Vaasasta rahat klinikkareissuun

Torstai-iltana käytiin Salaman kanssa Vaasassa kilpailemassa 4-vuotiaille rajatussa Nuorten sarjassa, joka 2400 euron ykköspalkinnollaan oli ehdottomasti sekä minun että hevosen raviuran tähän asti tärkein lähtö. Minun varovaiset haaveet rahasijasta ja ennätyksen parannuksesta toteutuivat, sillä Salama uusi viime kertaisen Vaasassa ravatun kuudennen sijansa ajalla 36,5. Paljon enemmänkin oli kuitenkin tarjolla, mutta Salama ei ollut nyt kuskin mielestä lainkaan edellisstarttien vertainen, joten viimeinen rahasija oli tällä kertaa aivan maksimisijoitus. Kahteen otteeseen tuli jälleen muutaman askeleen laukka, mutta ei Salama nyt muutoin minusta niin huonolta näyttänyt... Veli-Erkki sanoi startin jälkeen kuitenkin heti, että taitaa olla seuraavaksi klinikkareissun paikka. Kuskin mielestä Salamalla on nyt sanomista ainakin takapolvissa, jotka startin jälkeen tärisivätkin kyllä ihan reippaasti. Jalkoihin tulee nyt lyöntejä ja niistä johtunee nuo laukat, eikä Veli-Erkin mukaan Salamaa nyt kärsinyt lainkaan päästää sillä laukka oli koko ajan lähellä. Siinä mielessä sijoitus ja aika todellakin tyydyttävät, mutta jossain sisimmässään me varmasti jokainen kuskista lähtien odotimme Salaman pystyvän Vaasassa vielä paljon enempäänkin.

Nyt siis varaillaan klinikka-aikaa Tampereelta tai Laukaasta, riippuen vähän siitä kummalle klinikalle on lyhemmät jonot. Näillä lähiklinikoilla kun on ihan turha jalkavikoja käydä pohtimassa, se nyt on anakin tässä vuosien varrella näetty ja koettu. Kilpaa ei tammalla ajeta ennekuin se on hoidettu ja saatu taas hiottua sellaiseksi kuin heosen kuuluukin olla. Sinällään ihmetyttää kyllä, että Salaman jalat on päällepäin kuivemmat ja terveemmän näköset kuin koskaan, mutta eipä sitä toisaalta minnekään takapolvien sisälle kukaan näekään... Ja olemukseltaankin hevonen on hirvittävän valpas ja iloinen. Lämmityksessäkin se näytti minun mielestäni Vaasassa paremmalta kuin ikinä ennen. Joten siinä mielessä arvostan kyllä suunnattomasti Veli-Erkin rehellisyyttä ja kokemusta. Nyt kun hän vielä tuntee Salaman paremmin, niin ilmeisesti ammattimies näkee viat ja muutokset heti kättelyssä. Jos itse nyt jossittelee ja miettii, niin lenkeillä oon viime aikoina kiinnittäny huomiota Salaman "kompasteluun" takajaloilla, mutta enpä ole kuitenkaan asiaan sen enempää murehtinyt. Tänään se ei kotia päästyämme ja jalkoja hoitaessani ollenkaan antanut koskea takapolviinsa, joten eiköhän niissä ainakin ole sanomista. Urheilija ei tervettä päivää näe.

Vauhdit on nykyään niin hurjia, että hevoset joutuvat kyllä jokaisessa startissa kulkemaan aivan äärirajoillaan. Vaasan Nuorten sarjan voittaja oli starttaamaton Pokahovi, joka lensi elämänsä ensimmäisessä startissa uskomattoman ajan 30,7. Takamatkalta lähtenyt tamma Passin Liina on Pihlajan Aaronin jälkeen kauden toinen 4-vuotias tähtijuoksija. Sanokaa minun sanoneen, mutta tämän syksyn ikäluokkalähdöissä mennään vielä kovaa, niin hurjan kova ikäluokka on nyt kyseessä. Ja tietenkin minun hevosen on pitänyt syntyä juuri vuonna 2005! ;)

Katsellaan nyt rauhassa, kuinka pitkä huoltotauko Salamalle tulee. Keskitytään seuraavaksi vaikkapa Aatun näyttelyyn, joihin pitäis oriin kanssa jo kovasti ehtiä harjoittelemaan... Ja nyt saa ainakin hyvällä omalla tunnolla päästää Salamankin laitumelle syömään tuoretta, kun raveja ei ole sen kohdlla näköpiirissäkään. Ohessa yksi aurikoinen ilta otettuja kuvia hevosista, jotka ottavat kaiken mahdollisen ilon (lue: ruuan) irti, kun pääsevät kuivista tarhoista hieman vihrempiin tarhoihin...