Salaman viimeisestä startista oli kulunut jo 3,5 kuukautta. Ja tuo viimeinen startti kummitteli yhä mielessä, sillä Kuopiossa Salama oli lokakuussa kaikkea muuta kuin oma itsensä ollen käytännössä jo viimeisellä takasuoralla tyhjä. Mitään selittävää vikaa hevosesta ei koskaan löytynyt, vaikka päivänselväähän on, että kaikki ei ollut tammalla tuolloin kohdallaan. Talvi ollaan treenailtu ja hoideltu hevosta, mutta niinkuin sanoin aikaisemminkin, ei tästä hevosesta tai sen päivän kunnosta ota kotona mitään selvää. Vähän "en oikein tiiä"-olo oli siis itsellä ennen Kaustista ja samanlaisia "en oikein tiiä" -vastauksia tuli sitten annettua taas IS ravien toimittajallekin, joka epätoivoisesti koitti saada selkoa Salkkarin tauoltapaluuodotuksista... "En tiedä vielä tänäkään päivänä, mikä hevosta viimeksi Kuopiossa vaivasi", "en oikein tiedä, meneekö tämä hevonen hokeilla oikein mihinkään", "en oikein tiedä, missä kunnossa hevonen on". Joo-o. Mutta kun minun päässä oli vain epävarmoja ajatuksia ja miljoona viime startin jättämää kysymysmerkkiä... Että tiedäpä siinä sitten jotain.
 |
Kävelytin hetken aikaa Salamaa vielä varikolla lämmityksen jälkeen. Ja tulipahan taas kerran todistettua, että raveissa voi kyllä sattua ihan mitä tahansa eikä kaikki ole kyllä aina ihan omissakaan käsissä... Salama lompsi tyynen rauhallisena varikolla verryttelyringissä. Hevosia hölkötteli tuttuun tapaan ohi, kunnes jossain vaiheessa tajusin, että nyt takaa tuleva hevonen ei ole kyllä menossa meidän ohi vaan meitä päin. Takaa vähän vauhkona tullut suomenhevonen törmäsi meidän kärryihin ja siitäkös sen vauhti vain kiihtyi. Jäätiin renkaista hakauksiin, jossain vaiheessa tipuin kärryiltä, sitten kärryt irtosivat toisistaan ja toinen hevonen meni menojaan. Salama meni koko tilanteesta jotenkin hämilleen ja kuuliaisesti pysähtyi odottamaan, että meikäläinen könysi itsensä maasta ylös ja takaisin kärryille. Kuin ihmeen kaupalla kärryt säilyivät rysäyksessä ehjänä. Toki ne olisivat nyt ravien vakuutuksen piikkiin menneet, mutta olisi customeiden kohtalo silti tympässyt aika raakasti.
Ja startti sitten. Salamalla oli numero kuusi lähtöauton takaa ja yhden hevosen poisjäännin myötä paikka parani vitosraiteeksi. Salama avasi auton takaa kummallisen verkkaisesti. Se kyllä osaa ihan lähteäkin, mutta nyt se vähän jäi vain junnaamaan paikalleen, kun muut kiskaisivat taisteluun kärkipaikoista. Salama sai kuitenkin aika nopsaan juonen päästä kiinni ja eteni sujuvasti parijonoon juoksupaikkana kolmas ulkona. Matkavauhti oli rauhallista, mikä tietenkin tiesi, että loppua juostaisiin. Salama näytti ihan hyvältä ja Vellu tarjoili sille nätin suojajuoksun tauon jälkeen. Vasta loppusuoralla Vellu käänsi Salaman kolmannelle, mutta kiriä ei kyllä enää irronnut minkään vertaa. Kolmossijaan olisi ollut kaikki saumat, mutta loppukirin puute toi viidennen sijan. Kuski oli kuitenkin hevoseen tyytyväinen ja kaikista mun epäilyistä huolimatta tamma teki rehdin esityksen.
Ravikauden avaus tuntui niin mukavalta. Oli ihan huippua olla pitkästä aikaa hevosen kanssa raveissa. Startin jälkeenkin Salama on ollut kotona oikein pirtsakka. Jotenkin minä vähän pelkäsin, syttyykö Salama enää kilpailemaan, mutta huoli oli kyllä täysin turha. Salama on vain niin viisas. Kaikkein parasta kuitenkin on, että hevonen tuntuu tällä hetkellä terveemmältä kuin vuosikausiin. Olen ollut todella tyytyväinen Salaman takavuohisiin saamaan IRAB-hoitoon, jolla takavuohisnilvelongelmat on saatu ainakin talvikausí pysymään aisoissa. Eihän Salamasta jaloistaan enää térvettä saakaan, mutta oireettomana tamma on pysynyt pitkään. Siksipä vielä klinikalla pakastimessa olevat toiset kaksi irab-piikkiä lyödään huomenna etupolviin samanlaista pitkäaikaista vaikutusta toivoen. Ja kyllä tuo Jaanan kiropraktinen käsittelykin on tehnyt Salamalle pelkkää hyvää.
Oripoikien kanssakin käytiin avaamassa hiittikausi viime lauantaina Kaustisella. Tai no Samu kerkesi olla jo viikkoa aikaisemmin Salaaman hiittiseuralaisena, mutta nyt Aatukin pääsi radalle. Herra hevosilla on vielä raskaat remonttikengät jaloissaan, joten kovaa ei pysty päästelemään, mutta käytiinpähän lompsimassa ja muistelemassa, miltä työmaalla näyttää. Oriit oli hyvänoloisia, Aatu nyt vähän ylivirkeä, mutta se tällä erää suotakoon. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan Aatu avannee kuusivuotiskautensa parin viikon päästä.
Samukin alkaa vaikuttaa pikkuhiljaa sen verran ravihevoselta, että sai vihdoin oikein omat silatkin. RW-merkkiä, kuten meidän muillakin hevosilla. Ollaan oltu tähän merkkiin tyytyväisiä, vaikka olisi markkinoilla halvempiakin versioita. Salaman silat on Nopsan peruja ja kuitenkin jo 13 vuotta vanhat, mutta niin hyvät edelleen. Ja Aatun silat on kestänyt välillä vähän "kovempaakin" käyttöä. ;) Samun uusista siloista meni vielä häntäremmi vaihtoon, kun unohdettiin mainita tilattaessa, että tämä hevonen on vähän pitempää mallia...
Näillä kapistuksilla se miljoonatili sitten pitäisi juosta. Sen jälkeen voi saada kenties uudetkin valjaat. Tai olla vaikka kokonaan enää juoksematta. Miten vain.
