkakoon ensi viikolla. Kesä jatkukoon.


Autosta napattu kuva Mikkelistä palatessa melkein kotinurkilta jo. Jotenkin oli syksyä jo ilmassa...

16 kommenttia:

  1. Erittäin korkea hatunnosto!

    Ei ole monella amatöörillä tuollaista hevospoppoota tallissa. Mahtaako olla kellään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      No kyllä tuo kolmen kopla on itestäkin aika hämmästyttävä sakki, varsinkaan kun ei ne itestä tunnu mitenkään erikoisilta hevosilta, meidän lellikkejä ja harrastuskavereitahan ne vain on. ;) Niin kummallista.

      Poista
  2. Onnea! Melkoisen huippu kesä ollut teillä kyllä :)

    Noissa jalkajutuissa ei oikeasti ole mitään järkeä, eikä logiikkaa. Onniltakin meni ensin jänne vain "alle 10%", Tainio ei edes määritellyt tarkkoja prosentteja, vaan kuvasi sitä rispaumaksi. Tämä vamma kuitenkin reagoi vähän ekaan starttiin tauon jälkeen ja toiseen starttiin pamahti sama jalka, mutta ylempää. No, sehän ultrattiin vasta noin 3kk jälkeen, Onni sai kävellä ja kylmäytyä kotona, kun kerran silmällä näki, että jännevammahan se taas. Kun se ultrattiin, arvioitiin alkuperäisen vamman prosenteiksi 30%, eli huimasti edellistä isompi. Mutta tämä taas ei (luojan kiitos!!) ole edes lämpöillyt näiden parin paluustartin jälkeen, vaikka oltiin varmoja, että kyllähän se taas pamahtaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos!!!

      Puhut niin asiaa; jalkajutuissa ei ole oikeasti mitään järkeä eikä logiikkaa. No ei todellakaan! Eikä niistä ota mitään selvää. Toisena hetkenä tuntuu, että jalka reagoi lämpöilyllä johonkin olemattomaan kävelylenkkiinkin ja toisena hetkenä se kestää ihan surutta starttailuakin. Ei voi ymmärtää. Ja sitten kun kaikki on mun mielestä vähän keleistäkin kiinni; näillä helteillä jalka/jalat kerää nestettä ihan eri tavalla kuin pakkasella. Huoh.

      Ihana, että Onnin jalka on taas menossa mukana. Kovasti tulee seurattua aina senkin startteja, kun se on "vähänniinkuin" Salaman kohtalotoveri. :)

      Poista
    2. Jep, toivotaan että jalka pysyykin matkassa, parin viikon päästä olisi mahdollisuus lähteä molempien hevosten kanssa Ruotsiin, ja _viikonloppuna_!! Tarkoittaa siis, että minäkin pääsen joskus reissuun mukaan :D

      Eniten itsekin on tullut seurattua teidän blogista Salaman jalkajuttuja, kun meilläkin ekaa kertaa jännevamman kanssa painitaan, niin kaikenlaiset jänteiden hoitotarinat on olleet kiinnostavia :)

      Poista
    3. Niin, ja meidän Onnillahan taas jalka pamahti viime syksynä pakkasilla (ja hokkikeleillä..), joten me nautitaan helteistä ;)
      Kuten todettua - ei siis mitään logiikkaa tai yhdistävää tekijää näissä :D

      Poista
  3. Huikeita aikoja, ei voi muuta sanoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä oon ihan samaa mieltä - voiko nuo edes olla suomenhevosten aikoja. ;)

      Poista
  4. Upeaa työtä!! :) Ja Salama on kyllä niiiin kaunis. Minkähänlainen varsa sieltä tulee.. toivottavasti liinaharja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Salama palkitsi kyllä kaiken työn parhaalla mahdollisella tavalla. Tuosta ennätyksestä riittää iloa lopuniäksi! :)

      Saapa nähdä saako mahdollisesti tuleva varsa värinsä Aatulta vai Salamalta. Mullakaan ei kyllä olis mitään liinakkoa varsaa vastaan, vaikka todellisuudessa se väritys on sitten ihan sivuseikka. :)

      Poista
  5. No ohhoh, pakko sanoa, että en olisi Salamasta uskonut, vaikka on mimmoinen juoksupää. Todella paljon onnea, teillä on aivan mahtavat hevoset tallissa! Innolla seurailen blogia ja hevosten juoksuja.

    - Sanni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salama on taistelija isolla teellä! Se on oikeasti ihan käsittämätön hevonen luonteeltaan. Mutta valiotulokseen en todellakaan minäkään uskonut sen pystyvän!

      Isosti kiitoksia onnitteluista. Ihana, että sinä ja moni muu jaksatte niin tarkasti seurata meidän hevosten ravielämää. :) Se tuntuu itestä niin hienolta. :)

      Poista
  6. Onnittelut valiotammasta!!!!! Hitsi että harmitti, sillon kun suorana katseli tota starttia, miten pussiin tamma jäi ihan voimissaan! Jos jalka vaan on hyvä, niin älä nyt ihan vielä sitä eläkkeelle päästä, näytti mun mielestä hurjan hyvältä koko matkan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suuresti. Tuo oli Salamalta sellainen saavutus, etten olisi kyllä ikinä uskonut. Ja vielä tosiaan kun loppusuoralla jäi vähän jossiteltavaakin. Mutta ilman sisäratajuoksua Salama ei olisi tuollaiseen aikaan pystynyt, joten sinällään ei passaa harmitella loppusuoran tapahtumia. Olisi ollut jo ihan 110% tuurit, jos oltais saatu vielä kiritilojakin. :)
      Minustakin tamma näytti kyllä Mikkelissä harvinaisen hyvältä. Ihana jos se ei ollut vain omien puolueellisten silmin katsottuna sitä. :) Jatkoon ei ole mitään paineita enää, mutta ehkäpä me harrastellaan vielä kilpajuoksua jos jalka pysyy hyvänä. Pistetilanne vaan ei oo kovin kehuttava. ;)

      Poista
  7. Sun pitää laittaa tuohon sivubanneriin, jossa hevosten kuvat ja nimet niin ennätykset jo kovaa kyytiä nimien perään! Sen verran kova kolmikko teidän tallissa! Onnea vielä molemmista tuloksista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no katsotaan. ;) Kuvat ainakin vois kaivata pientä päivitystä.
      Isot kiitokset onnitteluista, hyvältä tuntuu! :)

      Poista