Kiuruveden Orinäyttelyt

Aatu Kiuruvedellä. Oli vähän harmi, kun lunta satoi juuri valokuvauksen aikana.

Eipä sitä olisi 6,5 vuotta sitten uskonut, mihin kaikkeen uuteen ja ihmeelliseen asiaan, elämykseen ja kokemukseen sitä saakaan tällainen mattimeikäläinen tutustua, kun kaupat tehtiin muutaman kuukauden ikäisestä suomenhevosorivarsasta nimeltä Ponnen Aatos.

Koska kyse on raviurheilusta, on matkan varrella tietenkin ollut paljon murheitakin, mutta kaikeksi onneksi myös lukuisia ilon hetkiä. Eilen 20. päivä helmikuuta vuonna 2014 me kävimme Aatun kanssa tutustumassa Kiuruveden orinäyttelyiden meininkiin ja pitkän näyttelypäivän jälkeen palasimme illansuussa kotiin kolmannen palkinnon juoksijasuunnan kantakirjaoriin kanssa.

Minä en ennen eilistä päivää ollut koskaan aikaisemmin käynyt orinäyttelyssä, joten ilmassa oli kieltämättä jonkinasteista jännitystä vaikkei raveihin oltukaan menossa...
Torstaiaamuna kuuden aikaan pesty, kiillotettu ja mahdollisimman viimeisen päälle hoidettu ja trimmattu Aatu lastattiin trailerin kyytiin iskän ja Merjan kanssa ja hurautettiin Kiuruvedelle. Tähän väliin on pakko mainita, että näyttelyyn oli pitänyt valmistautua vähän aikaisemminkin kuin edellisiltana, sillä Aatun jalat oli käyty röntgenkuvaamassa reilu kuukausi sitten Kaustisen klinikalla ja kuvat lähetetty Hippokseen eläinlääkärin tutkittavaksi. Kengittäjän kanssa oli puhuttu näyttelypäivästä ja paljon etukäteen ja Jyri oli suunnitellut kengityksen niin, että hän kävi vielä viime viikolla kengittämässä Aatun ympäri. Koko talven jaloissa olleet raskaat ratsukengät heitettiin pois ja Aatu sai pitkästä aikaa allensa oikein ravimallin kengät.

Näyttely järjestettiin Kiuruveden ammattiopistolla, mikä oli hieno paikka. Kesällä ilmeisesti vielä paljon hienompikin, kun on niin vesistöjen ympäröimä. Hommahan alkoi hienosti, kun tajusin heti kättelyssä, että Aatun suitset olivat kotona. Hiphei. Kaikki muut valjaat oli kyllä mukana, mutta ei sitten suitsia (koska niitä ei kannattaisi pakata valjaslaukkuun, kun ne pitäisi heti kopissa laittaa Aatulle päähän ennen eläinlääkärintarkastukseen menemistä - eli toisinsanoen kannatti jättää ne hyvinrasvattuina sitten kotiin valjashuoneen naulaan. ;) ) No, ravitallin puolelta haettiin sitten ystävällisen naisihmisen opastuksella suitset lainaan.

Minä olin etukäteen kuvitellut orinäyttelyn olevan jotenkin kovinkin hieno tapahtuma. Jo tamma- ja varsanäyttelyissä on tottunut, että huuliharppu soi ja selostus kuuluu kovaäänisistä, mutta eipä orinäyttelyissä ollutkaan mitään sellaista. ;) Etukäteen kotiin postitetut tarkat aikataulutukset ja hevosten järjestykset eri "arvostelupisteisiin" mentäessä olivat ihan turhia. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että homma toimi villin lännen meiningillä; nopeat söivät hitaat. Näyttelyissä oli aivan äärettömän hienoja suomenhevosoriita ja "ihan hienoja" lämminverioriita. Ja ihan mahtavaa, ystävällistä ja niin samanhenkistä porukkaa. :)

Kavioiden syynissä

 

 

Mittauksessa

Aatu aloitti tallissa karsinassa pyörähdettyään "urakkansa" mittauksesta ja kavioiden arvostelusta. Sen jälkeen käytiin virallisessa valokuvauksessa, mikä muutaman pikkukeulimisen jälkeen onnistui ihan kohtuullisesti. Sitten ori laitettiin valjaisiin ajokoetta varten, jotka Tuomas Pakkanen ja Jukka-Pekka Kauhanen ajoivat. Rata, jossa ajokoe ajettiin oli sen verran kaukana, että sinne ei viitsinyt lähteä kävellen tallustelemaan, mutta Aatu oli ollut aika virtava ja ihan reipasta kuskit olivat päästelleet menemään. Jotain pysähdyksiä ja peruutuksia oli hommaan myös kuulunut.

Aatu tulossa ajokokeesta

Seuraavana mentiin eläinlääkärin tarkastukseen, joka oli varmasti koko näyttelypäivän parasta antia. Aatun jaloista ei löytynyt röntgenkuvien perusteella eikä eläinlääkärin tarkastuksessa käsin tunnustelemalla minkäänlaisia rasitusmuutoksia. Tämä oli minusta kaikista palkitsevin tieto siihen nähden kuinka paljon meillä hevosten jalkoja pyritään hoitamaan. Ihan kaikki oma työ ei ole siis ainakaan mennyt hukkaan.

Viimeisenä vuorossa oli liikkeiden esittäminen ja rakennearvostelu pihalla. Tämä taisikin olla ainut paikka, mihin mentiin ainakin melkein numerojärjestyksessä. ;) Liikkeiden esittäminen taluttaen tuntui jo etukäteen vähän käsittämättömältä, kun jo varsanäyttelyissäkin saa nykyään esittää kärryjen eteen opetettujen varsojen raviliikkeet ajaen. No, nytpä sitten koitettiin esittää valioaikaisten suomenhevosten tai alle kymmentä painelleiden lämminveristen liikkeitä taluttaen. Jotenkin huvittavaa, mutta eipä siinä mitään, tehtiin mitä käskettiin. Rakennearvostelussa Aatu seisoi parhaimmillaan ehkä kolme sekuntia paikoillaan ja moiseen seisoskeluun meinasi mennä välillä ihan totaalisesti hermot.

Juoksutusta

Rakennearvostelu

 

 

Edelleen rakennearvostelusta - ja hevonen näyttää niin leppoisalta. ;)

Rakennearvostelun jälkeen Aatu laitettiin loimitettuna koppiin heiniä syömään ja sitten odoteltiin muutama tunti arvosteluja.

Jo etukäteen oli tiedossa, että Aatu palkittaisiin kilpailunäyttöjensä perusteella kolmannella palkinnolla. Pienestä oli kiinni kakkospalkintokin, johon voittosumma olisi ollut jo nyt riittävä, mutta ennätyksestä uupui yksi vaivainen sekunnin kymmennys...  No, palkinto nousee joskus tulevaisuudessa, jos kilpailunäytöt paranevat.

Pisteistä ei odotettu kyllä juuri mitään, sillä ei Aatu mikään näyttelyhevonen ole. Se ei ole mikään rakennekaunokainen ja luonteeltaan lievästi ylivilkas. Aatu on esimerkiksi Samun rinnalla melko vaatimattoman näköinen hevonen katsella, mutta kun Aatu saa kärryt peräänsä, kaikki muuttuu. Silloin ruma ankanpoikanenkin osaa lentää ja liitää.

Aatun saamat pisteet olivat mielestäni täysin oikeudenmukaiset ja niihin oltiin tyytyväisiä.
Luonne 7, liikkeet 7, runko 6, jalka-asennot 7, jalkojen terveys 8 ja kaviot 8. Korkeutta mitattiin 156cm säästä ja 154cm lautasilta.

Kantakirjalausunto:
 

Hyvänpuoleiset tyypit, pitkä avo runko, leveästi liittyvä kaula, lyhyt piirteetön säkä, pitkä selkä, lyhyt lautanen. Oikea etujalka hieman sapelissa, hieman vinot etupolvet, melko hyväasentoiset takajalat, kaikissa jaloissa pystyt lyhyet vuohiset.
Korkeakantaiset kaviot, etukaviot matalapohjaiset, takakaviot holvikkaat, hyvät säteet ja sarveinen. Etujalkojen liikkeet ahtaat kerivät ja takajalkojen liikkeet väljät käynnissä. Etujalkojen liikkeet suorat ahtaanlaiset ja takajalkojen liikkeet väljät juostessa, vauhdissa lyhyt etujalkojen askel,
joustavat suorat takajalkojen liikkeet, linjatyyli.
Vireä, hätäinen, rauhaton, pyrkivä ja toimiva ajaa.

Kilpailuarviointi: Enn. 1.24,1a, 1.25,2, voittos. 35.030 e, 43: 16-2-7, 815 euroa/startti. Voit.% 37,2, sij.% 58,1, laukka% 39,5, hyl.% 18,6.

Aloitti kilpailemisen 3-vuotiaana. Sijoittui neljänneksi Oulu Express finaalissa.

Sukuarviointi: Isä A.T. Eko 21,1a, emä Ponnen-Leikki 27,5a, ei. Ero-Ponsi 23,3a, ee. Nyyti S.K. 29,0a. Emällä 10 jälkeläistä mm.o. Ponnen Onni 23,0a 96.620 e, o. Ponnen Aatos 24,1a ja t. Ponnen Pilke 25,9 50.790 e. Emänemällä 14 jälkeläistä mm. o. Rapsaus 25,8a 34.780 e,

 r. Raksaus 27,1a ja t. Ponnen-Leikki 27,5a.

Eläinlääkärin lausunto:

Esitetty hyvässä kunnossa. Ylipurenta 3mm. Jaloissa ei merkittäviä rasitusmuutoksia.

Röntgen-lausunto: Ei merkittäviä löydöksiä.

 

 

Hippoksen virallinen KTK-kuva. Ponnen Aatos. J-suunta. Palkittu III-palkinnolla.

 

Mutta onhan tämä äärettömän hieno asia. Tallissa on nyt ensimmäisen palkinnon juoksijakantakirjatamman lisäksi myös ihan oikeasti kolmannen palkinnon J-suunnan suomenhevosori, jolla olisi nyt jalostukseenkäyttöoikeuskin! Kummallista. Jotenkin sitä on aina ajatellut, että kantakirjaoriit ne vasta upeita otuksia ovatkin ja hevosurheilusta niiden kuvia on saanut katsella ihaillen. On täysin käsittämätöntä, että Aatu kuuluu nyt tuohon joukkoon.

 

Näyttelyrintamalta vaihdettiin tänään työntekoon, kun oli taas oriiden hiittipäivä Kaustisella. Kevättä kohti mennään pikkuhiljaa ja tulevia kilpailukutsuja selaillaan taas aivan uudenlaisella innostuksella.

Iloista Ystävänpäivää!

Viime aikoina moni on kysellyt, mitä Samulle kuuluu.

Miten se treenaa, miten talvi on mennyt ja milloin se 4-vuotias tulee radalle.

Yksiselitteistä vastausta on hankala antaa.

Treenattu on minkä kelit ovat mahdollistaneet

ja Samulle kuuluu tällä hetkellä oikeastaan ihan hyvää.

Mutta en minä tiedä vielä milloin se tulee radalle.

Ehkä kuukauden, ehkä kahden kuluttua, jos kaikki menisi niin kuin toivottaisi. Mutta.

Katsokaas, kun Samun elämässä raviurheilu ei ole niinkään se ykkösjuttu.

Pallopelit sen sijaan ovat.

 

Kuvasin teille kolme minuuttia Samun elämää.

Tätä Samu harrastaa päivät pitkät, uudestaan ja uudestaan.

Koita siinä sitten kuvitella, että saman hevosen pitäisi pikkuhiljaa ehkä vähän aikuistuakin ja keskittyä enemmän pääammattiinsa ravihevosena. ;)

 

Helmikuussa keskellä päivääkin kuvattu video näyttää kamalan pimeältä ja kaukaa kuvatulta,

mutta näkeepä siitä jotain, mitä meidän jäbä duunaa.

 

Samu toivottaa videon myötä kaikille hyvää mieltä ja iloista ystävänpäivää!

 

Talven tuntua!

Talvi ja talven kauneus

Tulihan se talvi sieltä vihdoin ja viimein. Lunta saisi olla paljon, paljon enemmänkin, mutta pakkaslukemat ovat kuitenkin kohdillaan. Vaikka hevosten kanssa lenkillä käydessä kyyti on näillä parinkymmenen asteen pakkasilla vähän kylmää, niin on ihanaa, että ikuisuuden kestäneen pimeyden jälkeen talvi näyttää ja tuntuu ihan oikealta talvelta. Hevoset ovat olleet reippaita, eikä yksikään suunniteltu treenilenkki ole jäänyt pakkasten takia tekemättä. Nyt ei kärsi alkaa nirsoilla, kun talvi viimeinkin saatiin.

Ja täytyy sanoa, että hevosten kanssa on tällä hetkellä äärettömän mukavaa käydä lenkillä. Luminen pakkasmetsä on niin äärettömän kaunis. Hevoset naamioituvat lenkin aikana valkoisiksi huuruhummiksi, mutta kovin iloisia hevosia on viime aikoina aisoissa ollut. Ohjissa on hyvä paine ja korvat iloisesti pystyssä. Nuo hetket on niin talvessa ja elämässä vain yksinkertaisesti niin parhaita.

Aurinkokin on viime päivinä näyttäytynyt jostakin kaukaa.

No joo, tosiasiassa raviurheilussa tarvitaan ja vaaditaan hevosilta paljon muutakin kuin korvat pystyyn ja paine ohjiin. Vielä hetki nautitaan kuitenkin siitä, että hevosia päästään kotona ajamaan, mutta kyllä se Kaustisen hiittirumbakin siintää jo edessä sikälimikäli hevosten kanssa haaveilee keväällä pääsevänsä starttiin saakka.

Salaman jalka on toistaiseksi kestänyt menossa mukana. Tuon kuukausien kävelykuurin aikana olin kai jo päättänyt astuttavani Salaman ensi kesänä. Mutta. Kun tammalla on nyt päässyt juosten ajamaan, ajatukset kääntyvät taas kerran. Tuntuu niin turhauttavan toivottomalta ajatella sitä työ- ja aikamäärää, mikä kuluu siihen mennessä, että varsa joskus tuntuisi ajaessa samalta kuin Salama. Jos se koskaan tuntuisi. Jos sitä varsaa koskaan edes tulisi.
En tiedä. Toivon, että jos Salaman jalka ei kestä kilpailemista, niin se hajoaisi uudestaan jo joskus alkukesällä, jolloin astutuspäätös olisi helppo tehdä. Tällä hetkellä sitä ei onneksi tarvitsekaan tietää. Aika näyttää. Mutta jos minä saisin päättää, niin mieluummin minä valmentaisin ravihevosta kuin siitostammaa. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Ja Salama on maailman viisain hevonen. Se kyllä kertoo itse, pystyykö tai haluaako se vielä jatkossa juosta kilpaa. Ainakin tällä hetkellä se vielä haluaa.

Talli ulkoa

Tallia sisältä

Salama lenkin jälkeen

Oriit ovat saaneet myös viime aikoina reippaasti liikettä. Samu on juossut 12-16 kilometrin lenkkejä joka toinen päivä ja Aatu vähän pitempiä ja reippaampia.

Viime aikoina ollaan normitreenien ohessa täytetty näin kamalan virallisia papereita ja käyty klinikalla jalkojen röntgenkuvissa. Huh. Aatun kanssa on päästy kokemaan paljon uusia ja ihmeellisiä elämyksiä. Kenties helmikuussa Kiuruvedellä järjestettävä orinäyttely on yksi elämys lisää.

Kevään merkki

Eipä sillä, että sitä talveakaan olisi vielä ollut, mutta kenties se jää tänä vuonna kokonaan välistä, sillä varma kevään merkki on, että tallin käytävä näyttää oripoikien harjaamisen jälkeen tältä. :D

 

 

 

Toinen syypäistä puolestaan näyttää tältä:

Niin. Ja näissä mun postauksissa on nykyään ihan yhtä paljon asiaa

ja mielenkiintoa kuin nykyisissä Hevosurheiluissa... ;)

Uuteen Vuoteen

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

On taas se aika vuodesta, kun joutuu vähän voivotella hevosten vanhenemista ja ajankulua... Enää ei ole meidänkään tallissa varsoja, ei edes välttämättä niin nuoriakaan hevosia; Salama kääntyi jo 9-vuotiaaksi, Aatu 7-vuotiaaksi ja Samu 4-vuotiaaksi. Hui. Onneksi suomenhevoset kuitenkin kehittyvät ja kovettuvat aika vanhoiksi. Mutta eihän siitä mihinkään pääse, että nyt aletaan liikkua jo sellaisilla ikävuosilla, että haaveet on haaveiltu ja hevosten olisi aika alkaa itse kehua itsensä. Sen, jos minkä, tässä lajissa on kuitenkin oppinut, että mitään tavoitteita hevosten kanssa on turha etukäteen suunnitella. Tottakai jotain päämääriä voi asettaa, mikä motivoi ennenkaikkea itseä hevosten treenaamisessa. Mutta raviurheilu on niin herkkä ja hieno laji, että suuria suunnittelemalla tulee yleensä koettua vain isoja pettymyksiä. Loppupelissä kaikki on hevosten terveydestä kiinni. Tässä vaiheessa vuotta voi vain toivoa, että hevoset pysyisivät ehjinä ja saisivat treenata ja kilpailla tulevan kauden terveinä. Se olisi kaikkein tärkeintä.

Keski-Pohjanmaallakin tuskaillaan lumettomuuden kanssa. Turhauttaa, kun hevosia ei ole päässyt tänä talvena vielä treenaamaan lainkaan niin kuin olisi haluttu. Loppuvuodesta meillä oli parhaillaan varmaan 20cm lunta - ja silloin oriit sairastivat. Nyt kun ne olisivat kunnossa, ei sitten ole kunnon talvisia olosuhteita treenaamiselle. Harmittaa, sillä varsinkin Samulle tämä talvi olisi ollut valmentamisen kannalta todella tärkeä. Toki hevosia on liikutettu usein, mutta ei valitettavasti niin pitkiä, kovia, reippaita tai rankkoja lenkkejä kuin olisi haluttu. Mutta nyt mennään näin. Jos se jotain lohduttaa, niin eipä niitä lumisia treeniolosuhteita ole tainnut olla tänä talvena monella muullakaan.

Alkuvuoden iloisin asia on se, että Salama sai viime vuoden toisiksi viimeisenä päivänä Tampereen klinikalta hölkkäluvan. Halleluja!!! Tuleva kevät toivottavasti näyttää kestääkö jalka vielä kilpailukäyttöä, mutta onpahan ollut luksusta päästä 4,5 kuukauden kävelyttämisen jälkeen ajamaan tammalla taas juoksua.

Juoksuluvan kunniaksi voisi tässä vaiheessa vaikka muistella menneitä. Youtubessa on video Piippolan harjoitusraveista syksyltä 2008, jossa ollaan Salaman kanssa mukana 3-vuotislähdössä. Jotenkin minulle tulee aina tätä videota katsellessa suuri kunnioitus omaa hevostani kohtaan. Salama oli tuolloin vasta 3-vuotias, mutta jo niin täydellisen toimiva ja rehellinen ravihevosenalku, jolla tällainen tonttukin pystyi kilvanajoa harjoittelemaan. Toisaalta videon katsominen hämmentää, kun tajuaa kuinka mahdottoman paljon varsan pitää ravihevosena kasvaa ja kehittyä. Esimerkiksi viime vuonna raviratoja kiersi onneksi vähän erilaisilla vauhdeilla ja "raivolla" varustettu Salama kuin tuolloin 5,5 vuotta sitten... On myös hauska, että lähdön voittaneen hevosen kanssa Salama on kilpaillut samoissa lähdöissä kaikki nämä vuodet. Viimeksi viime kesänä Kajaanin maililta tuloksena oli sama kaksari kuin tuolloin 3-vuotissyksynä Piippolan harkkareista.

En tiedä kuka videon on kuvannut, mutta kiitos hänelle. :)

Hyvää Joulua!

Leppoisaa Joulunaikaa!

Riemukasta ja onnenhetkien täyttämää  Uutta Vuotta 2014

kaikille ystävilleni ja blogini lukijoille.

 

 

toivottaa: Miia sekä Salama, Aatu ja Samu

 

 

Ravikausi 2013

Ihan ensiksi tilannetiedotus sairastuvalta. Hevoset ovat taas terveitä ja päässeet jopa jonkin verran jo lenkkeilemäänkin. Kuumetauti ei onneksi koskaan tarttunut Salamaan, mutta oriit sairastivat sitten varmasti senkin edestä. Tulipahan tuollainen virustautikin nyt nähtyä, ei meillä ikinä aikaisemmin hevoset ole noin sairaita olleet. Sekä Aatulla että Samulla korkea kuume kesti viisi päivää. Nuo päivät jatkuvasti 40-41 asteen välillä seilannut kuume uuvutti hevoset kyllä ihan totaalisesti. Hurjin mitattu kuumelukema Aatulla oli 41,3 ja Samulla 41,4. Aatu käytettiin kerran klinikalla nesteytyksessä ja Samu oli kahteen otteeseen tiputuksessa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Tästä on suunta taas toivottavasti vain ylöspäin.

Kuumetauti laittoi kuitenkin lopullisen pisteen meidän tallin hevosten ravikaudelle 2013. Olisi siis kai jonkinlainen yhteenvedon aika ennen kuin katseet ja tavoitteet aletaan lopullisesti siirtää uuteen ravivuoteen.

Kulunut ravikausi oli meidän tallin osalta kaikkien aikojen vuosi! Hevoset tehtailivat komeaa jälkeä, me saimme kokea uskomattomia ja unohtamattomia kokemuksia ja elimme todeksi monta unelmaa! Jokainen tallin kolmesta hevosesta voitti kauden aikana ja jokainen paransi ennätyksensä uusiin lukemiin. Vuoden aikana kierrettiin hevosten kanssa kolmetoista ravirataa, muutamat toki useampaankin kertaan. Jännittäviä, ilahduttavia ja ikimuistoisia ravielämyksiä koettiin ympäri Suomea. Kiitos Rovaniemi, Oulu, Ylivieska, Kajaani, Kaustinen, Härmä, Vaasa, Jyväskylä, Tampere, Mikkeli, Forssa, Joensuu ja Kuopio.

           Aatu reissasi kauden aikana monella raviradalla. Tässä ollaan Joensuussa.

Aatun kausi oli huikea: 16 starttia, joista 6 voittoa, 1 kakkonen ja 4 kolmostilaa. Rahoitta se jäi vain kolmesti ja tuli niillä kerroilla aina hylätyksi laukkojen takia. Kilpahevosena se kehittyi ja rutinoitui kuluneen kauden aikana paljon. Toki se edelleen sähläsi joskus omia juttujaankin, mutta kaikenkaikkiaan ori oli kauden aikana kummallisen suoritusvarma. Mielestäni se oli vain yhteen kauden starttiin huono ja se oli tuo kauden viimeiseksi jäänyt startti T75-finaalikierroksella Teivossa. Kauden alussa harmiteltiin pitkään Aatun kanssa todellista sarjojen puutetta ja tuntui, ettei oikein tiennyt missä hevoselle kerää vuoden aikana kaikki sen tarvitsemat startit. Kesän mittaan hevonen kuitenkin alkoi itse löytää omat sarjansa ja yhtäkkiä meillekin selvisi, että Aatu on 75-tason hevonen. Ja sittenhän niitä sarjoja olisi ollut tarjolla vaikka joka lauantai. ;) Kauden aikana Aatusta tuli valiojuoksija, mikä oli meille äärettömän suuri etappi. Valiojuoksijaori. Omassa tallissa. Huh huh.

Aatu

Tunnepuolella suurin saavutus Aatun kanssa oli sen voitto kuninkuusraveissa. Minä olen kiertänyt viimeiset 17 vuotta kaikki kuninkuusravit. Jokainen kesä kunkkariyleisössä on vain kasvattanut sitä haavetta, että kunpa joskus oma hevonen juoksisi näissä raveissa. Viime vuonna Salama toteutti Mikkelissä tuon haaveen ja tänä vuonna pistettiin vielä paremmaksi; sekä Salama että Aatu osallistuivat Suomen suurimpiin raveihin. Tunne oli ihan epätodellinen. En osaa vieläkään sanoa mitään järkevää kuninkuusraviviikonlopun viimeisestä lähdöstä. On edelleenkin vain hämmennys. Epätodellisuus. Riemu. Ilo. Liikutus. Voitto. Ponnen Aatos. Suurien unelmien toteuttaja. Maailman paras hevonen.

Joensuussa, lämmitysajossa.

Aatu oli Kuopiossa heinäkuun viimeisenä viikonloppuna huikean hyvä. Silti uskallan väittää, että se elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Rovaniemellä vielä parempi. Minun mielestäni Aatu ei ole koskaan eikä missään ollut niin hyvä kuin se Rovaniemellä oli. Mykistävä. Ylivoimainen. Voittaja.

Aatu on ollut meidän mielestämme aina äärettömän lahjakas hevonen. Sen kanssa värkätessä ja raveja kiertäessä on muistettu olla siitä kovasti kiitollisia ja kuviteltu aina, että koskaan meidän kohdallemme ei enää satu vastaavanlaista juoksijalahjakkuutta. Ei kunnes sitten tuli Samu. Se on hevosena täysin eriluonteinen ja erityyppinen hevonen kuin Aatu, mutta kummasti sekin vain pistelee töppöstä toisen eteen. Toukokuussa juostussa koelähdössä Samu täräytti tauluun lukemat 34,9 ja teki valtavan hienon juoksun. Samu starttasi 3-vuotiaana vain kerran. Ja voitti kerran. Samu on yksi Suomen kaikkien aikojen nopeimmista 3-vuotiaista suomenhevosista. Vuoden 2013 tilastoissa se on kolmanneksi nopein ja kaikkien aikojen tilastoja vertaillessa neljänneksi nopein kolmevuotias suomenhevonen. Kukaan ei ole koskaan 3-vuotiaana juossut uransa ensimmäisessä startissa kovempaa kuin Samu tänä kesänä.

Samu koelähtöpäivänä

Samu koelähdön lämmityksessä kotiradalla Kaustisella.

Orien meriiteistä huolimatta Salama on ollut silti kauden suurin yllättäjä. Tamman kanssa piti harrastella tänä vuonna raviurheilua ihan vaan huvin vuoksi ja miettiä kenties vielä kesällä sen astuttamista. Kuinkas sitten kävikään. Salama teki 8-vuotiaana uransa hienoimman kilpailukautensa, siitäkin huolimatta, että se loppui jännevamman takia auttamatta liian aikaisin. Kauden aikana Salama paransi molempien lähetystapojen ennätyksiään ja kilpaili koko kesän äärettömän varmasti.
Kesäkengät alla (nekin useimmiten vielä pois) ja ufot perässä Salama teki komeita ja sitkeitä esityksiä.  Kaiken kaikkiaan Salama juoksi kauden aikana 12 starttia, joista voitti yhden, sijoittui kolmesti toiseksi ja kerran kolmanneksi. Kuskin sanoja lainaten: "Huima tasonnosto".

Salama Vaasassa kesäkuussa.

Kauden aikana saavutettiin niin paljon. Paljon enemmän kuin ikinä olisi uskallettu toivoakaan. Hienoja elämyksiä ei tietenkään voi mitata rahassa tai vertailla tilastoissa, ja juuri ne elämykset ovat kuitenkin niitä hetkiä, jotka raviurheilussa muistaa ja joiden hetkien takia töitä tehdään. Vuosien määrätietoinen, periksiantamaton ja ahkera työnteko hevosten hyvinvoinnin ja valmentamisen eteen sai tänä vuonna useita hienoja palkintoja: loistosuorituksia ja mahtavaa menestystä. Silti suurimmat ihmeet ovat hevoset itse. Salama, Aatu ja Samu. Sanotaan, että timantit ovat ikuisia. Toivon todellakin niin. Sillä meidän tallissa on kolme sellaista.

Meillä on loistava tiimi ympärillämme. Yksin me emme olisi tänäkään vuonna saavuttaneet mitään. Suurensuuri kiitos kuuluu hevosten hovikuskille ja -hiittaajalle Vellulle, kengittäjälle Jyrille, Teivon ja Kaustisen klinikoiden henkilökunnalle ja hierojalle Lauralle.  Loppuun vielä nöyrimmät ja kauniimmat kiitokset kaikille teille, jotka olette eläneet ravivuotta 2013 meidän kanssamme. Teidän mukanaeläminen ja kannustus on tuntunut hämmentävältä. Aidolta. Ja niin hienolta.

Salama lähdössä raveihin.