Kelpo kaudenavaus

Ravikausi 2012 on vihdoin avattu meidän tallin osalta. Salaman kanssa käytiin saalistamassa pääsiäissunnuntaina Kaustiselta vitossija, mikä tuntui oikein hyvältä neljän kuukauden tauon jälkeen.  Talvitreenien jälkeen Salama on käytetty kahdesti Kaustisen radalla, jossa kovimmillaan on ajettu 1.45-vauhtinen hiitti. Kotona ei ole voinut viimeiseen kahteen viikkoon juuri muuta kuin kävellä ja se kävelykin on ollut viimeisen viikon aikana kova sana, kun tamma laitettiin kesäkenkään varsin talvisissa olosuhteissa. Starttiin mentiin kokeilemaan, missä mennään ja mihin kyydit tässä vaiheessa riittävät. Ihmeitä ei odotettu, vaikka viime vuoden aikana jonkinlainen luotto hevoseen tuli omistajan kaikesta pessimistisyydestä huolimatta.

Jälleen kerran Salama oli rehellisen hyvä oma itsensä. On ihan sama, onko se startannut eilen, viikko sitten vai neljä kuukautta sitten. Jokatapauksessa se yrittää aina kaikkensa. Lämmitys ei oikein kuskia vakuuttanut ja jälleen kerran totesin siinä aidan varresta kilpakumppaneiden lämmitysajoja seuratessa, että muut hevoset näyttivät paljon omaa hipsuttelijaani paremmilta. Näin se tuntuu kyllä aina olevan. Auton takaa Salama avasi kolmoskaistalta hyvin ja sai kerrassaan loistopaikan johtohevosen takaa. Jo kiihdytyksen jälkeen oli siis voitettu paljon ja Salama sai pitkän taukonsa jälkeen nätin suojajuoksun toisessa parissa sisällä. Väliaikoja kuunnellessa vauhti vaikutti radan varteen taukohevoselle ihan liian hurjalta ja hirvitti, kuinka tamma jaksaa pitää vauhtinsa maaliin saakka. Mutta jaksoihan se. Johtohevonen vähän väsähti loppusuoralla ja Salama jäi joksikin aikaa sen taakse kiinni ennenkuin kuski sai kiskottua tamman ulkoradoille kirikaistoille. Salama tuli loppuun asti tasaisesti ja ehkä vähän jäi jossiteltavaakin (niinkuin aina pitää raviurheilussa jäädä) myöhäisestä kiriinpääsystä. Maalissa viides, viimeiset rahat ja hieno aika 30,0a. Minä olin todella tyytyväinen hevoseen ja iloinen siitä, että se sai taukonsa jälkeen hyvän juoksun. Myös kuskin mieli muuttui sitten lämmityksen ja startissa tamma olikin sitten ollut hänenkin käteen oikein hyvä.

Hevonen oli startin jälkeen oikein pirteänä ja eilisellä ratsastuslenkilläkin se oli varsin iloisella mielellä mukana. Tästä on hyvä jatkaa.

Jatko on sitä, että huomenna Salamalle ja Aatulle tulee hieroja ja ensi viikolla ne kuskataan jälleen kerran Tampereen klinikalle. Aatun mysteeri-jalkavaiva on ollut ja pysynyt jo kolme viikkoa ihan samanlaisena, joten se käytetään nyt uusintakuvissa/tutkimuksissa Kimmon luona. Vaikka Salaman kauden avauksesta jäi hyvä mieli, on tunnelmia latistanut kyllä kovin tuo Aatun jalkaongelma. Tällä hetkellä suurin toive on vain, että Aatu paranisi. Tuntuu välillä, ettei millään muulla olekaan mitään väliä. Tunnelmat heittelevät välillä suuresti pettymyksen, epätoivon, raivon ja sitten taas sisuuntumisen välillä. Toisena päivänä tuntuu, että koko hevosharrastus on maailman idioottimaisinta tekemistä ja sitten taas Aatu pörhistelee tarhassa niin, että kuulen iskän lupaavan tärkeimmälle kaverilleen; "Minä vien sinut vaikka Kiinaan asti, että sinut saadaan kuntoon." Mitäpä siihen voi enää lisätä. Tämä harrastuksen ja etenkin tuon hevosen eteen ollaan valmiita tekemään kaikkemme. Toivottavasti se riittää.